category: yhteistyö

Puutarhakesän juhlakausi alkoi

Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Asennemedia

Olen viime aikoina viettänyt lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikani siirtolapuutarhalla. Tuntuu, että juuri nyt siellä olisi töitä ihan loputtomiin: pitäisi tehdä loput kylvöt, asentaa pioneille tuet, harventaa jo itäneet istutukset ja rikkaruohojakin olisi kitkettävänä loputtomiin. Ihan sama minne tahansa puutarhalla katsonkin, aina näen jotain korjattavaa tai kitkettävää. Jos muuta ei ehdi tekemään, niin ruoho pitää leikata vähintään kerran viikkoon ja istutuksia olisi hyvä käydä kastelemassa vähintään joka toinen päivä.

Jollekin tämä kuulostaa työleiripainajaiselta, mutta minä oikeastaan nautin tästä kaikesta. Puutarhalla puuhastelu on hyvää vastapainoa muulle työlle, täällä työnsä jäljen näkee samantien. Ja kylvöhommiin liittyy kutkuttava ajatus siitä, että jossain vaiheessa ne tuottavat ehkä satoakin, jos kaikki menee hyvin. Vaikkei satoa jostain syystä tulisikaan, niin kuopsuttelu on palkitsevaa itsessään – lähden joka kerta puutarhalta kotiin hymyssä suin, onnellisena.


Yritän kuitenkin muistutella usein itselleni, että mökillä kuuluu myös nauttia kesästä. Fyysisen puutarhatyön rinnalle pitää aina mahtua keinussa istuskelua, riippumatossa lojumista, kahvihetkiä ja puutarhajuhlia. Etenkin viimeksi mainittuja toivon erityisen paljon: mikään ei ole ihanampaa kuin pyytää ystäviä palstalle kylään, kattaa pöytä kukkien keskelle ja laittaa jotain isoa tai pientä tarjolle. Puutarhajuhlia voi järjestää ilman viikkojen valmisteluitakin, toisinaan riittää että kutsut yhden ystävän kahville ja joskus kavereita voi pyytää spontaanisti grillailemaan ja tuomaan tarjottavia mukanaan. Viime sunnuntaina järjestin pienet lettukestit, joissa osallistujina olivat minä, siskoni ja hänen kuukauden vanha tyttönsä. Tarjolla oli lettuja ja marjoja, miljöönä mitä upeimmin kukkiva puutarha – mitä muuta voisi puutarhajuhlilta toivoa?


Iittalan uudet, jalalliset kastehelmi-lasit sopivat ihanasti puutarhajuhlien tunnelmaan. Kun ensimmäisen kerran näin kuvat näistä uutuuksista, tuli mieleeni heti, että nuo sopisivat ihanasti puutarhamökille. Kaunis jalallinen lasi sopii sekä juomalasiksi että viinilasiksi, lisäksi lasit toimivat tarjoilukulhoina ja tarvittaessa myös kukkamaljakkoina. Mökillä monikäyttöisyys on valttia, eikä haittaa ole siitäkään, että nämä ovat varsin jämerää tekoa, eivätpä mene niin helposti rikki tiskatessa.

Uusia kastehelmi-laseja on saatavilla neljässä eri värissä: kirkas, pellava, vedensininen ja harmaa. Itse en panisi pahakseni, jos näitä laseja tulisi vielä vaaleanpunaisena, se väri sopisi tänne ihanasti. Mitä mieltä te olette uutuuksista?


Puutarhajuhlien kesäkausi on nyt avattu – tervetuloa helteet ja lämpimät kesäillat, minä ja palstani ovat valmiina!

