Tag Archives: podcast

Miksi en ole vegaani ja muuta pohdintaa ekologisuudesta – uusin No Filter-jakso on ulkona!

Uusimmassa No Filter-podcastissa puhutaan siitä, miten ilmastonmuutos ahdistaa ja mitä meidän pitäisi tehdä jotta maailma pelastuisi, vai voimmeko ylipäätään tehdä mitään?  Mihin tarvitaan vauhkoajia ja onko yksittäisillä pienillä teoilla mitään merkitystä? Entä pystyisimmekö Artun kanssa vähentämään lentämistä? Olen monta kertaa blogissakin pohtinut ekologisuutta eri näkökulmista ja tehnyt esimerkiksi päätöksen, että jaan somekanavissani vain vegaanisia reseptejä, vaikkein itse 100% vegaani olekaan. Joidenkin mielestä tämä voi olla tekopyhää, mutta omasta mielestäni on tärkeää, että vaihtoehtoja tuodaan monella tapaa esille, eikä aina vain pelkästään ehdottomina valintoina.

On ollut hyvin mieltä lämmittävää lukea kaikkea sitä positiivista palautetta, jota olemme podcastista saaneet! Vielä on paljon opittavaa ja kehityttävää, mutta tämä formaatti tuntuu jotenkin tosi omalta. Jos haluat osallistua keskusteluun aina kulloisenkin jakson (tai miksei menneidenkin jaksojen) aiheista, seuraa @no_filter_podcast :ia instagramissa ja jätä kommenttia julkisesti tai privana! Kaikki risut, ruusut ja kehitysideat otetaan mitä lämpimimmin vastaan.

No filter – meidän ensimmäinen podcast on nyt julkaistu!


Jännittäviä uutisia!

Tänään on julkaistu minun ja ystäväni Artun oma No filter podcast. Projekti on tavallaan saanut alkunsa jo kauan sitten: jo vuosi sitten suunnittelimme, että alkaisimme tehdä yhdessä videoita joissa keskustelisimme meille tärkeistä aiheista. Podcastien yleistyessä alkoi tuntua kuitenkin siltä, että se voisikin olla meille aika passeli kanava ja näin alkoi No filter-podcastin tarina. Nimi kanavallemme syntyi, kun mietimme, miten voisimme tuoda vastapainoa muuten niin huolitetuille ja filtteröidyille somekanaville. Ideana on siis puhua ilman suodattimia – haluamme haastaa itseämme tarttumaan kaikenlaisiin kiinnostaviin aiheisiin, myös sellaisiin, mistä meistä itsestämme on vähän noloa tai hankala puhua. Ystävän kanssa keskustellessa on paljon helpompi tarttua niihin vaikeisiinkin aiheisiin, kun taas tänne blogiin helposti miettii jokaista sanaa tarkkaan ja kuvat hiotaan aina viimeisen päälle.


Ensimmäinen podcast-jaksomme kertoo meitä yhdistävästä etnisestä taustasta, vanhoillislestadiolaisuudesta. Uskonnollisessa yhteisössä kasvaneina olemme tottuneet muutenkin varomaan sanojamme ja miettimään aina tarkasti, mitä voi sanoa, ettei kukaan vaan loukkaantuisi. Ulkopuolisille omasta taustasta ei taas uskalleta usein kertoa tuomitsemisen pelossa. Tänä keväänä kerroin jo blogissani vanhoillislestadiolaisesta taustastani ja huomasin että aihe kiinnostaa todella paljon ja siitä kaivataan enemmänkin keskustelua – niimpä uusimmassa “Miltä tuntuu olla lesta”-jaksossa käydään läpi meidän molempien tarinat, joissa on paljon samaa mutta myös paljon eroavaisuuksia.

Otetaan mielellään vastaan myös kommentteja ja keskustelua, laittakaa viestiä täällä blogissa tai instagramissa!

No Filter-podcast ilmestyy jatkossa aina tiistaisin – lataa siis itsellesi acast-sovellus ja ota meidät seurantaan!

