category: tyyli

Vähemmän shoppailua, enemmän lainaamista – vaatehaaste vuoteen 2022

tyyli, Vastuullisuus, , , ,

Välillä on hauska muistella aikaa, jolloin blogini pääasiallinen sisältö koostui asukuvista ja uusien ostosten tai kirppislöytöjen esittelystä. Nuo ajat tuntuvat nyt niin kaukaisilta ja vierailta, mutta syynä ei kuitenkaan ole se, etteikö tyylijutut enää kiinnostaisi. Pukeutuminen on ollut minulle tärkeä keino ilmaista itseäni jo teini-iästä saakka, eikä tilanne ole muuttunut: rakastan muotia ja vaatteita edelleen ja minusta on ihanaa suunnitella erilaisia asukokonaisuuksia ja pukeutua kauniisti arkenakin. Vaikka tarve toteuttaa visuaalista minääni pukeutumisen muodossa ei ole hävinnyt mihinkään, niin jokin muu silti on. Asukuvat ja ostosesittelyt ovat vaihtuneet pohdintoihin vastuullisesta kuluttamisesta ja ympäristön kannalta paremmista valinnoista. 



Vastuullisesta kuluttamisesta on puhuttu jo pitkään. Suosi käytettyä, shoppaile kirpputorilla. Vältä halpaketjuja (myös alusvaate-ja sukkaostoksilla!) ja kiinnitä huomiota vaatteen eettisyyteen ja ekologisuuteen. Löydä tyylisi ja satsaa monikäyttöisiin, laadukaisiin ja pitkäikäisiin vaatteisiin. Huolla ja hoida vaatteitasi, pese niitä mahdollisimman vähän ja vie ne tarvittaessa korjattavaksi.

Nämä kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä neuvoja, jotka jokaisen meistä tulisi ottaa käyttöön siinä määrin kun kenenkin on mahdollista – kaikilla ei ole varaa laadukkaisiin eettisen brändin vaatteisiin tai aikaa kierrellä kirpputoreilla etsimässä sitä välttämätöntä talvitakkia. Mutta näiden neuvojen lisäksi meidän pitäisi vain yksinkertaisesti kuluttaa vähemmän, eli toisin sanoen pärjätä mahdollisimman pitkälle jo olemassa olevilla vaatteilla ja tavaroilla. Se kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan ole sitä. Joku uusissa vaatteissa ja tavaroissa vaan kiehtoo, ja vaikka järjellä ajateltuna tietääkin, että uutuudenviehätys katoaa hyvin nopeasti hankinnan jälkeen, ei sitä vastaan osaa siltikään aina taistella.

Aloin juuri lukea tähän teemaan liittyen Laura Frimanin kirjaa Tauko,  jossa hän kertoo vuoden mittaisesta shoppailulakostaan ja sen herättämistä ajatuksista. Lähtökohta on aika ehdoton mutta myös kiinnostava: vuoden aikana himoshoppaajaksi itseään tituleeraava Laura ei aio ostaa tai ottaa vastaan yhtäkään vaatetta tai asustetta, ei uutena eikä käytettynä. Vaikka itse en koe olevani himoshoppaaja ja enkä usko että omalla kohdallani äärimmäiset lakot tai kiellot toimisivat hirveän hyvin, niin kokeilu on silti tosi mielenkiintoinen. Pystyisinkö itse samaan? Tuskin. Mutta jollain tapaa olisi kiva haastaa itseään kuluttamisen suhteen ja miettiä, miten voisin itse opetella haluamaan uutta vähemmän.

Luopuminen ja kivojen asioiden kieltäminen itseltä on vaikeaa, turha sitä on kieltää. Siksi ehkä ei pitäisikään miettiä pelkästään sitä luopumista tai kieltäytymistä, vaan sitä, mitä kaikkea ihanaa voi tehdä niiden sijaan. Kun vaatteita ostaa hyvin harvoin, voi silloin kerralla panostaa kunnolla ja hankkia jotain mistä on haaveillut pitkään. Omaa olemassaolevaa vaatekaappia voi myös katsoa uusin silmin esim. 30 päivän shop your closet -vaatehaasteen avulla. Lisäksi vaatteita voi lainata ystäviltä ja vaatevuokraamosta. Ehkä tärkeää on myös pohtia ylipäätään omaa suhdettaan kuluttamiseen vähän kriittisestikin, ja miettiä, olisiko omassa ostoskäyttäytymisessä parantamisen varaa.

Pääsin vastikään testaamaan vaatelainaamo The Ateljen kuukausijäsenyyttä, jossa saa kolme vaatekappaletta tai asustetta kuukaudeksi vuokralle 149e hintaan. Olen ollut Ateljen maksava asiakas jo reilun vuoden ajan, ja nyt sain kokeilla palvelua maksutta somenäkyvyyttä vastaan. Aiemmin olen vuokrannut Ateljelta yksittäisiä vaatteita mm. juhlatilaisuuksiin ja esiintymisiin ja olen ollut aina enemmän kuin tyytyväinen! Palvelun hintaan kuuluu vaatteen pesu ja huolto, joten asiakkaana saan nauttia kauniista vaatteista vuokrausajan verran ilman huolia.