Minikasvihuone puutarhaan ja kasvatuslaatikkojen tuunaus

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila & Asennemedia

Siitä lähtien kun minulla on ollut oma puutarhapalsta, olen myös haaveillut kasvihuoneesta. Unelmieni kasvihuoneessa olisi tiililattia, ulkovalot ja sinne mahtuisi istutusten lisäksi pöytäryhmä. Kasvihuoneessa voisi viettää loppukesän tunnelmallisia illallisia ja siellä voisi kasvattaa tomaattien lisäksi kurkkuja ja vaikkapa viinirypäleitä. Siirtolapuutarhapalsta asettaa kuitenkin omat realiteettinsa: periaatteessa palstalle saisi laittaa ihan kunnon kasvihuoneen, mutta sitä varten tarvittaisi ensiksi luvat ja sopiva paikka. Kun palstan suunnitelmat ovat vielä itse mökin ja koko pihan osalta muuten auki, ei isompaan kasvihuoneeseen satsaus ole tuntunut tässä vaiheelta fiksulta.Sitten löysin pienen pihan pelastuksen, eli lavakaulusten päälle asetettavan pienoiskasvihuoneen! Nyt voin kokeilla tomaatin, paprikan ja yrttien kasvattamista ilman lupaprosesseja tai isompia pystytysprojekteja. Puisia lavakauluksia minulla olikin jo ennestään ja siskoni pystytti tuon kasvihuonerakennelman sen päälle tunnissa. Kasvatuslaatikoissa viljelykauden voi aloittaa jo tavallista kasvimaata aiemmin, koska lavakauluksen sisällä on lämpimämpää kuin ympäröivässä maassa.Ennen laatikkoviljelyn aloittamista ja kasvihuoneen käyttöönottoa ja halusin tuunata hiukan lavakauluksia: vaalea tuore puupinta on toki kaunis, mutta omaan puutarhani laatikot näyttivät vähän liiankin uudenkarheilta. Lisäksi suojaamaton puupinta kestää käsiteltyä huonommin sateisessa ja epävakaisessa Suomen kesäsäässä. Käsittelin siis lavakaulukset Tikkurilan Patio Verso-puuöljyllä. Patio Verso on täysin myrkytön, joten se sopii hyvin käytettäväksi syötävien kasvien istutuslaatikoissa. Öljyäminen suojaa puuta kosteudelta ja halkeilulta ja antaa sille lisäksi tyylikkään sävyn. Oma sävyvalintani oli ladonharmaa, jolla sain kovasti toivomani, rustiikkisen harmaanruskean lopputuloksen.Lavakauluksen öljykäsittely on sopivan kevyt askare kevätpäivään: kaksikerroksisen 80x120cm lavakauluksen öljyämiseen kului noin puoli tuntia. Itse en hakenut täydellisen tarkkaa lopputulosta, sillä minun puutarhassani kaikki saa olla rennosti vähän sinne päin. Tarkempi öljyäjä olisi suojannut metalliset osat, minä vain pyyhkäisin ylimenevän öljyn kankaanpalalla pois metalliosista. Käytännössä käsiteltävä puupinta puhdistetaan ensin huolella, sen jälkeen öljy levitetään siveltimellä tai sienellä, ja parin minuutin jälkeen ylimääräinen öljy pyyhitään pois kankaanpalalla. Tarkemmat ohjeet työvaiheineen löydät Tikkurilan sivuilta.Nyt pieni kasvimaani olisi valmis istutustöihin, tulisipa tulevasta kesästä suotuisa kasvatuspuuhilleni! Pääsen kevään aikana toteuttamaan myös lisää tällaisia pieniä pihan tuunaustöitä yhteistyössä Tikkurilan kanssa, rempattavaa ja uudistettavaahan täällä riittää! Tällaiset pienet puhdetyöt ovat ainakin itselleni sitä parasta terapiaa ja rentoutusta arjessa – ihaninta on se, kun työn jäljen näkee samantien.Lisää inspiraatiota pihan maalaus-ja uudistustöihin:Kesäpäivän projekti – laiturin öljyäminen
Mökin muodonmuutos


*Ensimmäinen kuva Omar El Mrabt

Arjen taikaa remontin keskellä

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia
Arjen taikaa remontin keskellä - iittalan taika siimes

Tämä kevät on ollut aika rankka. En halua enkä jaksa valitella enää töiden määrää tai kunnon loman puuttumista, yritän vain keskittää ajatukset nykytilanteeseen ja mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Työni luonteeseen kuuluu se, että hommat kasaantuvat kevään ja vuoden loppuun, ja tilanteeseen ei oikein ole mitään yhtä ratkaisua: yrittäjänä on pakko tehdä töitä silloin kun töitä on. Erityisen rankan kokonaisuudesta on tehnyt ehkä se, että samaan aikaan on ollut tämä remontti ja asuminen väliaikaisesti alle 30 neliön yksiössä, jota ei ole tarkoitettu kahdelle ihmiselle, etenkään kun toinen meistä työskentelee kotoa käsin. Vaikka olen pärjännyt hienosti hyvin pienellä tavaramäärällä, on siinäkin omat hankaluutensa, kun 80% omaisuudesta on pahvilaatikoissa varastossa kolmen kuukauden ajan.

