category: matkat

Uluwatu

Aika täällä on käymässä vähiin. Ensimmäisen viikon aikana podin koti-ikävää ja tuntui vielä siltä, että matka ei lopu koskaan. Nyt kun paluulento häämöttää parin päivän päässä, tuntuu aika kuluvan aivan liian nopeasti, enkä ole varma olenko vielä valmis palaamaan Suomen talveen. Tällä hetkellä päällimmäinen tunne matkasta on kiitollisuus – reissu on täyttänyt kaikki odotukset tähän asti, ja jos lukuisat hyttysenpuremat ja yksi ärhäkämpi palovamma jätetään pois laskuista, on kaikki täällä sujunut paremmin kuin hyvin.


Olen perusluonteeltani vähän levoton – yleensä minun on hankala keskittyä pitkään yhteen asiaan ja kaipaan kokoajan jotain tekemistä ja aktiviteettia. Ehkä siksi ensimmäinen viikko kuluikin niin hitaasti, kun vauhdikkaan työsyksyn jälkeen kaikki työt ja stressaaminen loppuivat kuin seinään. Vähitellen lomaelämä vei kuitenkin mukanaan, ja aloin nauttia paikallaan olemisesta ja siitä, ettei oikeastaan ole mitään kummempaa tekemistä. Altaalla makoilusta, kirjaan syventymisestä, päiväunista. Seuraava haaste: miten palata takaisin siihen työmoodiin kun on tällaiseen tottunut?

kuvat Uluwatusta, jossa olivat kauneimmat hiekkarannat, mitä olen Balilla nähnyt.

Ruokamatkalla Balilla: Sun of Panama

ruokamatkalla balilla

Hurautimme viime viikolla Stellan suosituksen perusteella Berawa beachin lähellä sijaitsevaan Panama Kitchen & Pool-ravintolaan. Konsepti, jossa herkuttelun lomassa voi pulahtaa altaaseen polskuttelemaan ei ole yhtään hassumpi, kun hellelukemat huitelevat ympäri vuorokauden +30 asteen tuntumassa. Tuntuu muuten absurdilta, että Helsingissä lämpötila on tällä hetkellä 50 astetta kylmempi kuin täällä – vaikka paahde täällä tuntuu välillä suorastaan tuskaiselta, niin yritän ottaa auringosta ja lämmöstä nyt kaiken irti kun sitä on vielä saatavilla.

Canggu on täynnä uusia paikkoja, jotka ovat olleet auki ehkä vasta alle vuoden – viimeisen päälle stailattuja tyylikkäitä ravintoloita ja kuppiloita, jotka on tehty vain turisteja varten. Ei kovin autenttista, mutta toisaalta näkee täällä sitä aitoa ja alkuperäistäkin meininkiä, jos vain haluaa. Sun of Panama on yksi näistä stailatuista paikoista, joissa tulee melkein hassukin olo, ikään kuin vierailisi jossain kulississa. Tästä huolimatta suosittelen paikkaa, sillä ruoka ja drinkit olivat herkullisia ja tunnelma rento.

sun of panama

Sun of Panamassa ei listalla ollut valmiiksi mitään vegaanista, mutta kun kysyin vaihtoehtoja tarjoilijalta, sain eteeni herkullisen näköisen burgerin, jonka päätäytteenä oli pulled jackfruit, jota pääsin maistamaan elämäni ensimmäistä kertaa. Olin kyllä lukenut ja kuullut aiemmin tuosta ihmehedelmästä, josta kuulemma valmistetaan nyhtöpossun täydellinen vegaanikorvike. Jakkihedelmä on siis vähän ananaksen makuinen, mutta miedompi hedelmä, jonka rakenne on syinen ja muistuttaa siksi lihaa suutuntumaltaan. Ihan mielettömän herkullista! Jackfruittia myydään kuulemma suht. edullisesti etnisissä kaupoissa tölkeissä, joten tätä aion kokeilla mahdollisimman pian kotiin päästyäni.

