category: pohdintaa

13: Valon päivä

Tänään on ollut hyvä päivä. Nukuin vähän huonosti, mutta heräsin silti aamulla virkeänä – ehkä se johtui siitä, että tänään on Lucian ja valon päivä? Päivän eri tapaamisista on jäänyt hyvä, kupliva tunne ja innostus päälle – tulossa on niin paljon kaikkea uutta jännittävää, että en oikein edes tiedä miten päin olla. Lisäksi elämäni ensimmäiseen Aasian-matkaan on aikaa enää viikko, kohta pääsen viettämään joulua ja uuttavuotta aurinkoon palmujen katveeseen. Tuntuu vähän haikealta jättää perinteinen suomalainen joulu perheen kera välistä, mutta uskon että haikeus unohtuu siinä vaiheessa kun kone laskeutuu Indonesiaan.



Hassua, että juuri tasan vuosi sitten kuvasimme Espalla samassa paikassa Jonnan kanssa asukuvia ja tänään teimme saman uudestaan. Tuntuu että vuosi sitten otetuissa kuvissa oleva ihminen on vielä täysin eri kuin nyt – kulunut vuosi on tuonut mukanaan paljon itsevarmuutta, spontaaniutta, rohkeutta ja taitoa nauttia elämästä. Toki olin jo vuosi sitten oikealla tiellä, mutta silti paljon on tapahtunut: olen juuri kuluneen vuoden aikana löytänyt ympärilleni ihan mielettömiä ihmisiä, sellaisia joiden seurassa toivoisin viettäväni aikaa kymmenenkin vuoden päästä. Olen päässyt eteenpäin urallani ja päässyt toteuttamaan upeita juttuja. Olen oppinut olemaan entistäkin enemmän oma itseni, olen oppinut olemaan välittämättä liikaa muiden mielipiteistä.

Mietin vain, että jos sama tahti jatkuu, niin missäköhän sitä ollaan taas vuoden päästä? Ehkä jotain vieläkin upeampaa on tulossa, jotain mistä en vielä tiedä.



Vakosamettihousut ja laukku Samuji / neule Acne / Kengät Terhi Pölkki* / Huivi Balmuir / Takki Second Hand

 

Kuvat: Jonna Leppänen

*saatu blogin kautta

Elämää iho-ongelmaisena, osa II: mikä oikeasti auttaa akneen?

jaj_5686-2

Yhteistyössä Asennemedia ja Mehiläinen

Ensinnäkin; kiitos todella paljon jokaiselle, joka kommentoi ja jakoi tarinansa tämän iho-postaussarjan ensimmäiseen osaan. Epäröin aiheeseen tarttumista pitkään, mutta nyt olen todella kiitollinen, että uskalsin julkaista tuon postauksen, sillä ilman sitä en olisi koskaan saanut ihania kommenttejanne. Kiitos!

Kävin muutama viikko sitten Mehiläisessä ihotautilääkärin vastaanotolla tähän yhteistyö-juttusarjaani liittyen. Menin vastaanotolle vähän ristiriitaisissa tuntemuksissa: toisaalta ihoni ei todellakaan ole nyt täydellisessä kunnossa, mutta en haluaisi oikein enää aloittaa lääkekuurejakaan. Olikin mukavaa, kun lääkärikäynti osoittautuikin mukavaksi, keskustelimme hoitotarpeesta juuri omista lähtökohdistani ja sain vahvistusta omille ajatuksilleni aknen hoidon suhteen. Kun kävimme läpi hoitohistoriaani, niin lääkärinikin totesi että perustietoni aknesta ovat kyllä aika hyvällä tasolla ja olen käynyt aika hyvin läpi kaikki aknen hoitoon suositellut keinot. Myöskin pelkoni siitä, että saisin heti jonkun lääkepurkin kouraani, oli turha – lääkärini sanoi ensimmäisenä että haluaisi tietää mitä toiveita minulla itselläni on ja etenisimme sitten sen perusteella. Aknea pitäisikin aina hoitaa sen mukaan, miten ongelmallisena potilas itse sen kokee.

jaj_5661

Pahoittelut jo nyt etukäteen, että tästä postauksesta tulee pitkä, mutta kerrankin on aihe, josta ainakin riittää asiaa! Käyn siis tässä läpi kaikki lääkehoidot, joita olen itse akneen kokeillut – postaussarjaan on tulossa vielä kolmas osa, jossa käsitellään enemmän mm. kotihoidon merkitystä.

