Miten selvitä festivaalin jälkeisestä masennuksesta? Onko elämää Ruisrockin jälkeen? Näiden kysymysten äärellä olen viettänyt viimeiset pari päivää, sängyn pohjalla flunssapotilaana. Flunssa ei ole hirveästi helpottanut post festival depression-oloa, päinvastoin. Onneksi ystäväni Arttu on käynyt pitämässä seuraa ja olemme voineet yhdessä fiilistellä mennyttä viikonloppua ja suunnitella tulevia hauskoja juttuja tälle kesälle, joka ei tosiaan vielä ole ohi, vaikka välillä on siltä tuntunutkin.
Tosiaan, olipa harvinaisen upea viikonloppu. Ruisrockin taika tapahtui taas, ja nautimme kolme päivää sellaisesta helteestä ja auringonpaisteesta, mitä ei tänä kesänä ole vielä koko suomessa nähty. Aurinkoa, hymyileviä kasvoja, hyviä keikkoja ja ennenkaikkea mahtavaa kesäfiilistä – parasta siis mitä voi festivaalilta odottaa. Ehdin pari kertaa ihan pysähtyä ajattelemaan, että nämä ovat sitten niitä hetkiä, joita voin muistella keskellä talven pimeyttä.
#Ruisrock 2017 parhaat by Viena K:
Odotetuin ja tärkein keikka: Ultra Bra. Löysin UB:n lukioikäisenä, jolloin yhtye oli lopettanut jo livekeikkansa. Rakastuin heidän musiikkiin ja totuin ajatukseen, etten tule todennäköisesti koskaan näkemään suomalaista lempibändiäni livenä. Ruisrockin keikka oli jotain ihmeellistä, lauloin ääneni käheäksi yhdessä Artun ja Sinin kanssa kaikki laulut alusta loppuun saakka. Moni kaverini sanoi keikan jättäneen vähän kylmäksi, olisivat kaivanneet enemmän showmeininkiä. Itse olin äärettömän iloinen, että musiikille annettiin sen kaipaama tila, annettiin upeiden sävelten, sanojen ja harmonioiden puhua puolestaan.
Paras show: Antti Tuiskun keikka. Menin viime vuonna Tuiskun keikalla ilman mitään odotuksia, läpällä. Se osottautuikin koko ruissin parhaaksi keikaksi, eikä tuottanut pettymystä tänäkään vuonna. Antti on vaan niin ihana, suomen miespuolinen Madonna, joka hurmaa 100% läsnäolollaan tuhatpäisen yleisön.
Parhaat bailut: Alman ja Charlie XCX:n yllätysvierailu minirantalavalla ja Daruden Sandstorm. Jalkani olivat tuossa vaiheessa jo ihan muusina, mutta hypin silti yleisön mukana kuin hullu. Alma oli ihan superhyvä muutenkin omalla keikallaan!
Paras ruoka-annos: Heimon burgerin falafelbursa. Kävimme myös perjantaina ennen alueelle siirtymistä pressilounaalla Kakolan Ruusussa, jossa meille tarjoiltiin ihan loistava kolmen ruokalajin vegaanimenu. Täyden kympin suoritus!
Mieleenpainuvin random-hetki: yhteislaulut-ja bailut vesibusseissa sekä mennen että tullen. Oli mahtavaa kun ihmiset olivat niin hyvällä tuulella ja mukana kaikissa hassuissakin jutuissa.
Ah ja voih. Onneksi ruissi tulee taas ensi vuonna, ja tänä kesänäkin on vielä FLOW jäljellä. Kiitos Ruisrockille ja Mellakka Helsingille järjestelyistä ja kaikille ihanille tyypeille ruissiseurasta, extrakiitokset huippujengillemme Lauralle, Minnille, Doritille, Joonakselle ja Jirkalle! Teidän kanssa lähtisin mihin ja milloin tahansa taas festaroimaan <3
Kuvat: Minä, Janita Autio (1), Tuure Boelius (kuva minusta), Andrew Taylor (viimeinen kuva)
