Kokeiltu ja nähty

Maaliskuussa värjäsin hiukseni hyvin tummanruskeaksi. Ajatellin sisäisen ranskattareni heräävän eloon klassisen tumman polkan kautta, mutta kauhukseni en kokenutkaan oloani yhtään kotoisaksi tummatukkana. Alkujärkytyksen jälkeen totuin sävyyn ja se oli oikein kivaa vaihtelua, mutta huomasin kaipaavani omaa väriäni ja ehkä jopa vähän vaaleampaakin sävyä. Pari viikkoa sitten sain vihdoin varattua ajan kampaajalle ja tadaa – takaisin sävyssä, joka on hyvin lähellä omaa väriäni. Tummatukkaisuus on nyt nähty ja kokeiltu eikä se tuntunut omalta. Uudessa tukassa on mukana myös vähän sitä vaaleuttakin ohuiden raitojen muodossa, rakastan tätä eläväistä lopputulosta!


Kävin ensimmäistä kertaa kampaajalla ihan tuossa naapurissa, Tarkk’ampujankadun Dandyssa Aunella. Vaikka uusi kampaaja jännittää aina, niin astelin Dandyyn kuitenkin luottavaisena, sillä moni hyvä ystäväni on käynyt siellä tyytyväisenä asiakkaana jo vuosien ajan. Kannatti mennä, sillä Aune oli ihana, todella ammattitaitoinen ja ymmärsi täysin, mitä hain takaa. Varasin heti uuden ajan parin kuukauden päähän, sillä luottokampaaja ihan kodin vieressä, mikä olisikaan enemmän luksusta?


toppi ja farkut &other stories / avokkaat COS / takki Weekday

Kuvat: Omar El Mrabt

Mökkikosmetiikkaa

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Urtekram

Meillä oli juhannuksena mökillä yksi vieras, joka vieraili ensimmäistä kertaa suomalaisella kesämökillä. Hän oli alussa ihan järkyttynyt siitä, ettei vesivessaa ja suihkua ole saatavilla ja peseytyminen tapahtuu saunomisen yhteydessä yleensä järvessä uimalla. Alkushokin jälkeen vieraamme tottui yksinkertaiseen mökkielämään, saunoi tunteja ja hyppi veteen siinä missä me kaikki muutkin ja jälkikäteen kyseltäessä kuulemma järvessä uiminen oli parasta koko mökkireissulla. Mutta mikä olisikaan ihanampi tunne, kun nousta keskikesällä kylmästä järvivedestä raikkaana ja puhtaana? Ei juuri mikään.

Nuorempana sitä kirmattiin aina kesällä normishampoot päässä järveen, eikä silloin tajunnut ajatella, miten synteettiset pesuaineet kuormittavat ja rehevöittävät luonnonvesiä. Nyt kun minulla on oma mökki pienen järven rannalla, pidän ensisijaisen tärkeänä että kaikki kosmetiikka jota mökillä käytetään, on luonnonkosmetiikkaa – eihän hölmökään halua pilata omaa järvivettään. Se tarkoittaa sitä, että valikoimaa on tarjolla runsaasti myös vieraille: saippuapullo käsienpesupisteelle, shampoot, hoitoaineet ja suihkugeelit saunalle ja vartalo-ja käsivoiteet mökkiin hyvin saataville.

Luomun edelläkävijä Urtekram on juuri tuonut markkinoille uuden Morning Haze-luonnonkosmetiikkasarjan, joka on suunnattu pääosin apteekkeihin myytäväksi. Tuotteet ovat hyvin miedosti hajustettuja ja herkälle hipiälle sopivia ja siksi myös passeleita mahdollisimman monelle mökkivieraalle. Purkkien ulkonäkökin on suunniteltu mahdollisimman tyylikkääksi ja eleettömäksi – näihin on siis helppo tarttua niidenkin kuluttajien, jotka normaalisti vierastavat luonnonkosmetiikan yrttisiä tuoksuja tai värikkäitä pakkauksia. Vein lähes kaikki saamani tuotteet mökille yhteiskäyttöön, ainoastaan yhden tuotteen jätin itselleni kaupunkiin: hiuksiin jätettävä hoitoaine, joka pelastaa etenkin niinä päivinä, kun aikaa on vain pikasuihkulle mutta haluaa kuitenkin pehmeät ja silkkiset hiukset. Pari suihkausta hiuksiin ennen föönausta ja avot.


Morning Haze-sarjan tuotteet ovat saatavilla suomessa apteekeissa ja niiden hinnat vaihtelevat 5-10 euron välillä.

Idylli Suomenlinnassa


Onnea on omistaa ystäviä, joilla on koti keskellä kauneinta Helsinkiä, Suomenlinnassa. Muistan vieläkin, kun kävin elämäni ensimmäistä kertaa vuosia sitten Suokissa: oli lämmin kesäkuun alku, syreenit kukkivat ja kaikki oli saarella niin ihmeellistä että en voinut käsittää että tuollainen paikka on oikeasti olemassa. Myöhemmin melkein järkytyin, kun ymmärsin, että jotkut ihmiset myös ihan oikeasti saavat asua tuolla saarella – miten elämä muka voi olla niin epäreilua, että jotkut saavat asua kauniissa saaressa, kun suurin osa meistä tavan tallaajista viettää elämänsä tylsästi mantereella..

Onneksi saaressa saa mennä käymään niin usein kun haluaa. Siellä on aika usein vastassa ihana ja hymyilevä Dorit poikiensa ja suloisen Manda-mäyräkoiransa kanssa. Dorit keittää kahvit aina itsejauhamistaan tuoreista kahvipavuista ja ei sano koskaan ei, jos ehdotetaan lättykestejä. Suomenlinnan sisäpihoilta löytyy juuri sellainen idylli, jota rakastan – vanhat puutalot puiden varjossa, yhteisöllisyys naapureiden kesken, meren läheisyys ja rauhallinen tunnelma turisteista ja suokkivierailijoista huolimatta. Ehkä jonain päivänä kun kyllästyn Ullanlinnaan, pakkaan kamani ja muutan Doritille – kyllähän teille tällainen yksi reipas bloggaaja mahtuisi?


Jos suomenlinnaidylli, ihanasti sisustettu koti, suloinen mäykkytyttö ja elämänmakuiset jutut kiinnostavat, niiin kannattaa vierailla Doritin omassa blogissa.