Hoitovoiteet ja antibiootit 

Yleensä ensiksi aknen hoitoon kokeillaan jonkinlaista paikallishoitoa, eli iholle levitettävää voidetta, joiden teho voi perustua esim. a-vitamiiniin tai antibiootteihin. Usein paikallishoidot auttavat vain lievään akneen – omat kokemukseni voiteista ovat useamman vuoden takaa, eivätkä ne olleet kovin positiviisia. Keskusteltuamme lääkärin kanssa eri vaihtoehtoista totesin kuitenkin, että voisin nyt ihan avoimin mielin kokeilla jotain uutta lääkevoidetta, joka ei saisi olla kuitenkaan liian kuivattava tai ihoa ärsyttävä, sillä aknen lisäksi kärsin myös lievästä suunympärysihottumasta eli perioraalidermatiitistä. Sain reseptin skinoren-emulsioon, ja voin kertoa sen käyttöön liittyvistä kokemuksista myöhemmin, kun olen ehtinyt käyttää ainetta pidempään. Ystäväni Jenni on kirjoittanut muuten monta hyvää postausta erikseen POD:ista, jos vaiva on tuttu niin kannattaa käydä lukemassa iho-aiheiset jutut hänen blogistaan!

Jos hoitovoiteet eivät tepsi, niin antibiooteilla voidaan rauhoittaa tulehtunutta ihoa, mutta usein teho kestää vain kuurin ajan. Itselläni antibioottikuurista ei ollut merkittävää apua akneen, mutta monella ystävälläni esimerkiksi puolen vuoden tetrasykliinikuuri on vienyt kaikki näppylät mennessään.

jaj_5669jaj_5667

Hormonihoito 

Viime postaukseen todella moni kommentoi saaneensa lopullisen avun akneen e-pillereistä. Akne johtuukin yleisimmin mieshormonin liikaerityksestä, ja naisilla tätä voidaan tasata e-pillereiden avulla. E-pillerit vaikuttavat hitaasti, mutta poistavat monelta ongelman kokonaan – ainoa huono puoli on se, että jos pillereiden syönnin lopettaa jossain vaiheessa, niin ihon kunto voi taas romahtaa kertaheitolla. Itselläni e-pillerit eivät koskaan vaikuttaneet akneen erityisemmin. Olen ollut nyt yli puoli vuotta ilman pillereitä, eikä ihon kunto ole muuttunut radikaalisti mihinkään suuntaan. En haluaisi syödä mitään lääkettä ilman oikeasti hyvää syytä, joten toistaiseksi aion jatkaa pillereittä.

jaj_5688

Isotretinoiini-kuuri 

Itselläni ainoa oikeasti toimiva lääkehoito akneen on ollut roacuttan eli isotretinoiini-kuuri. Kun aloitin ensimmäisen roacuttan-kuurini, ihoni oli niin huonossa kunnossa että olisin voinut itkeä aina peiliin katsoessani. Ensimmäisen kuukauden aikana ihon kunto vain huononi ja uin niihin aikoihin aika syvissä vesissä – kirjoitin jo silloin blogia, ja pahin pelkoni oli se, että joku lukijani törmäisi minuun ja näkisi kuin kamalan näköinen olen oikeassa elämässä. Muistan, miten ihmeelliseltä tuntui, kun iho alkoi oikeasti parantua ja finnejä ilmestyi naamaan päivä päivältä vähemmän. Puolen vuoden lääkekuurin jälkeen akne oli poissa. Satunnaisia näppylöitä lukuunottamatta ihon kunto pysyi oikeasti hyvänä reilun vuoden verran, jonka jälkeen se alkoi huonontua taas. Söin siis roacuttan-kuurin toiseen kertaan, siitä on nyt jo yli kaksi vuotta, ja iho on pysynyt sen jälkeen kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Minua peloteltiin paljon roacuttanin sivuvaikutuksilla, mutta omalla kohdallani ne eivät olleet kovin hurjia. Silti lääkekuuri ei ole mistään helpoimmasta päästä – iho, huulet ja kaikki limakalvot kuivuvat, maksa-arvoja täytyy käydä mittaamassa kerran kuussa ja kuurin aikana ei saa missään tapauksessa tulla raskaaksi, sillä lääke voi aiheuttaa sikiöille epämuodostumia. Vaikka roacuttan on vahva lääke, olen iloinen että olen syönyt sen, sillä se oli itselleni ainoa keino joka oikeasti auttoi pidempiaikaisesti akneen. Keskustelimme lääkärin kanssa siitäkin, että jos ihon kunto huonontuisi vielä merkittävästi, niin kolmannenkaan kuurin syöminen ei olisi mahdoton ajatus – toivon kuitenkin että ihan siihen ei tarvitsisi mennä.

