Kaupallinen yhteistyö: Solidaarisuus ja Asennemedia
En muista milloin viimeksi olen odottanut joululomaa niin paljon kuin tänä vuonna. Tuntuu että kaikki osat minussa, niin mieli kuin kehokin, kaipaavat lepoa ja rentoutumista niin kipeästi, että tekisi mieli huutaa. Jouluna pääsen pohjoiseen perheeni luo rentoutumaan ja nauttimaan keskitalven kauneimmasta juhlasta rakkaiden keskellä. Odotan eniten perheen kanssa oleilua, päämäärätöntä löhöilyä ja äidin ihania ruokia – mutta samoin myös mahdollisia metsäretkiä, pulkkamäkiä ja hiihtoreissuja. Kahden viikon ajan aion unohtaa kaikki murheet ja keskittyä vain olemiseen.
Olen onnekas – minulle lähestyvä joululoma tarkoittaa pelkästään hyviä asioita: rentoutumista, lämminhenkistä yhdessäoloa ja palautumista rankasta syksystä. Samaan aikaan tuhansille tytöille joululoma tarkoittaa, että he ovat vaarassa joutua epäinhimillisen ja järkyttävän väkivaltarikoksen uhreiksi. He ovat vaarassa joutua silvottaviksi.
“Silpominen on järjestelmällistä väkivaltaa ja loukkaus tytön ihmisoikeuksia kohtaan. Se on ikivanha perinne, jolla tahdotaan kontrolloida naisen seksuaalisuutta. Toimenpiteestä ei ole mitään terveydellistä hyötyä, mutta sillä on vakavia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia. Monissa yhteisöissä silpomisen läpikäynyt tyttö nähdään valmiina avioliittoon ja äidiksi.” (Solidaarisuuden sivuilta)
Nuorimmat silpomisen uhriksi joutuvat tytöt ovat jopa nuorempia kuin minä tässä kuvassa.
Kirjoitin vuosi sitten silpomaton-kampanjasta. Osa teistä ehkä muistaa kirjoituksen, moni varmaan lahjoitti kampanjaan. Miksi siis nostaa taas esille vanhaa tuttua asiaa? Siksi, että tässä maailmassa 3 miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua silvottavaksi vuosittain. Ongelma on edelleen olemassa, ja moni lapsi joutuu pelkäämään tosissaan koulujen päättymistä, sillä loma-ajat ovat silpomisen sesonkiaikaa. Ajatellaan, että jos silpominen tehdään heti loman alussa, ehtii lapsi parantua sopivasti ennen koulun alkua.
Hyvinvointivaltion asukkina on vaikeaa ymmärtää, miksi tuollaista kauhistuttavaa ja väkivaltaista perinnettä jatketaan, vaikka sen negatiiviset vaikutukset ovat mielestämme selvästi nähtävillä. Ongelmana on se, että silpomisperinnettä harjoittavat eivät näe silpomista väkivaltana. He näkevät sen arvostettuna siirtymäriittinä ja tytön sivellisyyden ja yhteiskuntakelpoisuuden kannalta välttämättömänä. Uskomukset ovat vahvassa, ja yhteyttä terveysongelmien ja silpomisen välillä ei suostuta näkemään. Vaikka moni vanhempi saattaisikin suhtautua silpomiseen kriittisesti, niin usein yhteisön sosiaalinen paine saa heidät toimimaan vastoin lapsen etua. Grace Kerubo on itse tehnyt pitkään silpomisen vastaista työtä omalla alueellaan, ja uskalsi vasta hetki sitten Solidaarisuuden sivuilta löytyvästä koskettavassa kirjoituksessaan paljastaa, että hän antoi aikoinaan ensimmäisen tyttärensä silvottavaksi. Lastaan rakastava äiti toimi parhaan senhetkisen tiedon varassa.
Joulu oli vuoden paras juhla minulle ja siskoilleni lapsena. Meidän ei tarvinnut pelätä silvotuksi tulemisesta – eikä pitäisi kenenkään muunkaan tytön.
Juuri tämän vuoksi silpomisen vastainen työ on nimenomaan koulutustyötä. Solidaarisuus on jo vuosien ajan levittänyt tietoa silpomisen haitoista Keniassa järjestämällä koulutuksia, turvaleirejä ja työpajoja. Koulutukset ja leirit eivät ole pelkästään tytöille ja äideille, vaan koko yhteisölle: isille, lääkäreille, opettajille ja isovanhemmille. Solidaarisuus pyrkii toiminnallaan tukemaan paikallisten yhteisöjen muutoksentekijöitä ja vaikuttajia, ja pitkäjänteisellä työllä on jo nyt nähtävissä vaikutuksia: silpomista vastustavia ihmisiä on yhä enemmän ja keskustelu silpomisesta on jatkuvasti avoimempaa. Mitä enemmän tietoa silpomisen todellisista vaikutuksista on saatavilla, sitä useammalla tytöllä on mahdollisuus säästyä tältä epäinhimilliseltä väkivallan teolta. Yhteisöissä, joissa silpominen on yleistä, vanhemmat ylläpitävät perinnettä, koska uskovat, että niin tekee suurin osa yhteisön muistakin vanhemmista. Jotta vanhemmat uskaltaisivat luopua silpomisperinteestä, tarvitsevat he tietoa silpomisen haitoista ja laittomuudesta sekä myös lisääntyvästä perinteen vastustuksesta yhteisössä. Kun tarpeeksi moni rohkaistuu vastustamaan silpomisperinnettä avoimesti yhteisössään, voivat vanhemmat luottaa siihen, ettei tyttöä tarvitse silpoa avioliittoa varten.
Tänä vuonna en toivo itselleni mitään lahjaksi. Sen sijaan toivon, että mahdollisimman moni tyttö saisi viettää turvallisen joulun. Siksi perustin facebookiin oman silpomaton-keräyksen, pienen oman panokseni sen eteen, että tulevaisuudessa jokainen maailman tyttö saisi odottaa joulua yhtä innokkaana kuin minä. Lahjoittamaan voi lähteä haluamallaan summalla, pienelläkin lahjoituksella voi olla iso vaikutus. Kiitän sydämeni pohjasta jokaista lahjoituksen tekijää – yhdessä voimme auttaa tytöt turvaan.
Lisätietoa:
Mitä naisten sukuelinten silpominen on? 9 faktaa
Lue lisää silpomisen vastaisesta työstä
Ryhdy kuukausilahjoittajaksi
