category: yhteistyö

Vegaanin pollo limonello ja sananen soijasta

vegaaninen pollo limonello

Yhteistyössä Asennemedia & Urtekram

Otin vuosi sitten vastaan vegaanihaasteen ja innostuin kokeilemaan kokonaan kasvipohjaista ruokavaliota. Ennen tätä olin puhtaasti sekasyöjä, eli ruokavaliossani ei ollut mitään rajoituksia ja ennakkokäsitykseni vegaanisesta ruokavaliosta olivat vahvoja. Syitä siihen, miksi yhtäkkiä tein täyskäännöksen ja muutin ruokatottumukseni kokonaan, on useita, mutta tärkeimpänä syynä itselleni oli ympäristö – karjatalouden ja eläinteollisuuden päästöt ja ympäristövaikutukset ovat valtavat ja täysin kestämättömällä pohjalla. Vegaanisuus oli tuolloin myös lähipiirissäni pinnalla, ja osasyy vegaanihaasteeseen tarttumiselle oli kiinnostus ja kokeilunhalu. Itselleni kävikin niin, että kokeilusta ja haasteesta tulikin innostuksen pysyvä elämäntapa – kasvipohjainen ruokavalio on ollut arkipäivääni nyt jo vuoden ajan.

Miltä tuntuu nyt, vuoden jälkeen? Onko vegaanius ollut hankalaa, onko lipsumisia tapahtunut? Miten lähipiiri suhtautuu ruokavalioosi?

Vuoden kokeilun jälkeen kasvipohjainen ruokavalio tuntuu edelleen hyvältä ja oikealta tieltä. Viime vuoden aikana vegaanisesta ruuasta tuli jättihitti, valikoima kaupoissa ja ravintoloissa on niin hyvä, että ei-eläinperäisen ruokavalion toteuttaminen on helppoa lähes kaikille. Myös asenneilmapiiri on muuttunut hyvään suuntaan: moni sekasyöjä kokeilee ennakkoluulottomasti myös vegaanisia ruokia, useat vähentävät lihansyöntiä radikaalisti ja vaihtavat lehmänmaidon kasvipohjaiseen. En kutsu itseäni mielelläni vegaaniksi, sillä en ole sitä täysin – käytän edelleen nahkalaukkuja, nahkakenkiä ja esimerkiksi villaa ja silkkiä. Myöskään ruokavalion suhteen en ole kovin tiukkapipoinen: suhtaudun neutraalisti mm. hunajaan ja karmiiniin, ja matkoilla ja kyläillessä saatan toisinaan syödä maitotuotteita tai kananmunaa sisältäviä ruokia. Ruokavalioni on nykyisin ehkä 85 % vegaaninen ja 15 % lakto-ovo-vegetaarinen, ja se tuntuu sopivan minulle hyvin.



Vegaanihaaste toi itselleni mukanaan täysin uudenlaisen innostuksen ruuanlaittoon, ja kokkailen mielelläni entisistä lempiannoksistani kasvipohjaisia versioita. Urtekramin kampanjassa on nyt Tammikuussa teemana vegaaniset tuotteet – tiesitkö, että Urtekramin tuotteista 80% on vegaanisia? Sain kampanjaan liittyen testiin ihania sandwich spread-levitteitä ja luomusoijapaloja. Soijapaloista innostuin kehittelemään vegaanisen version yhteen sekaaniaikojeni lempiresepteistä – pollo limonelloon eli sitruuna-kanapastaan. Kana korvataan tässä Urtekramin proteiinipitoisilla soijapaloilla, 100g soijapaloja vastaa proteiinipitoisuudeltaan 220g raakaa kananlihaa.

Soijalla on mielestäni täysin aiheettomasti huono maine: usein soijaa haukutaan epäekologiseksi, epäterveelliseksi ja epäilyttäväksi muutenkin. Uusimmassa Trendissäkin ravintoterapeutti neuvoo välttämään soijaa. Tutkimukset kuitenkin näyttävät, että soijan terveysvaikutukset ovat suuret, eikä kohtuullisesti käytettynä siitä ole kenellekään mitään vaaraa – hyvä ja täysin kiihkoton artikkeli lähteineen aiheesta löytyy täältä. Soijan mainetta likaavat lisäksi mm. tehoviljelyn aiheuttama maaperän köyhtyminen, geenimanipulaatio ja tuotantoon liittyvät ympäristöongelmat. On hyvä kuitenkin muistaa, että kaikki nämä ongelmat liittyvät eläintuotantoon ja karjatalouteen, valtaosa maailman soijasta tuotetaan eläinten ravinnoksi. Vain hyvin pieni murto-osa maailmalla viljellystä soijasta päätyy vegaanin lautaselle. Karjalle syötetään myös surutta geenimanipuloitua soijaa, mutta ihminen voi valita soijansa tarkemmin – esimerkiksi Urtekramin soijatuotteet ovat puhdasta luomua ja täysin gmo-vapaita.