jaj_5647

Oman akneni parantumista aikoinaan pitkitti se, että vitkuttelin lääkäriin menoa. En ole koskaan tykännyt erityisesti lääkärikäynneistä ja pitkään toivoin aknen parantuvan vain itsestään, ajatus tohtorin pakeille menemisestä tuntui niin epämukavalta. Olin perinyt kai äidinmaidossa jonkinlaisen lääkärin mennään vain kun jalka on poikki tai pää kainalossa-asenteen, ja tuntui naurettavalta mennä puhumaan lääkärille finneistään. Omalla kohdallani lääkehoito oli kuitenkin ainoa oikeasti toimiva ratkaisu – siksi suosittelen lämpimästi jokaiselle aknesta kärsivälle käyntiä ihotautilääkärillä, ellet sitä ole jo tehnyt.

jaj_5681

Lähteenä tekstissäni käytin paljon Mehiläisen Nuori Nainen-sivuston artikkeleita, sieltä löytyy paljon hyvää informaatiota aknen, aknearpien ja monien muiden iho-ongelmien hoitoon liittyen. Sivustolla palvelee myös nuorten chat, johon voi jättää oman kysymyksensä ja keskustella ongelmastaan asiantuntijan kanssa. Ja mikä parasta, mehiläisellä on nykyisin myös oma snäppitohtori – ensimmäistä kertaa toivon että snapchat olisi keksitty jo minun nuoruudessani! Eli perjantaisin klo 18-21 mehiläisen snäppitilillä (@mehilainen_fi) päivystää sairaanhoitajia ja kätilöitä, jotka vastaavat terveyteen liittyviin kysymyksiin. Tällä hetkeltä käsiteltävinä aiheina ovat erityisesti ehkäisy ja sukupuolitaudit, eli jos näihin liittyen joku askarruttaa mieltäsi, niin nyt on hyvä mahdollisuus saada helposti vastauksia suoraan asiantuntijoilta.

jaj_5655
 

kuvat: Mustarttu

Ehkä paras reissu ikinä

Olin viime viikon Espanjassa. Tiistai-aamuna aikaisin lensin ensin Riikan kautta Barcelonaan, sunnuntai-iltana tulin takaisin. Kaikki ei mennyt ihan täydellisesti: a) hotellimme oli pieni ja nuhjuinen, b) söin koko viikon aika huonosti, lähinnä oliiveja ja vaaleaa leipää, c) en saanut otettua juurikaan kivoja kuvia ja d) kaiken lisäksi lompakkoni ja kännykkäni varastettiin.

Silti reissu oli yksi parhaimmista ikinä. Vaikka arvostankin kovasti tuollaisia elämän pieniä iloja, kuten viihtyisää hotellihuonetta, kulinaarisia nautintoja ja muita mukavuuksia, niin oli ilo huomata että suuria elämyksiä tuottavat ihan toisenlaiset asiat. Mukana oli mahtavaa reissuseuraa: 10-17-vuotiaista laulajista koostuva rakas kuoroni, jonka kanssa osallistuimme kansainväliseen kuorokilpailuun. Vietimme viikon yhdessä laulaen, nauraen ja tanssien – menestyimme hienosti kilpailussakin. Alkuviikko on mennyt kokonaan reissuikävän vallassa, kuvia ja videoita katsellen. Yhden viikon aikana nollasin kaiken stressin ja sain taas älyttömästi inspiraatiota ja iloa työhön.

Lasten ja nuorten kanssa työskentely ei varmastikaan sovi kaikille, mutta minulle se on ollut aina luontevaa. Lapsilla on usein paljon enemmän intoa, heittäytymiskykyä ja taitoa oppia uutta kuin aikuisilla, ja siksi esimerkiksi lapsikuoron kanssa on mahdollisuudet päästä vaikka kuinka pitkälle. Minulle kuorolaiseni eivät ole koskaan olleet vain oppilaita, vaan kanssamuusikoita, joiden kanssa saan jakaa innostukseni ja intohimoni musiikkia kohtaan. Työ ei ole silti kovin helppoa tai kevyttä, päinvastoin: tämänkin reissun järjestäminen vei aikaa ja voimavaroja niin paljon, että mietin jo moneen kertaan ennen matkaa,  että en enää ikinä lähde mukaan mihinkään vastaavaan. Nyt taas tuntuu että kaikki vaiva on kannattanut ja kuoron eteen tehty työ on antanut satakertaisesti takaisin.

Ja tietysti seuraava matka on jo suunnitteilla.