category: yhteistyö

Neuletunnustuksia

neuletunnustuksia

Kaupallinen yhteistyö, Pierre Robert

Rakastan neuleita. Syksyn tullessa osa murehtii kun joutuu luopumaan kesävaatteistaan mutta tämä pohjoisen tyttö iloitsee kun saa aloittaa taas neule-ja villasukkakauden. Olen aina luottanut neuleissani luonnonmateriaaleihin ja erityisesti villaan – jo yläasteikäisenä opin äitini neuvosta tsekkaamaan villapaitojen materiaalilaput, ettei niissä olisi sitä kutittavaa ja sähköistä akryyliä. Ihan kunnon villakin saattaa olla helposti liian kutittavaa, siksi suosikkimateriaalini neuleissa onkin usein lampaanvillaa pehmeämpi merinovilla. Merinovilla on kestävää ja hengittävää, se ei juurikaan nyppyynny ja lisäksi se tuntuu pehmeältä iholla. Eikä kutita.


Merinovillan ja muidenkin villavaatteiden huoltamisessa on hyvä muistaa ykkössääntönä se, että villaa kannattaa pestä mahdollisimman harvoin. Käyttökertojen välissä villavaatteita kannattaa tuulettaa ja yksittäiset tahrat voi yrittää puhdistaa paikallisesti pelkällä vedellä ja villalle tarkoitetulla pyykinpesuaineella. Voin tunnustaa, että minulla on monia villaneuleita, joita en ole pessyt ehkä kuin kerran jos kertaakaan, eikä edes hävetä! Monissa villavaatteissa saattaa olla käsinpesusuositus, mutta itse uskon että kone on minua parempi mittaamaan sopivan  pesuveden lämpötilan ja käytän aina villanpesuohjelmaa. Nyppyyntynyttä neuletta ei tarvitse heittää pois, vaan kashmirkamman avulla nyppyneuleista saa kuin uusia.

Norjalainen Pierre Robert on tehnyt tänä syksynä ihanan neulemalliston yhdessä Hanneli Mustaparran kanssa. Hanneli on yksi niistä ulkomaisista bloggaajista, joita olen seurannut melkein alusta alkaen ja siksi odotin kiinnostuneena, mitä yhteistyö pitäisi sisällään. Mallistoon kuuluu sukkia, pitkä-ja lyhythihaisia neuleita ja maailman mukavimman näköinen oloasu, jota aion toivoa joululahjaksi. Neuleet ovat hyvin simppeleitä, istuvia ohuita neuleita, eikä itse suunnittelussa ole oikeastaan mitään kovin erikoista – eikä pidäkään olla, minimalisti ja yksinkertaisuus on mielestäni neuleissa juuri se juttu.

Hanneli x Pierre Robert-malliston materiaaleina on käytetty joko 100 % merinovillaa tai merinovillan ja tencelin sekoitusta. Tencel on luonnonmateriaali, jolla on samoja hyviä ominaisuuksia kuin merinovillalla, mutta se siirtää kosteutta pois iholta villaakin tehokkaammin ja auttaa myös vaatteita pitämään muotonsa paremmin. Tencel on myös ympäristöystävällinen valinta: tencelin valmistukseen tarvitaan esimerkiksi 95% vähemmän vettä kuin puuvillan valmistamiseen. Päällä tuo merinovilla-materiaali tuntuu miellyttävän pehmeältä, jopa silkkiseltä.


Pyrin aina vaatteita hankkiessani miettimään niiden eettisyyttä ja ekologisuutta. Merinovillan kohdalla kannattaa olla erityisen tarkka, ettei tule tukeneeksi lampaille hyvin kivualista mulesing-menetelmää, jossa lampaalta leikataan ihoa pois loiskärpästautien estämiseksi. Ilahduin huomattavasti, kun luin Pierre Robertin käyttävän vain mulesing-vapaata merinovillaa ja sitoutuvan muutenkin noudattamaan eettisiä ja sosiaalisia ympäristönormeja – esimerkiksi he eivät käytä tuotteissaan lainkaan kaikkein ohuinta ja hienointa merinovillaa, koska se vaatisi eläinten pitoa liian ahtaasti. Lisätietoja löytyy hyvin täältä.


Hassua muuten, olen aina ennen vieroksunut lyhythihaisia neuleita, ihmetellyt milloin niitä muka voi käyttää ja mieltänyt ne enimmäkseen vanhempien rouvien vaatetukseksi. Mieli on kuitenkin muuttuvainen, nyt olen täysin rakastunut nimenomaan näihin lyhythihaisiin neuleisiin: sopivan lämmin, muttei kuitenkaan yhtään liian kuuma. Onko minusta tullut vanha?

Koodilla VIENA20 saat -20% alennuksen Hanneli x Pierre Robert-mallistosta ja verkkokaupan valikoimasta. Koodi on voimassa 9.11 – 18.11 ja edun saa syöttämällä koodin ostoskoriin tilauksen yhteydessä.