Sun of Panama oli hintatasoltaan hiukan Canggun muita paikkoja arvokkaampi, mutta en sanoisi viiden euron burgeriannosta ja kuuden euron drinkkiä vielä kalliiksikaan. Jos ruokatilausten summa ylittää tietyn tason, ei pyyhevuokrastakaan tarvitse pulittaa erikseen.  Tänne kannattaa mennä siis ajan kanssa, altaalla aika kuluu vaarallisen nopeasti.


Photos: Me & Mustarttu

Kohti uutta

Olen totaalisessa lomamoodissa. Tajusin yhtenä hetkenä altaalla maatessani, että en ole ajattelut työasioita tai arkielämän murheita moneen päivään. Syvällisimmät ajatukseni ovat liittyneet lähinnä siihen, että mitä söisin seuraavaksi tai menisimmekö tänään rannalle vai ehkä kahvilaan istuskelemaan. Tajusin myös, että olen nukkunut täällä paremmin kuin koskaan – yleensä kärsin pahoista nukahtamisongelmista ja joulukuussa otin lähes joka ilta melatoniinia, jotta saisin helpommin unen päästä kiinni. Täällä nukahdan joka ilta väsyneenä ja herään aamulla ilman herätyskelloa virkeänä. Hyvän unirytmin haluaisinkin viedä mukanani Suomeen.

Vuosi vaihtui Balilla rauhallisesti. Jaksoimme juuri ja juuri valvoa puolenyön yli, katsoimme pauhaavia aaltoja ja raketteja rannassa ja pakenimme sateen alta hostellille nukkumaan. Mielessä oli paljon kiitollisuutta menneestä vuodesta – kun katson taaksepäin vuoteen 2016, muistan pääosin vain hyviä asioita. Ei sillä, etteikö haasteita, draamaa ja hankaluuksiakin olisi ollut, mutta niitäkin voi muistella nyt hymyssä suin.

Vuodenvaihteessa ollaan aina jollain tapaa uuden kynnyksellä, on mahdotonta tietää täysin, mitä kaikkea on edessä. Toki on paljon suunnitelmia, sovittuja mielenkiintoisia työprojekteja sekä ajatuksia ja toiveita siitä, millainen tulevasta vuodesta olisi tulossa. Nautin kuitenkin älyttömän paljon siitä kutkuttavasta tunteesta, että on niin paljon vielä sellaista, mistä en vielä tiedä, kaikesta siitä ihanasta, mitä tulen vuoden aikana kokemaan.

En tee yleensä koskaan varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta lupaan tänäkin vuonna itselleni monta samaa asiaa jotka olen luvannut jo aiemminkin:

Otan edelleen jokaisen päivän vastaan sellaisena kuin se tulee, nauttien joka hetkestä

Sanon kyllä kaikille mahtaville ideoille, ajatuksille ja projekteille ja ei sellaisille, jotka arveluttavat, vaikka niistä saisikin paljon vaikkapa mainetta tai mammonaa

Yritän oppia ottamaan ihmiset ympärilläni huomioon entistä paremmin, olemaan valmis joustamaan omista tarpeistani tarvittaessa

Laulan ja tanssin mahdollisimman paljon, vaikka kaupassa tai bussipysäkillä jos siltä tuntuu, enkä edelleenkään suostu ajattelemaan että siinä pitäisi olla mitään noloa

Pyrin olemaan entistä rohkeammin oma itseni seurasta riippumatta, myös täällä blogissa. Yritän antaa häpeän tunteelle mahdollisimman vähän valtaa

Haluan kehittyä kirjoittajana ja uskaltaa pitää kynnyksen matalana postausten julkaisemiselle – tässä menin viime vuonna eteenpäin ja haluan edistyä edelleen. Hauskaa, että viime vuoden luetuin postaus oli se, jonka julkaisemista pelkäsin eniten, eli postaus jossa käsittelin historiaani iho-ongelmien kanssa. Tuo postaus oli itsellenikin ehkä viime vuoden tärkein, sillä se vei blogiani askeleen avoimempaan suuntaan.


Ihanaa vuoden alkua teille jokaiselle – toivottavasti tuleva vuosi tuo meille kaikille paljon rakkautta, iloa ja valoa mukanaan.

Kuvat: Mustarttu