category: lifestyle

Flow, olit ihana taas

Taas se meni ihan hujauksessa, tuo kesän päättäisviikonloppu. Flowsta on tullut itselleni jokavuotinen perinne – vaikkei historiani tämän maailman parhaan kaupunkifestarin kanssa olekaan vielä kovin pitkä, on välillemme ehtinyt muodostua vahva tunneside. Tämä taisi olla viides kertani Flowsssa. En siis kuulu siihen jengiin, joiden mielestä ennen (eli 10 vuotta sitten) kaikki oli flowssakin paremmin, vaan odotan joka vuosi juuri tätä festaria yhtä suurella innolla.

Kun olin Flow:ssa ensimmäistä kertaa elämässäni, ostin pelkän lauantailipun hetken mielijohteesta ja riensin festarialueelle innosta puhkuen kuoroleiripäivän päätteeksi. En tuntenut juuri ketään enkä tainnut tietää kuin yhden artistin. Silti festarin tunnelmassa se jokin sai tuntemaan olon kotoisaksi, tutuksi. Muistan miten hihkaisin siskolleni pääportilla: “suviseurat!”. Se ei ollut pilkkaa tai parjaamista, vaan alueella tuli tuolloin sama lämmin ja kotoinen tunne, minkä olin usein kokenut lapsena suviseurakentälle astuessani: paljon iloisia, hyväntuulisia ihmisiä, puuhakkeen tuoksu ja hyvä yleispöhinä. Ohjelma ja tarjoilut ovat toki hyvin erilaisia, mutta loppupeleissä tällaisissa suurtapahtumissa on kyse aina pohjiltaan samasta asiasta: siitä, että kokoonnutaan yhteen, nähdään ystäviä ja ehkä samanhenkisiä ihmisiä.


Nykyisin minun ei ole tarvinnut pelätä sitä, ettei Flowssa olisi ketään kenen kanssa hengata, sillä suurin osa Helsinkiläisistä ystävistäni tuntuu kokoontuvan suvilahteen viettämään kesän viimeistä viikonloppua vuodesta toiseen. Tuttuja naamoja tulee vastaan kokoajan ja kaikkien kanssa ei ehdi mitenkään jutella. Yksi asia on pysynyt samana muuten ihan sieltä ensimmäisestä Flow:sta asti: ystäväni Jenni oli se, jonka seuraan tuppauduin viisi vuotta sitten kun alueella ei ollut ketään muuta tuttua kasvoa ja edelleenkin hengaamme aina Flowssa yhdessä. Toivottavasti meillä on vielä monia yhteisiä festarivuosia edessä!

Tämän vuoden Flow oli ihana, taas.  Mun mielestä iso osa festaria on kaikki etukäteissuunnittelu ja parasta oli tehdä etukäteen sotasuunnitelmia niin etkoista kuin kuunneltavista keikoistakin ja tietenkin siitä, mitä laittaa päälle. Viikonloppuna unohdimme kuitenkin tarkat suunnitelmat ja antauduimme kirjaimellisesti flown (hehe) vietäväksi. Aika moni suunniteltu keikka jäi välistä, mutta niillä keikoilla joilla olimme, bailasimme kuin viimeistä päivää. Minut saattoi löytää myös Backyardilta tanssimasta villisti, Red Gardenista löhöilemässä säkkituoleilla tai ruokakojuilta pohtimassa sitä, mitä sitä söisi seuraavaksi. En jäänyt harmittelemaan missattuja keikkoja – sunnuntaina lähdin jo yhdeksän aikaan kotiin juomaan teetä ja nukkumaan, kun suurin osa festarikansasta vaelsi näkemään Kendric Lamarin. Maanantaina kiitin itseäni siitä.


Esiintyjistä tänä vuonna jäi mieleen erityisesti Alman ja Artic Monkeysin keikat. Ihanaa Bonoboakin fiilistelin hetken, mutta sitten joku muu juttu vei mukanaan. Ruokakojuilta parhaat arvosanat saavat Fat Ramenin kukkakaali-ramen (taivaallista!), Kimchi & The Chicken Gang-kojun Kimchi Classics-tofuannos (järkyttävän tulista, mutta ihanaa) ja Muchies by Matti Jämsenin veggis (eli vegemakkaraperunat, mutkatonta festariruokaa). On myös mahtavaa, että Flow on nykyään täysin hiilineutraali festivaali ja kaikki tapahtumasta syntyvä jäte kierrätetään tai uusiokäytetään. Tässä on hyvä esimerkki kaikille muillekin kesätapahtumille ja festareille.

