Sunnuntaibrunssin tunnelmia


Viime sunnuntaina kotini täyttyi naurusta ja pöydät herkuista. Kyseessä oli tietenkin ensimmäinen asennebrunssi – täytyy sanoa, että ei hullumpi sellainen. Sain ihania asennetytöt Ullan, Tuulian, Ainon ja Juulian meille kylään, pääsin maistelemaan Juulian valmistamia brunssiherkkuja ja itse huolehdin siitä, että meillä oli muuten mahdollisimman viihtyisä miljöö.

Yhteistyökumppanina meillä oli Vallila interior ja Fazer – siinä missä Juulia hoiti ruokapuolen, niin oma tehtäväni oli stailata brunssikattaus Vallilan uusia Cacao Fabrik-tuotteita käyttäen. Cacao fabrik yhdistää vanhoja karkkipapereiden kääreitä, kuten Da capon ja oman lapsuuteni lempparin, Kis kisin.


Vaimomatskuu-blogin Juulia oli taikonut ihan mielettömät pöperöt meille ja käyttänyt suklaata raaka-aineena sellaisilla tavoilla, mitkä eivät itselleni olisi tulleet ikipäivänä mieleen. Miltä kuulostaa esimerkiksi salaatti, johon tulee suklaata? Suosittelen tsekkaamaan Juulian mielikuvitukselliset (+gluteenittomat) brunssireseptit:

Suklainen banaanileipä – ihan järkyttävän hyvää, etenkin valkohomejuuston kera.

Taatelisnickersit – taatelit täytetään cashewpähkinöillä ja upotetaan tummaan suklaaseen – NAM. Söin näitä vahingossa seitsemän putkeen.

Keltajuuri-viikunasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla – suklaa salaatissa todellakin toimii.


Appelsiineja ja veriappelsiineja mehustaessani huomasin, että värikkään kuosin ja värikkäiden sitrushedelmien liitto ei näytä yhtään hassummalta. Vaikka lähtökohtani oli yhdistää karkkipaperikuosiin mahdollisimman paljon valkoista, tuli ruokien myötä lopputuloksesta oikea värisirkus – eikä mielestäni yhtään huonolla tavalla. Kohdalleni ole muuten varmaan koskaan sattunut noin tummanpunaisia veriappelsiineja, ihan mielettömän syvä ja kaunis väri.

Kiitos tytöt vielä ihanasta brunssista! Tästä tehdään perinne.

yhteistyössä Vallila Interior, Fazer ja Asennemedia

kevään merkki

Pikkuhiljaa lähestyvä kevät tuo enenevässä määrin erilaisia kasveja kotiin. Leikkokukkia tekee mieli ostaa entistäkin enemmän, erilaisia viherkasveja ilmaantuu nurkkiin ja nupuillaan olevia kirsikan-ja mangolianoksia ikkunalaudalle. Yhdistin kimpullisen tulppaaneita harsokukkiin, kokonaisuudesta tuli ihanan keväinen ja raikas.

Huomaan myös ikkunoiden kaipaavaan pikaisesti pesua, kevään merkki sekin.


Tänään olen istunut koko päivän koneella opparia vääntäen ja illan töissä puurtaen, maanantai on tuntunut tänään tavallistakin rankemmalta. Näiden kuvien avulla palaan eiliseen, joka oli aika paljon parempi päivä – vietimme ihanaa brunssia asennemedian tyttöjen kanssa, oli ihan mahtavaa! Kirjoittelen brunssista huomenna vielä lisää, se ansaitsee täysin oman postauksensa. Nyt juon höyryävän teekupin ja sen jälkeen peiton alle.

farkkupohdintaa

Loppuvuodesta hajotin kahdet farkut. Toiset olivat jo vanhat, siskolta perityt, alunperin kirpparilta. Sellaiset kotifarkut, hajosivat suoraan päälle, enkä jäänyt murehtimaan. Mutta ne toiset, ne olivat oikeastaan lempifarkkuni – niissä oli kohdallaan väri, malli ja mukavuus. En käytä farkkuja kuitenkaan päivittäin, ja siksi ihmettelinkin, kun lempparini kuluivat puhki reilun vuoden päästä ostohetkestä. Suunnistin samantien Cosille ostamaan uusia, mutta haluamani väri oli loppunut. Vaatekaappini pillifarkkusaldo oli nolla.

Pillifarkut ovat olleet muodissa nyt aika pitkään, varmaan kymmenisen vuotta. Alaspäin levenevien lahkeiden housumuoti oli kuumimillaan minun yläasteaikoinani, ja silloin ajatus pillilahkeesta tuntui kauhistuttavalta. Jännästi sitä kuitenkin muoti vei mukanaan ja liehulahkeet jäivät historiaan. Olen käyttänyt pillifarkkuja onnellisesti siitä lähtien, mutta nyt on pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä, että olisin valmis muutokselle. Pillit ovat ehkä vähän liikaa teinifarkut.

Vuosi sitten ostin Tukholmanreissulta Topshopista mom jeansit, joka oli ehkä jo pieni askel poispäin pillifarkkujen ylivoimaisuudesta. Tämän vuoden reissullani Acnen Boy vintage-malliset farkut, joista tuli kertaheitolla uudet lempparini. Ehkä näille Acnen farkuille voi ennustaa vähän pidempää käyttöikää kuin niille aiemmille suosikeilleni. Suora, konstailematon malli ja väljähkö lahje tuntuu ihanan raikkaalta, vaikkei tämä malli mikään uusi juttu olekaan. Ensimmäistä kertaa vain löysin sellaisen boyfriend-mallin, joka näyttää ja tuntuu oikeasti kivalta.

Nyt vain mietin, että mitä seuraavaksi – 70-luku, bootcutit ja flaret jyräävät katumuotisivustoilla ja catwalkeilla. Kaverini osti juuri bootcut-farkut, ja täytyy myöntää, että ne houkuttavat hiukan minuakin. Olisinko vain vielä valmis leveneville lahkeille, onko siitä tarpeeksi pitkä aika? Olisitko sinä valmis?