Vietimme helmikuun lopulla viikon mökkeillen pohjoisessa. Ajatus perinteisestä hiihtolomaviikosta syntyi joululomalla, kun tajusin miten paljon kaipasinkaan lunta ja perinteistä talvea ulkolajeineen. Olenhan sentään pohjoisen tyttöjä: lapsuudessani kouluun mentiin talvella usein suksilla tai potkukelkalla, ja luistelu, lumileikit ja hiihto olivat arkipäivisiä lajeja talvikuukausina. Olen asunut nyt Helsingissä jo yli 10 vuotta, ja tottunut vähälumisiin talviin, mutta täysin must talvi (jos sitä voi edes talveksi kutstua) sai minut vasta ymmärtämään, että oikeasti pidän lumesta todella paljon. Siispä lunta piti lähteä etsimään suomen eteläisimmältä tunturilta, Iso-Syötteeltä.
Viikon aikana vietimme yhden päivän rinteessä lasketellen ja monta päivää tunturissa hiihdellen. Sain heti ensimmäisenä päivänä äidin lainamonoista rakkulat, mutta hiihdin silti viikon aikana 48km, jääden vain 2km tavoitteestani. Aika hyvin, kun ottaa huomioon että edellisen kerran olen hiihtänyt viittä kilometria pidemmän matkan ylä-asteella. Etukäteen olin fiilistelyt etenkin rinteeseen pääsyä ja lumilautailua, mutta paikan päällä hiihtoladut alkoivatkin houkutella paljon enemmän. Ehkä tämä on uusi merkki varhaismummoutumisesta, kun yleensä rinteessä viihtyy nuoriso ja vanhempi väestö ladulla?
Iso-Syöte oli loistava valinta lomailuun koulujen talvilomaviikolla: ilmeisesti Etelä-Suomen lomalaiset olivat matkanneet hiihtelemään jonnekin muualle, sillä Syötteellä oli ihanan rauhallista. Viikon aikana laduilla tuli vastaan yhteensä ehkä parisenkymmentä ihmistä ja laskettelukeskuksessakin oli sopivan rauhallista. Iso-Syöte on vain kahden tunnin ajomatkan päässä Oulusta, mutta se on maisemiltaan ja tunnelmaltaan yhtä upea kuin monet Lapin kohteet, vaikka onkin Pohjois-Pohjanmaan puolella. Suunnittelimme mökkiporukamme kanssa seuraavaa reissua elokuulle, kuulemma paikka on maagisen kaunis myös kesällä.
Vuokrasimme mökin siskoni perheen kautta, mutta samoja Lohilammen mökkejä pystyy vuokraamaan myös Syötteen keskusvaraamosta. Lohilampi oli loistavalla sijainti hiihtohulluille, ladut lähtivät heti takapihalta ja molemmat laskettelukeskukset, Pikku-Syöte ja Iso-Syöte, olivat ihan lähellä. Ehdimme viikon aikana testata paikallisista kuppiloista ainakin ihanan Pytky Cafen, joka tarjosi paikallisia herkkuja ja keittolounasta nälkäisille hiihtäjille, sekä ravintola Tuban, jonka ideologiaan kuuluu vahvasti hävikin vähennystyö, ekologisuus ja lähiruoka. Muuten lähinnä kokkailimme kotosalla ja se olikin yksi viikon parhaista jutuista: ruuan tekeminen ja nauttiminen yhdessä.
Talvilomaviikko oli ehkä yksi rentouttavimmista lomistani koskaan: heräsimme aamulla aina ilman herätyskelloa ja päivät vietimme aina pääosin ulkona, lukuunottamatta yhtä hyvin myrskyistä päivää. Illalla saunottiin ja istuttiin takkatulen ääressä, joskus katsoimme yhdessä sarjaa läppäriltä. Mietin viikon aikana monta kertaa sitä, että en haluaisi olla mieluummin missään muualla – lumihankien keskeltä löytyi rauha.
Kuvat: minä & Joonas Ojala
kuvat: minä, Nio ja Jenni /