Flow, olit ihana taas
Huomasin viikonlopun aikana, että kuvaan mieluiten ihmisiä ja haluan saada ystäväni mukaan kuviini. Ehkä näissä kuvissa tiivistyykin juuri se, mikä mielestäni on ihan parasta Flowssa: kaikki ihmiset ja se fiilis, kun eletään kesän viimeistä viikonloppua täysin rinnoin.

Kiitos Flow 2018 ja kiitos kaikki ihanat festariystävät! Toivottavasti nähdään ensi vuonna uudelleen.

F L O W on täällä taas

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala
Elokuun paras viikonloppu on ihan kohta täällä! Muslan Enni tiivisti mun mielestä tosi hyvin flow-fiilikset: innostuneet, mutta samaan aikaan haikeat. Innostuneet, koska Flow on ainakin mun mielestä paras festari ikinä ja samaan aikaan vähän surulliset, koska kesä yleensä päättyy Flow-viikonloppuun. Tämän vuoden Flow on itselleni viides tai kuudes – en siis ole mikään kovan luokan konkari, mutta silti viikonloppu suvilahdessa tuntuu jo pakolliselta (ja mahtavalta) perinteeltä, jota en jättäisi väliin mistään hinnasta.


Mitä pukea päälle?

Multa puuttuu vaatekaapista kaikki erikoiset festaripaidat  ja showstopperit, joten pukeudun flowhun aika lailla samoin kuten muulloinkin. Huomaan että mun festarityyliin kuuluu ainakin hattu ja farkku jossain muodossa. Yleensä pyrin suunnittelemaan asut niin, että mukana ei tarvitsisi kantaa hirveän montaa lisävaatetta mutta kerroksia pystyisi lisätä helposti ilman viiletessa. Jos asuna on esim mekko, niin otan mukaan lisäksi sukkikset, takin ja jonkun huivin. Toinen vaihtoehto on mennä riskillä pelkässä mekossa, pysytellä väkijoukon keskellä ja tanssia niin täysillä, ettei kylmyys ehdi iskeä missään vaiheessa.

Pro tip: fiksu festaroija pakkaa myös kangaskassiinsa baby wipeseja ja jonkunnäköisen pyllyalusen nurmikolla istuskelua varten.


Musiikki

Musta tuntuu että tunnen aina Flowsta etukäteen ehkä neljä artistia, mikä voi johtua siitä, että tykkään kuunnella vapaa-ajallani eniten klassista musiikkia. Tänä vuonna olen kuitenkin tehnyt selvittelyä etukäteen ja luonut jopa oman soittolistan flow-biiseille. Näille keikoille aion ainakin ehdottomasti mennä:

-Alma. Viimevuotinen flow-keikka oli ihan huikea, odotan nyt vähintään samaa.
-Sigrid. Tällä keikalla haluan päästä tanssimaan!
-Patti Smith. No explanations needed.
-Olli Ahvenlahti New Quartet. Jazz kiinnostelee.
-Arctic Monkeys. En ole oikein koskaan kuunnellut Arctic Monkeysia, mutta Nio taas odottaa keikkaa hulluna.
-D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. Ihanaa tyttöenergiaa!
-Vesta.
 Vesta on ihana, biisit ovat kauniita ja haluan päästä laulamaan mukana.

Ruoka & Juoma

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka pyrkii flowssa optimoimaan syömiset niin, että pystyy maistelemaan mahdollisimman monta annosta. Kun alueelle menee nälkäisenä iltapäivästä, ehtii yhden päivän aikana ainakin kolmelle kojulle ihan mukavasti. Flowssa on parasta erinomainen vegaani-ja vegeruokatarjonta ja se, että kaikki ruoka-astiat ovat maatuvia.