Vegaanin “Pollo limonello” eli sitruunainen soijapasta (4 hengelle)

200g Urtekram soijapaloja
50 g sinistä keijua (tai muuta vegaanista margariinia / loraus oliiviöljyä)
1 sipuli
ripaus cayennepippuria
2 dl kaurakermaa
1 rkl kasvisfondia
1/2 rkl kurkumaa
3-4 valkosipulinkynttä
2 tl raastettua inkivääriä
2-3 rkl sitruunan mehua
2 rkl agavesiirappia
2 dl kaurafraichea
suolaa ja mustapippuria
noin 200 g spagettia (esim. Urtekram gluteeniton spagetti)
tuoreita yrttejä, esim. persiljaa tai korianteria
halutessasi vegaanista parmesania tai oluthiivahiutaleita

1. Keitä soijapalat pakkauksen ohjeen mukaan runsaassa kasvisliemessä. Kaada palat lävikköön ja painele niistä ylimääräinen neste pois.

2. Pilko sipuli ja valkosipuli. Paista soijasuikaleita pannulla keijussa, lisää sipuli, valkosipuli ja cayennepippuri ja kuullota. Lisää kaurakerma ja kasvisfondi, ja anna kiehua hetki. Laita spagettivesi kiehumaan, muista maustaa keitinvesi suolalla.

3. Lisää kastikkeeseen kurkuma, inkivääri, sitruunamehu ja siirappi ja jatka kypsennystä matalalla lämmöllä, kunnes pasta on valmis. Sekoita mukaan kaurafraiche, mausta suolalla ja nostele pasta kastikkeen joukkoon varovaisesti.

4. Raasta pastan päälle halutessasi vegaanista parmesania tai ripottele joukkoon oluthiivahiutaleita, jotka tuovat juustoista makua. Rouhi sekaan mustapippuria ja koristele tuoreilla yrteillä.

Ultramariininsininen

Yhteistyössä Asennemedia & Iittala

Tajusin viime viikonloppuna, että olen kohta asunut kahdeksan vuotta Pääkaupunkiseudulla – muutin Oulusta vuonna 2009 ensin Espooseen ja sieltä Helsinkiin. Tulin isolle kirkolle aikoinaan aika tyhjin käsin – jätin suurimman osan tavaroistani ja kalusteistani Ouluun, myin ja lahjoitin ne pois. Mukanani oli vain vaatteet ja laatikollinen astioita, Iittalaa tietenkin: Taikaa, Teemaa ja Kartio-laseja. Sain ensimmäiset astiasarjani aikoinaan ylioppilaslahjaksi, ja halusin niiden kulkevan mukanani uusiin koteihin. Vuosien varrella kaappeihin on kertynyt paljon lisää Iittalaa, ja nykyinen astiakokoelmani on sekalainen kokoelma astioita kahdeksan vuoden varrelta.

Iittala on ollut itselleni yksi mieluisimmista blogiyhteistyökumppaneista, ja juuri nyt olen älyttömän iloinen kertoessani teille, että aloitan heidän kanssaan pidemmän yhteistyön. Tulevana keväänä täällä tullaan näkemään säännöllisesti Iittala-aiheisia postauksia, sisustusta, kattausta ja kaikkea kodin laittamiseen liittyvää inspiroivaa sisältöä. Iittala on minulle, kuten monelle muullekin suomalaiselle, varsin rakas brändi – tuntuu etuoikeutetulta ja jännittävältä päästä tekemään näin hienoa yhteistyötä. Toivottavasti te lukijatkin olette innoissanne tästä!



Satavuotiaan Suomen kunniaksi Iittalan vuoden 2017 teemaväri on Ultramariininsininen, ja ensimmäinen yhteistyöpostaukseni on omistettu kokonaan sille. Iittala on tunnettu maailmallakin lasiväriosaamisestaan, ja suomi 100-kokoelman väri on valmistettu erikoisreseptillä Iittalan lasitehtaassa Suomessa. Ultramariininsininen on kuulunut Iittalan kokoelmiin aiemminkin, tämän erikoismalliston tuotteet ovat myynnissä vain ainoastaan juhlavuoden 2017 ajan.

Ultramariininsininen ja sininen värinä ylipäätään ovat merkityksellisiä itsellenikin, muutenkin kun vain suomen kansallisvärinä. Sininen on aina ollut lempivärini – siinä on jotain hyvin rauhoittavaa, jotain äärimmäisen tunnelmallista. Lapsuudenkodissani arkiastiastona oli juurikin sinisiä Teema-lautasia ja ultramariininsinisiä Kartio-laseja, ehkäpä siksi tuotteita tilatessani valitsin ensimmäisenä juurikin nuo lasit. Minulla on ennestään kartio-laseja kirkkaina ja vihreänä, ja ultramariininsininen sopii niiden joukkoon ihanasti. Siniset lasituotteet sulautuvat muutenkin helposti astiakokoelmaani ennestään omistamieni valkoisten, harmaiden ja vaaleanpunaisten kupposten sekaan.