Olen myös sellainen ihminen, joka saa aikaan eniten ja on tehokkaimmillaan juuri pahimman kiireen keskellä. Kiire on siis tuottavuuden kannalta hyvä, mutta oman hyvinvoinnin kannalta vähän huono. Tajusin vastikään, että en ole aikataulutetun arkeni keskellä vähän unohtanut itseni. Jossain vaiheessa tanssitunteja oli jäänyt töiden takia väliin niin monta, etten kehdannut enää ilmestyä kompuroimaan tunnille. Yhtäkkiä edellisestä kampaajakäynnistä onkin kulunut yli puoli vuotta, samoin kasvohoidosta. Syöminenkin on ollut vähän huonolla tololla, välillä se on unohtunut kokonaan. Talven hämyssä siihen ei kiinnittänyt niin paljon huomiota, mutta kevätaurinko on tuonut karun todellisuuden silmien eteen: nyt pitäisi kiinnittää vähän huomiota myös omaan väsähtäneeseen olemukseeni.


Siispä varasin ajan kampaajalle, ostin salikortin kesäksi ja viime viikolla katoin pöydän oman elämäni päähenkilölle, eli itselleni. Ostin kaupasta valmiina saatavia lempiherkkujani eli hedelmiä, kukkasalaattia, mansikoita (olivat oikeasti maukkaita!), tuoremehua ja cold brew-kahvia. Hain kukkakaupasta kimpun kuivattua, ihanasti tuoksuvaa laventelia, tuoreita kukkia kun tuonne ei kannata vielä viedä. Raivasin rempan ja kaaoksen keskelle pienen kauniin nurkan ja laitoin pöydän koreaksi ihan vain minua varten. Nämä kuvat otettuani istuin parikymmentä minuuttia pöydän ääressä, hörpin kahvia ja mietin, miten muutaman viikon päästä tämä tilanne olisi todellinen. Kohta saan kattaa aamiaisen tuolle pöydälle, ikkunan viereen ihan päivittäin. Ihan kohta kevätkiireet helpottavat, ja alkaa leppoisampi kesäaika.


Ihastuin Klaus Haapaniemen Taika-astiasarjaan lukioikäisenä, ja joku noissa taianomaisissa kuvioissa kiehtoo edelleen (enemmän historiastani Taika-sarjan kanssa voi lukea täältä). Tänä keväänä ilmestyneiden, uusien Taika Siimes-astioiden kuviot ja väritykset tuntuvat raikkailta ja tuovat mieleen ne hetket, kun lapsuudessa pöytä katettiin ensimmäistä kertaa ulos . Siimes-astiat sopivat ihanasti yhteen uusimman tori-löytöni, vaalean puisen klaffipöydän kanssa. Intoilen jo nyt tuosta valosta, joka tulevaan ruokasaliini (eli olohuoneeseen) tulvii – vaikka tämä remppa-aika on ollut rankkaa, niin minulla on vahva fiilis siitä että lopussa kiitos seisoo.

En tiedä tullaanko tällaista kattausta näkemään enää, sillä pöydästä saattaa tulla tulevaisuudessa vähän tummempi ja astiat saattavat päätyä siirtolapuutarhamökille – odotan jo sitä, että saan tehdä satumaisia kahvikattauksia omenapuiden alle. Nyt nämä siimekset saivat kuitenkin tuoda taikaa minun arkiseen lounashetkeeni, antaa tälle työn raskaan raatajalle pienen lupauksen tulevasta, vähän stressittömämmästä arjesta. Sellaisesta, missä olisi aikaa ajatella omaakin hyvinvointia vähän enemmän.

Iiittalan Taika Siimes-astiat saatu osana Iittalan vuosiyhteistyötä.