Vappu on ollut aina mielestäni ihana juhla. Silloin pyyhitään viimeisetkin talvipölyt pois harteilta, iloitaan heräävästä luonnosta ja juhlitaan kevättä ja lähestyvää kesää. Vappuun kuuluu ulkona syöminen, oli sää mikä tahansa – oikeastaan vappu ei ole vappu, jos siihen ei kuuluisi ulkona paleleminen. Jossain kaukaisissa lapsuuteni muistoissa vappu oli joskus oikeasti lämmin, mutta yleinen totuushan on kuitnekin
Tänä vuonna juhlimme vappuaattona ystäväni Doritin luona Suomenlinnassa. Meillä oli paras jengi, rento meininki ja Natan loihtimat mielettömät vegeruuat, mitään muuta en täydelliseltä vappuaatolta olisi voinut toivoakaan. Totesin taas kerran tulleeni vanhaksi – ruokailun jälkeen alkoi jo ramaista, ja muiden juhliessa minä otin pienet tirsat. Onneksi tarpeeksi hyvässä seurassa ei tarvi esittää pirteää, kun oikeasti väsyttää.
Suomenlinnavappuun liittyy myös erityisen ihania muistoja: kaksi vuotta sitten vietimme vappua myös Suomenlinnassa, ja toin silloin Nion mukanani ensimmäistä kertaa ystävieni juhliin. Se oli älyttömän jännittävää ja samalla niin ihanaa aikaa, taisimme tuon vappujuhlan päätteeksi sanoa toisillemme niitä merkityksellisiä sanoja. Tässä sitä edelleen ollaa, juhlimassa vappua yhdessä, tärkeiden ihmisten ympäröimänä. Toivottavasti sama meno jatkuu tulevinakin vappuina.
Tänään avaamme ystävien ja perheen kanssa mökkikauden siirtolapuutarhalla grillaillen ja toivotamme toukokuun virallisesti tervetulleeksi – talvi on nyt selätetty, kesäkausi saa alkaa. Ihanaa vappua kaikille!