Kuvat: Mustarttu & minä

Siskon luona kylässä

Kaupallinen yhteistyö, Iittala & Asennemedia

Rakastan asua kaupungin keskustassa, mutta aina välillä mietin, että olisiko jossain muualla kuitenkin parempi. Etenkin silloin, kun kyläilen siskoni luona idyllisessä puutalolähiössä – ei tarvitse lähteä kuitenkaan kovin kauaksi keskustasta, kun ympäristö alkaakin olla jo paljon vehreämpää. Miltä se tuntuisikaan, kun olisi oma (tai muutaman naapurin kanssa jaettava) piha, jossa voisi pitää kasvimaata ja jonka omenapuusta riittäisi satoa vaikka sataan piirakkaan? Varmasti ihan mahtavalta. Onneksi minulla on mökki, vaikka se onkin vähän eri asia.

Saatan olla hiukan puolueellinen, mutta mielestäni siskoni koti on aivan älyttömän ihana. Alkuperäiset keittiönkaapit, puulattiat, vihreä-ja sinisävyiset seinät ja vintagekalusteet. Kaikki tuntuu sopivan saumattoman kauniisti yhteen, mutta mikään ei ole liian aseteltua tai harkittua. Selkeys tai modernius eivät puhu täällä, mutta kotoisuus ja lämminhenkisyys ovat vahvasti läsnä. Olen muutenkin jo hetken aikaa sitten kyllästynyt sellaiseen vaalean minimalistiseen korostavaan sisustustyyliin, joka on ollut muodissa jo pidemmän aikaa. Valkoisuus on niin helppoa, värien monipuolinen käyttö taas vaatii silmää ja taitoa.

Siskoni kotona suurin osa kalusteista on hankittu käytettynä. Tyyliin sopii myös harkitut design-esineet, kuten Tapio Wirkkalan Ultimate Thule-tarjoiluvati ja pieni ruusukultainen Aalto-kulho.

Kahvipöytään katetaan Iittalan Sarjaton-astiastoa ja kirpputoreilta ja kierrätyksestä löydettyjä sekalaisia astioita. Kuvissa näkyvän puoloffee-piiraan resepti löytyy täältä. 


Kiitos siskolle, että sain tulla kuvailemaan! <3

Keittiön uusi valaisin

Keittiön uusi valaisin - Tapio Wirkkalan WIR-85

Kaupallinen yhteistyö, Airam

Asiolla on tapana järjestyä ajan kanssa, sanovat viisaat. Näin uskon itsekin, myös kodinlaittamispuuhissa. Verkkaisuus on sisustusfilosofiani ytimessä: harkitsen jokaista hankintaa niin pitkään kuin mahdollista, pohdin erilaisten huonejärjestysten mahdollisuuksia moneen kertaan, vältän hötkyilyä ja hätäostoksia. Kodissani keittiö on hyvä esimerkki siitä, miten oikeanlainen tunnelma on syntynyt juurikin hitaasti pala palalta – kun muutin tänne, ei minulla ollut aavistustakaan siitä, millainen huoneesta loppupeleissä tulisi. En olisi hankkinut tummanruskeaa puupöytää itse, mutta se päätyi luokseni ystävän kautta. Jenniltä pitkäaikaislainassa oleva lipasto oli tarkoitus laittaa olohuoneeseen, mutta kun se nostettiin ensin keittiöön, tuntui kuin sen paikka olisi ollut aina siinä. Viime viikolla asensin Airamilta saamani uuden valaisimen kokeilumielessä keittiöön ja sehän sopi sinne kuin nakutettu. Näin ne tavarat löytävät paikkansa.

Olen usein miettinyt, miten jotkut suunnittelijat ovat onnistuneet luomaan jo vuosikymmeniä sitten jotain sellaista, mikä on edelleen hyvin ajankohtaista ja kiinnostavaa. Airam toi tänä syksynä uudelleen tuotantoon Tapio Wirkkalan v. 59 suunnitteleman WIR-lampun, joka on hyvä esimerkki loistavasta suunnittelusta. Aikoinaan se oli välittömästi kansainvälinen menestys ja nyt 2017 sama valaisin valittiiin Habitaressa messujen ilmiöksi. WIR-85-lampussa yhdistyy vanha ajaton suunnittelu ja nykypäivän teknologia: led-valaisimessa  on himmennin ja valo on puhtaan valkoista. Siihen voi yhdistää myös Wirkkalan suunnitteleman lasikuvun, joita löytyy kahden eri muotoisena ja kolmessa eri värissä. Itse ihastuin hiekanväriseen lasiin, maanläheisillä sävyillä ei voi vaan mennä pieleen.


Uusi valaisin sitoo nyt keittiön sisustuksen täydellisesti yhteen – kaikki kalusteet ja esineet ovat nyt oikealla tavalla balanssissa. Juuri nyt en muuttaisi keittiössä mitään.

Mitä mieltä olet Wirkkalan valaisimista?