Tapahtumarikas viikko


Huh, mikä viikko! Tapahtumia, kohtaamisia, matkustamista ja ensimmäisiä kertoja. Samaan aikaan Helsingissä on alkanut kesä: ulkona vihertää, kirsikankukat kuulemma jo kukkii ja minua pelottaa, etten ehdi nauttia tästä kaikesta, luonnon heräämisestä ja uuden alkamisesta. Tuntuu että kiirettä pitää melkein juhannukseen saakka, mutta yritän ottaa aikaa myös kävelyille puistossa, iltapyöräilylle ja auringonlaskuille. Tällä viikolla en kuitenkaan juurikaan ehtinyt kuin juosta paikasta toiseen, tässä muutamia viikon kärkitapahtumia:


Otin elämäni ensimmäistä kertaa korvikset. Pieni (tai oikeastaan mitätön) askel ihmiskunnalle, suuri kolmekymppiselle naiselle, joka on lapsena tottunut ajattelemaan että korviksia pitävä nainen ei ole kunnollinen nainen. Minulle korvisten ottaminen ei symboloi erityisesti mitään muutosta, ehkä vuosi sitten otettu tatuointi oli enemmän sellainen. Yllätyin, miten naisellisen olon nuo kaksi pientä korua saivat aikaan – vihdoin voin alkaa katselemaan koruhyllyllä myös korviksia sillä silmällä!

Kävin kukkakirjan julkkareissa. Ihanan Blossom-kirjan takaa löytyvät lahjakkaat Laura Syväniemi ja Viola Virtamo, Viola teki vuosi sitten taiton myös meidän Eat Cake!-kirjaan. Julkkarit järjestettiin Pelagon liikkeessä pyörien keskellä, aloin välittömästi haaveilla siitä, miten kesällä pyöräilen läpi kaupungin mekko liehuten, etukori täynnä kukkia. Olen toistaiseksi pyöräillyt lähinnä alepa-pyörillä koska ne ovat niin käteviä, ehkä olisi aika tehdä omalle pinkille mummopyörälle huolto ja ottaa se taas käyttöön.

ps. Iittalan maljakko-arvonnan voittajat on arvottu, Johannalle ja Noora K:lle on laitettu spostia!


Osallistuin PING Festareille. Olipa taas ihanaa taas nähdä vanhoja tuttuja, tutustua uusiin ihmisiin ja kuunnella mielenkiintoisia, fiksujen tyyppien puheenvuoroja! Omalta osaltani festivaalifiilistä söi selkäkipu, joka vaivasi koko päivän ja vei keskittymiskyvyn lähes kokonaan. Päätin siis lopulta jättää iltabileet välistä ja menin kymmeneltä nukkumaan superväsyneenä. Yleensä olen aina ollut se juhlien viimeinen mohikaani, mutta näköjään vanhuus on iskenyt, tällä kertaa sänky voitti pirskeet 100-0.

Pääsin podcast-vieraaksi. Sain kutsun kahdesti Afterwork-podcastin nauhoituksiin, ja viime viikolla julkaistiin jakso, jossa käsittelimme uskontoa ja kulttuurieroja ihmissuhteissa. Tällä viikolla juteltiin ihmisten luonteenpiirteistä teemalla introvertti vs. ekstroverttiStudiossa jutteleminen oli yllättävän jännää ja alussa tuntui että kaikki puhe mitä tuotin, oli pelkkää sönkötystä, mutta tutussa seurassa puhe alkoi vähitellen sujumaan. Voipi olla, että pieni podcast-kärpänen saattoi puraista samalla.. Joko teille on podcastit tuttuja?


Juhlin Asennemedian tupareissa. Meillä on nyt upea toimisto, upeita uusia tyyppejä töissä ja ihan mieletön meininki just nyt! Uudessa toimistossa on parveke, josta näkee meren ja tähtitornin puiston. Saatan ehkä muuttaa sinne. On jotenkin ihan mahtavaa että saan olla osa tällaistä edelläkävijöiden verkostoa, joka tuntuu enemmän melkein perheeltä kuin työyhteisöltä.

Kävin katsomassa Mamma Mia!-musikaalin. Ja olipa upea! Sain seurakseni pikkusiskon, ja meillä oli vähän hankala pysyä hiljaa katsomossa, olisi tehnyt mieli laulaa mukana. Alussa pelkäsin, että suomeksi käännetyt kappaleet tuntuvat kiusaannuttavilta, mutta kun Laura Voutilaisen esittämä “Money money money” eli “Raha, raha raha” lähti käyntiin, niin epäilykset hälvenivät. Hyvät biisit ovat hyviä käännettyinäkin, etenkin hyvien laulajien esittämänä!


Matkustin Islantiin. Sain työn puolesta upean tilaisuuden päästä viikonlopuksi Reykjavikiin ja vietän täällä muutaman päivän kuorofestareilla. En tiedä mitä kaikkea ehdin näkemään ja kokemaan kun omaa vapaa-aikaa ei ole hurjasti, mutta olen tähän saakka ollut ihan silmät pyöreinä kaikesta täällä – en ole koskaan käynyt vastaavassa paikassa. Tavoitteena on päästä näkemään kuitenkin edes vähän luontoakin täällä kaupunkimaiseman lisäksi.

Mitä teidän viikkoon on kuulunut?