Sain kampanjan myötä itselleni myöskin ensimmäisen Aalto-vaasini ikinä. En ole aiemmin innostunut Aalto-maljakon kaltaisista jokaisen suomikodin must have-tuotteista, mutta en tiedä onko se tämä ikä vai mikä, mutta viime vuosina se on alkanut näyttää entistä raikkaammalta ja yleisestikin halutummalta tuotteelta nuoremmankin väen seurassa. Vastikään ystäväni huhuili kirkasta aaltovaasia itselleen facebookin kierrätysryhmässä, ja toinen kertoi salaa toivoneensa sitä aina lahjaksi, mutta ei ole koskaan saanut. Nyt kun sininen korkea maljakko koristaa ikkunalautaani, niin se herättää jotenkin kunnioitusta – onhan se upea designtuote, joka huokuu suomalaisuutta. Huomaan tuntevani ehkä jopa pientä suomalaista ylpeyttä uudesta maljakostani.




Mikä on oma suhteesi Aalto-maljakkoon, Iittalaan ja ultramariininsiniseen?

Häähumua & arvonta

Yhteistyössä Sokotel Oy / Sokos Hotels

Takaisin kotona, takaisin päiväjärjestyksessä. Odotin Suomeen palaamista, mutta se ei sujunut niin helposti kuin etukäteen ajattelin – kärsin vieläkin vähän jet lagista ja pimeyteen ja kylmyyteen tottuminen ovat ottaneet oman aikansa. Töihin paluu on käynnistynyt vähän hitaasti, välissä on ollut päiviä, kun en ole saanut mitään aikaiseksi. Tänään kuitenkin päätin lopettaa hissuttelun ja palata arkirytmiin, antautua oravanpyörän vietäväksi. Toisinaan on turha odotella mitään luovuuspuuskaa, täytyy vain ryhtyä töihin ja odottaa että inspiraatio tulee sen tekemisen myötä.

Eletään häämessujen aikaa – viime viikonloppuna Wanhassa satamassa vietettiin Mennään naimisiin-messuja ja tulevana viikonloppuna Kaapelitehtaalla järjestetään Love me do-häätapahtuma. Pääsin tekemään mielenkiintoista yhteistyötä Sokos Hotellien hääkampanjaan liittyen ja stailaamaan ja kuvaaman kolmen Helsinkiläisen hotellin sviitin häätunnelman: kampanjan hotelleiksi valikoituivat Hotel Helsinki, Torni ja Vaakuna. Pääsin kampanjan myötä vähän lähemmäs yhtä unelma-ammattiani, joka on tietenkin hääsuunnittelija. Kyllä, rakastan häitä ja olisi ihana saada suunnitella juhlia työkseen, kukka-asetelmista kakkuihin ja visuaaliseen kokonaisuuteen.



Original Sokos Hotel Helsinki

Hotel Helsingin sviitti häikäisi valoisuudellaan ja upeilla, isoilla ikkunoillaan. Täällä olisi ihana viettää ensimmäistä aamua avioparina yhdessä – tilata huonepalvelusta aamiainen vuoteeseen, herkutella leivoksilla ja valmistautuen päivään kaikessa rauhassa. 



Solo Sokos Hotel Torni

Romanttinen sisustus, kakluunit, vanhan ajan tunnelma. Sokos Hotel Tornin romanttinen huone on perinteisen tyylin rakastajalle erinomainen valinta häähotelliksi, mutta stailausta tehdessäni ajattelin enemmän kaason ja morsiamen yhteistä aikaa ennen hääjuhlaa ja valmistautumista suurta päivää varten. Usein hääkuvista lempiotoksiani ovat ne, jotka on otettu valmistautumisvaiheessa ennen varsinaista juhlaa – niin paljon jännitystä, odotusta ja kutkuttavaa tunnetta tulevasta. Kaikki ihana on vasta edessäpäin.



Original Sokos Hotel Vaakuna

Ripaus 50-luvun henkeä ja mielettömät näkymät Helsingin ylle. Mielessäni oli se hetki, kun onnellisena mutta väsyneenä saapuu pitkän ja vaiherikkaan hääpäivän jälkeen hotellille, saa vihdoin riisua korkokengät jaloistaan, kaataa itselle lasin viiniä ja ihastella öistä Helsinkiä kattojen yltä. 

Arvonta!

Mikä näistä sviiteistä / stailauksista on suosikkisi? Jätä kommenttisi postaukseen sunnuntaihin 22.1.2017 mennessä, ja olet mukana arvonnassa, jossa on palkintona majoitus sviitissä valinnaisessa Helsingin tai Tampereen Sokos Hotellissa.