Vaatelainaamon jäsenyys sopii kaltaiselleni vaateintoilijalle hyvin – lainaamosta haetusta vaatteesta tulee sama fiilis kuin uudesta ihanasta hankinnasta, ja vaatekaappiin saa jotain raikasta täydennystä ilman ostomorkkista. Minulla oli lainassa esimerkiksi näiden kuvien ihana valkoinen Theoryn jakku, jota käytin joulukuussa mm. kuorokeikalla, Savoyssa illallisella ja joulupäivällisellä. Nyt en jatkanut jäsenyyttäni koska tulevat kuukaudet vietän rajoitusten vuoksi lähinnä kotona, mutta olen ajattelut että voisin jatkaa sitä keväämmällä. Jäseneksi voi liittyä vaikka vain yhdeksi kuukaudeksi kerrallaan, ilman pidempää sitoumusta.


Ehkä oma vaatehaasteeni vuoteen 2022 voisi olla: vähemmän uusia vaatteita, enemmän lainaamista. Viime vuonna laskujeni mukaan ostin n. 10 vaattetta ja asustetta (kirpputorilta tai uutena kaupasta) ja sain lisäksi yhteistyökuvioiden kautta niitä ehkä saman verran – tosin tähän en laske mukaan sukkia ja alusvaatteita. Tuon määrän saisi varmasti puolitettua, jos vaatetarpeisiin hakisi aina ensisijaisesti ratkaisua joko vaatevuokraamosta tai lainaamalla ystävän kaapista. Tärkeintä ei ole ehdottomat kiellot, tärkeintä on aloittaa jostain ja pyrkiä parempaan suuntaan.

Millaisia ajatuksia tämä aihe muissa vaateintoilijoissa ja muotiharrastajissa herättää?

Syksyn sävyjä

tyyli, ,

Kiinnostukseni tyyliasioita kohtaan vaihtelee kausittain. Välillä en jaksa juurikaan miettiä asujani ja pukeudun pitkälti samoihin vaatteisiin päivittäin, mutta tänä syksynä olen ollut varsin kokeilunhaluinen, mitä pukeutumisasioihin tulee. Olen yhdistellyt vaatteissa aiempaa rohkeammin eri värejä ja malleja ja tehnyt löytöjä omasta vaatekaapistani. Yksi syy inspiraatioon on ollut Sugarin 30 päivän asuhaaste (joka jäi minulla tosin vähän kesken), joka on innostanut yhdistelemään vanhoja vaatteita uusilla tavoilla. Toinen syy on ollut varmaan se, että kun kotona vietetyn kevään ja pitkän kesäloman jälkeen on päässyt taas viettämään aikaa enemmän ihmisten ilmoilla, niin on ollut kiva vähän panostaa asuihinkin. Collegehousut ovat ihanat, mutta eivät kovin inspiroivat.

Sydäntäni lähellä ovat aina olleet kaikki maanläheiset värit ja ruskan eri sävyt ja tähän aikaan vuodesta se oikein korostuu. Ikisuosikkini metsänvihreä on saanut tänä syksynä rinnalleen aiempaakin enemmän okran ja ruskean eri sävyjä – monena päivänä onkin tuntunut siltä, että olen pukeutunut ruskaksi. Syksyn lempivaatteeksi on muodostunut Kaikon* (tuote saatu) toffeenvärinen hame, joka tuntuu juuri nyt sopivan yhteen kaikkien yläosien kanssa. Toinen suosikkini juuri nyt on Marimekon unikkokuosinen silkkipaita, jonka ostin jo keväällä, mutta joka jäi kesällä yllättäen aika vähälle käytölle. Aloin tuntea oloni minuksi paita päällä vasta sitten kun aloin yhdistää sitä vaaleiden sävyjen sijaan syksyisempiin, tummempiin väreihin: okraan, viininpunaiseen, konjakinruskeaan, tummanvihreään.. Jännittävää, miten yhden vaatekappaleen luonne muuttuu eri tavoin yhdisteltynä!


Syksy on edennyt älytöntä vauhtia: pari viikkoa sitten oli vielä ihan ok kävellä ulkona nilkat paljaina vilkkuen, mutta nyt on aika myöntää, että kesä meni jo, eikä tule takaisin ennen ensi vuotta. On siis aika pakata kesähepeneet varastoon ja hakea villatakit tilalle, kun ensilumenkin mahdollisuutta on säätiedotuksissa väläytelty. Onneksi en ole sukkahousuvihaaja, muuten saisin jättää hyvästit hameille ja mekoille. Mutta puen mielelläni lisää kerroksia ja kääriydyn villaan – onhan syksy lempivuodenaikani, mitä pukeutumiseen tulee.

Mikä näistä syysasuista on sinun suosikkisi?

