Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia
Kun omistaa pienen ränsistyneen mökkiparan jossa kaikki on rempallaan, joutuu opetella sietämään keskeneräisyyttä. Lattia on vino, nurkissa on ötököitä ja kalusteet ovat kaikki vähän sinne päin. Mökin suhteen on päätetty jo kauan sitten, ettei sitä kannata remontoida vaan se tullaan purkamaan jossain vaiheessa, ei kuitenkaan vielä pariin vuoteen. Niimpä se saa olla viimeiset elinvuotensa sellainen kuin se on, vähän rapistunut ja vino. Ja minä teen kuitenkin parhaani, että kaiken tämän keskellä täällä voisi kuitenkin viihtyä silloin, kun mökillä ollaan.
Vanhan ja kulahtaneen keskellä on turha pyrkiä minimalismiin, täällä kaikki saa olla runsasta ja värikästä. Kaikki eivät aina soinnu yhteen täydellisesti, eikä tarvikaan – eiväthän asiat mene täydellisesti elämässä muutenkaan. Silmä tottuu yllättävän nopeasti ja toisinaan voi käydä niinkin, että jokin paikka jolle ei ole aiemmin oikein antanut arvoa, alkaakin yhtäkkiä näyttää yllättävän potentiaaliselta. Tällä viikolla laitoin kuntoon kaksi mökiltä löytyvää ihanaa paikkaa, jotka eivät ole aiemmin päässeet oikein kunnolla käyttöön.
Mökin kuisti on yksi niistä paikoista, joka on viime aikoina toiminut lähinnä vain ohikulkupaikkana ja varastona: siellä säilytetään ulkokalusteiden päällisiä, aurinkovarjoja ja pehmusteita sekä kaikenlaista muuta sälää. Päätin vihdoin raivata ja siivota kuistin, tehdä sinne tilaa ihan vain olemiselle. Kuistilta on nimittäin täydelliset näkymät ikkunoiden läpi puutarhaan ja siellä on myös koko mökin ihanin valo. Tuon pöydän äärelle kattaa aamukahvit tai lounaan oikein mielellään, etenkin sellaisina päivinä, kun ulkona sataa tai on muuten vain koleampaa.
Kuistin kattauksessa kuoseja ja värejä sekoitetaan iloisesti yhteen: kirpparilta löytyneen pöytäliinan ja maljakon kaverina ovat Klaus Haapaniemen suunnittelemaa Taika Siimes-sarjaa, vaaleanpunaista Teemaa, Teema Tiimi-kulho ja Essence-laseja. Salaattiottimet ovat Iittalan Citterio 98-astiasarjaa ja tuo ruusukultainen väri on syksyn 2019 uutuus, joka tulee kauppoihin vasta syksyllä.
Toinen enemmän piilossa ollut helmi on mökkipihan perältä löytyvä pesukatos. Se ei ole ollut ennen tätä viikkoa käytössä lainkaan, sillä en ole jotenkin löytänyt sille mitään järkevää käyttötarkoitusta. Olen säilyttänyt pesukatoksessa istutusämpäreitä ja -ruukkuja ja käynyt siellä toisinaan lähinnä pesemässä multaisia käsiä, mutta muuten se on tönöttänyt tyhjän panttina mökkipihan nurkassa. Mökin sisällehän tulee juokseva vesi ja tiskaushommat sujuvat yleensä siellä, mutta mökin hana on sellainen onneton pieni vessanhana, josta vettä tulee hitaasti ja huonolla paineella, eikä pienen hanan alle mahdu kunnolla huuhtelemaan astioita. Nyt tuntuu melkein hassulta, että miksi en tajunnut siivota tätä pesukatosta tiskipaikaksi aiemmin? Kyllähän kuka tahansa tiskaa kuumana kesäpäivänä astioita mielummin vehreyden keskellä raikkaassa ilmassa, kuin pimeässä mökissä.
Tiskipöydältä löytyvät Iittala-tuotteet:
Teema-mukit ja lautaset (vaaleanpunaiset Teema-lautaset ovat sopivasti alennuksessa)
Kastehelmi-keittiöpyyhe
Taika Siimes-lautaset ja kahvikupit
Teema Tiimi-riisikulho ja keittokulho
Essence-punaviinilasit
Siitä lähtien kun minulla on ollut oma puutarhapalsta, olen myös haaveillut kasvihuoneesta. Unelmieni kasvihuoneessa olisi tiililattia, ulkovalot ja sinne mahtuisi istutusten lisäksi pöytäryhmä. Kasvihuoneessa voisi viettää loppukesän tunnelmallisia illallisia ja siellä voisi kasvattaa tomaattien lisäksi kurkkuja ja vaikkapa viinirypäleitä. Siirtolapuutarhapalsta asettaa kuitenkin omat realiteettinsa: periaatteessa palstalle saisi laittaa ihan kunnon kasvihuoneen, mutta sitä varten tarvittaisi ensiksi luvat ja sopiva paikka. Kun palstan suunnitelmat ovat vielä itse mökin ja koko pihan osalta muuten auki, ei isompaan kasvihuoneeseen satsaus ole tuntunut tässä vaiheelta fiksulta.Sitten löysin pienen pihan pelastuksen, eli lavakaulusten päälle asetettavan pienoiskasvihuoneen! Nyt voin kokeilla tomaatin, paprikan ja yrttien kasvattamista ilman lupaprosesseja tai isompia pystytysprojekteja. Puisia lavakauluksia minulla olikin jo ennestään ja siskoni pystytti tuon kasvihuonerakennelman sen päälle tunnissa. Kasvatuslaatikoissa viljelykauden voi aloittaa jo tavallista kasvimaata aiemmin, koska lavakauluksen sisällä on lämpimämpää kuin ympäröivässä maassa.
Ennen laatikkoviljelyn aloittamista ja kasvihuoneen käyttöönottoa ja halusin tuunata hiukan lavakauluksia: vaalea tuore puupinta on toki kaunis, mutta omaan puutarhani laatikot näyttivät vähän liiankin uudenkarheilta. Lisäksi suojaamaton puupinta kestää käsiteltyä huonommin sateisessa ja epävakaisessa Suomen kesäsäässä. Käsittelin siis lavakaulukset Tikkurilan 
Lavakauluksen öljykäsittely on sopivan kevyt askare kevätpäivään: kaksikerroksisen 80x120cm lavakauluksen öljyämiseen kului noin puoli tuntia. Itse en hakenut täydellisen tarkkaa lopputulosta, sillä minun puutarhassani kaikki saa olla rennosti vähän sinne päin. Tarkempi öljyäjä olisi suojannut metalliset osat, minä vain pyyhkäisin ylimenevän öljyn kankaanpalalla pois metalliosista. Käytännössä käsiteltävä puupinta puhdistetaan ensin huolella, sen jälkeen öljy levitetään siveltimellä tai sienellä, ja parin minuutin jälkeen ylimääräinen öljy pyyhitään pois kankaanpalalla. Tarkemmat ohjeet työvaiheineen löydät 
Nyt pieni kasvimaani olisi valmis istutustöihin, tulisipa tulevasta kesästä suotuisa kasvatuspuuhilleni! Pääsen kevään aikana toteuttamaan myös lisää tällaisia pieniä pihan tuunaustöitä yhteistyössä