puutarha Archives - Page 5 of 5

Olen kevään lapsi. Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan ihania, mutta mikään ei sykähdytä samoin kuin kevät. Joitakin kevätaurinko ahdistaa, mutta minä nautin: vihdoinkin talvi on ohi! Jok’ikinen maasta nouseva krookus ja lumikello saa minut tuntemaan jotain suurta sisäistä riemua – ehkä ne ovat sellainen konkreettinen merkki siitä, että pimeys ja kylmyys on nyt selätetty ja te selvisitte. Minäkin selvisin, sillä nyt on huhtikuu, päivät ovat pitkiä ja ulkona tarkenee jo ilman talvitakkia!

Tämä huhtikuu tuo mukanaan monta jännittävää asiaa. Eduskuntavaalit. GOT:in 8. ja viimeisen kauden (sitä on oikeasti odotettu jo 1,5 vuotta!). Siirtolapuutarhamökin kevätkauden avajaiset. Ensimmäisen oman asunnon remontin valmistumisen (toivottavasti). Todennäköisesti myös pikkusiskoni esikoisen syntymän. Nyt tuntuu, että aika menee vähän liiankin nopeaa ja pelottaa, että ehdinkö nauttia tästä kaikesta, elää kevään jokaisen tärkeän hetken täysillä.

Tällä viikolla olemme jo aloittaneet kevään puutarhatyöt omenapuiden leikkaamisen muodossa. Olemme puutarhanhoidon suhteen ihan noviiseja, mutta onneksi siirtolapuutarhapalstalla naapurit auttavat ja lainaavat oikeanlaisia välineitäkin tarvittaessa. Vanhoista omenapuista on tärkeää leikata kaikki suoraan alas-tai ylöspäin kasvavat oksat pois, samoin sisäänpäin kasvavat oksat. Lisäksi leikkasimme pois pari isompaa oksaa, jotka meinasivat kasvaa liian korkeiksi tai liikaa naapurin puolelle. Näiden selkeiden ohjeiden ja naapureiden neuvojen avulla selviydyimme jotenkuten, katsotaan sitten keväämmällä tuleeko puihin yhtään kukkaa saati omenaa. Ensi vuonna ehkä voisi pyytää ammattilaisen apuun.

Siirtolapuutarhapalstan omistaminen tuo muutenkin ihan uuden onnellisuuden tunteen tähän kevääseen. Nyt kaikki on vielä paljasta, mutta kuukauden päästä koko piha näyttää varmaan jo ihan toisenlaiselta – jännittävintä on se, että en tiedä mitä tuleman pitää. Olen laittanut jo tomaatin, basilikan ja joidenkin kukkien siemeniä esikasvatukseen, katsotaan pärjäävätkö mitkään niistä syksyyn asti. Viikonloppuna suuntaan kevätmessuille hakemaan toivottavasti mahdollisimman paljon vinkkejä ja neuvoja tulevaa puutarhakesää varten. Kaikki tämä uuden opettelu on älyttömän jännittävää ja kiinnostavaa!

Olisiko teillä hyviä vinkkejä aloitteleville puutarhureille?

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Olen haaveillut omassa puutarhassa järjestettävistä puutarhajuhlista niin kauan kuin jaksan muistaa. En ole kuitenkaan odottanut haaveeni toteutumista peukaloita pyöritellen, vaan olen järjestänyt pihajuhlia aina vähän siellä missä milloinkin on onnistunut: vanhempieni kotona, mökillä, puistoissa ja sisäpihalla. Kun hankimme siirtolapuutarhamökin, aloin välittömästi suunnitella innoissani mökin tupareita – vihdoinkin oikeat puutarhajuhlat, ihan oikeassa puutarhassa!

Säät ovat olleet tänä syksynä ihan naurettavan upeita, ja pelkoni siitä, että syyskuun alku olisi liian kolea ja sateinen ajankohta pihajuhlille, osottautui täysin turhaksi. Illan aikana maahan putosi pari sadepisaraa, mutta muuten kaikki oli melkein vähän liiankin täydellistä, kun illalla puutarhan vangitsi älyttömän kaunis, ilta-auringon aikaansaama valo ja samaan aikaan taivaalle ilmestyi sateenkaari. Ajatella, juuri sopivasti meidän juhliin!

Ulkojuhlien järjestäminen Suomen ennalta arvaamattomassa säässä on aina pikku riski, mutta jos kelien kanssa onnistaa, ovat pihapaartyt parhaillaan ihan mahtavia. Vieraslistaa ei tarvi kummemmin rajoittaa, koska pihalla riittää tilaa suuremmallekin seurueelle. Lisäksi ulkona voi järjestää helposti kaikenlaista hauskaa ohjelmaa, kuten aarteenmetsästystä tai vaikkapa krokettiturnauksen – meillä kävi tosin aarteenmetsästyksen kanssa vähän hassusti, kun unohdin kertoa vieraille puutarhaan piilotetuista aarteista valoisan aikaan. Taskulamppujen kanssa puutarhassa kömpiminen oli kieltämättä myös oma hauska kokemuksensa.

En ottanut juhlajärjestelyistä sen isompaa stressiä, mutta halusin kuitenkin vähän panostaa, koska kyseessä oli kuitenkin mökkimme tuparit! Toin siis kotoa laatikollisen Ultima Thule-astioita, leivoin neljä erilaista marja-ja omenapiirakkaa, tein tarjoilupöytään kukka-asetelman ja koristelin puutarhan pihavaloilla. Juhlatunnelma syntyy yllättävän helposti, kun pöydälle asetetaan pöytäliina ja ruuat tarjoillaan oikeista astioista kertakäyttöisten sijaan. Halusin myös, että kuohuviini tarjoillaan kauniista laseista, sillä mikään ei ole ankeampaa kuin muovimukilla kilistely.

Mielestäni Tapio Wirkkalan 50 vuotta sitten suunnittelemissa Ultima Thule-astioissa on itsessään juhlavuuden tuntua. Aika monella ystävilläni Ultima Thule tuo mieleen mummolan ja vanhat ihmiset, mutta itse näen ajattoman kauniin suunnittelutyön, joka kuvastaa pohjoisen taikaa ja jäätä. Ehkä syy voi olla siinä, ettei minun mummolassani ultimoita juuri näkynyt, ja tutustuin sarjaan oikeastaan vasta aikuisena, kun ystäväni toivoi näitä häälahjaksi naimisiin mennessään. Rakastan sarjasta juuri noita kauniita tarjoiluastioita ja juhlavuoden kunniaksi tehtyjä tummansinisiä kulhoja ja laseja. Nämä astiat haluan laittaa vähän korkeammalle astiavitriinissäni, ja ottaa ne esiin aina vähän erityisempinä hetkinä.

Puutarhajuhlamme onnistuivat juuri niin kuin toivoinkin: ihanat ystävämme tulivat paikalle, sää suosi, tarjoilut maistuivat ja ilmassa oli sellaista ihanaa loppukesän taikaa. Illan hämärtyessä esitimme kuoroystävieni kanssa pari laulua ja kun myöhemmin vielä tanssimme tähtisädetikkujen kanssa, tunsin olevani täynnä onnea ja rakkautta – miten elämä voikin olla aina välillä niin ihanaa!

Nämä olivat ehkä ensimmäiset puutarhajuhlamme tällä mökillä, mutta eivät viimeiset. Ensi kesää ja uusia juhlia odotellessa!