 

Juhlakuu

hiukset, juhlat, tyyli, yhteistyö, ,

kaupallinen yhteistyö: Herbina



Tämä elokuu on juhlakuukausi. Kaikki kevään ja kesän pitämättä jääneet juhlat ovat yhtäkkiä kasaantuneet yhdelle kuukaudelle, ja nyt tiedossa onkin monenlaista kekkeriä: on siskon valmistujaiset, toisen tuparit, ystävän nelikymppiset, yhdet nimijuhlat, häät ja kihlajaisetkin. Osaan osallistun vieraana, joihinkin muusikkona, mutta olen kaikista innoissani yhtä lailla – on tässä jo odotettukin, että päästään kunnolla pistämään jalalla koreaksi!

Olen aina ollut juhlaihminen, eikä juhlia mielestäni ole koskaan liikaa. Mutta kun juhlia on parhaillaan kolme yhden viikonlopun aikana, niin tottakai siinä koetellaan jo paatuneemmankin pippalokonkarin kestävyyttä. Ja samaan aikaan yhtäkkinen juhlien tulva herättää pakostakin pienen asukriiisin: rentoihin puutarhajuhliin ja tupareihin löydän kyllä helposti puettavaa, mutta juhlavammat tilaisuudet tuottavat vähän päänvaivaa. Omistan toki muutamia kauniita juhlavaatteita, mutta jostain syystä löydän aina itseni päivää ennen h-hetkeä etsimässä paniikissa kaupoilta siistimpää taminetta. Lisäksi en omista yhtäkään juhlavaa pikkulaukkua ja ainoat sirot korkokenkänikin, nuo mustat, ovat noin seitsemän vuotta vanhat, toki edelleen varsin käyttökelpoiset. Minulla on vain vaatteiden ja asusteiden suhteen nykyisin aika käytännöllinen maku. Kymmenen vuotta sitten olisin kyllä järkyttynyt, jos olisin tiennyt että kolmekymppisenä kaapistani löytyy enemmän lenkkareita kuin korkkareita.


Ystäväpiirissäni olen huomannut että en ole ainoa juhlavaatteiden kanssa tuskailija, eikä ihme: yleensä iltapuvuille löytyy käyttöä maksimissaan kerran vuodessa, ja tuntuu hassulta käyttää hirveän paljoa rahaa vaatteisiin joita käyttää vain harvoin, eipä se ole kovin kestävääkään. Sen vuoksi olenkin usein päätynyt kyselemään mekkoa juhliin lainaksi ystäviltäni ja olen myös saanut toimia monta kertaa itse lainaajana. Tälläkin hetkellä kaksi mekoistani on ystävilläni lainassa ja olen tyytyväinen, kun asuni pääsevät näkemään useita eri juhlia. Ehkä olisi tarpeen perustaa ystäväjoukon kanssa yhteinen juhlavaate-ja asusterinki, josta voisi tiedustella aina kostyymejä tarpeen mukaan?

Yksi asia mistä en kuitenkaan kriiseile, on tukka. Viime keväänä esittelin kolme luottojuhlakampaustani, joissa aion tanssahdella elokuussakin. Lettikampaukset eivät tosin nyt onnistu, kun tukkani lyheni kesäkuussa polkkamittaiseksi, mutta kiharat ja erityisesti niskakierre toimivat lyhyemmilläkin hiuksilla. Kun kampauksia tekee polkkatukkaan, muotoilutuotteiden merkitys korostuu: hyvillä aineilla saa ne pienet niskahiuksetkin kuriin ilman kirosanoja ja tuhatta pinniä. Tässä kampauksessa on käytetty pohjalla ensin Herbinan hoitavaa muotoiluvoidetta ja lopuksi koko komeus on kruunattu tuuheuttavalla hiuskiinteellä. Näillä toimenpiteillä tukan pitäisi kestää koko päivän ja vaikka aamuyön tunneillekin saakka

Olen nyt keväästä saakka käyttänyt Herbinan hiustuotteita ja voin pidemmän kokeilujakson perusteella suositella lämpimästi tätä kotimaista, 100% vegaanista tuotesarjaa. Moni tuotteista on jäänyt kokeilunkin jälkeen vakituiseen käyttöön: mainittakoon ainakin tuo hoitava muotoiluvoide (sopii myös Curly Girl-metodia kättäville), tuuheuttava hiuskiinne (tämä on paras!) ja hiuksiin jätettävä, hoitava hair mist, joka on pelastanut etenkin takkutukan mökkireissut. Ja mikä parasta, Herbinan tuotteet sopivat monen kukkarolle, yleensä yksi puteli ei maksa viittä euroa enempää.

Ja se asukriisi – varmaan tällä kertaa pidän pääni kylmänä ja luotan klassikoon, eli slip dressiin, jollaiset minulta löytyy sekä mustana että vaalean roosan värisenä. Tilaisuudesta riippuen puen sitten kaveriksi joko korkkarit tai tennarit ja arkisen laukun voin jättää vaikka narikkaan puhelimen kera – tärkeintä juhlissa ei lopulta kuitenkaan ole se asu.