Tänä vuonna on erikoisuutena Ultimate Glow-baari. Tapio Wirkkalan suunnittelema Ultima Thule-astiasarja täyttää tänä syksynä 50 vuotta ja sen kunniaksi Flowhun on pystytetty baari, josta saa Son of A Punchin drinkkejä pimeässä hohtavista Ultima Thule-laseista – how cool is that?

Tärkeä osa festariviikonloppua on tietenkin etkoilut ja etenkin FLOW-BRUNSSI. Viime vuonna emme jaksaneet järjestää brunssia – iso virhe. Somet ja instastoryt täyttyivät muiden täydellisistä brunssikuvista ja viimeistään siinä vaiheessa iski älytön FOMO ja kateus. Tänä vuonna aion siis panostaa brunssiin: olen suunnitellut että hakisin lähikahvilasta bageleita, keittäisin kahvia ja tekisin näitä ihania vadelmasorbetti-mimosoja. Joku toinen saisi tuoda jälkiruoan.


Vadelmasorbetti-mimosat

4 dl vadelmasorbettia (esim. Pappagallo)
1 pullo roseekuohuviiniä
minttua

Sekoita sorbetti ja skumppa tehosekoittimessa tasaiseksi. Kaada laseihin, koristele mintunlehdillä. 

(laiskan versio: tarjoile skumppaa, kaada sekaan tuoreita vadelmia. Ei maistu kovin vadelmaiselta, mutta näyttää silti kivalta.)

Oletko tulossa flowhun? Mitä odotat eniten?

Hyvästit heinäkuulle ja lomalle


Kolme viikkoa vierähti ihan hetkessä. Ensiksi 10 päivää Turkissa, Istanbulia ihmetellen ja Pohjois-Turkkia autolla kierrellen. Koin elämäni ensimmäiset turkkilaiset häät, tutustuin poikaystäväni ystäviin ja kulttuuriin. Jätin hänet sinne vielä kahdeksi viikoksi, kun itse palasin kotiin, ja suuntasin melkein suoraan lentokentältä junaan Oulua kohti.


Turkin-matkan jälkeen vietin ehkä kesän rennoimman  viikon vanhempieni luona. Poimin vadelmia, söin kasvimaan antimia minkä kerkesin, kävin pitkiä, mielenkiintoisia keskusteluja äidin ja isän kanssa ja näin rakkaita siskojani ja järjestin kummitytölle puutarhajuhlat. Nukuin riippumatossa ja haaveilin omasta puutarhasta. Paluumatkalla junassa ehdin katsoa loppuun koko Orange is the New Blackin uusimman tuotantokauden.



Viimeisen lomaviikon vietin ihan täällä Helsingissä. Olen kärsinyt helteestä ja ikävästä, ja yrittänyt siksi keksiä kaikenlaisia kivoja juttuja päiviä piristämään ja moni niistä on toiminutkin. Suppailu töölönlahdella, mökkireissu Artun kanssa, vierailu Isyyspakkauksen Tommin ja rouvan ihanalla siirtolapuutarhamökillä, yökyläily Doritilla suomenlinnassa.. Juuri sellaista kesäolemista, mitä lomaltani halusinkin! Olen kyllä yrittänyt myös palailla pikkuhiljaa arkeen, mutta viikon suurimmat saavutukseni ovat olleet pyykkien pesu ja kukkien kastelu. Tämä tuskattuttava helle on vienyt kaiken energiani ja muuttanut kotini saunaksi, siksi pyrinkin viettämään mahdollisimman paljon aikaa sen ulkopuolella.


Loma kuitenkin loppuu nyt, ihan niinkuin oikeasti: tämän viikonlopun vietän kuoronjohtokurssilla ja ensi viikolla aloitellaan jo treenejä kuoron kanssa. Viileämpää ilmaakin on luvattu, ja tervehdin sitä ilolla, kuumuus ei tunnu sopivan minulle yhtään. Ei silti haittaa, vaikka elokuuhun mahtuisi vielä lämpimiäkin iltoja ja sateettomia, huolettomia päiviä, syksyyn kun on vielä aikaa.

Ihanaa elokuun alkua, kiva palata tänne taas!