Kerroin teille joku aika sitten, että joudun luopumaan mökistäni. Siitä, joka sijaitsee järven rannalla ja jossa on ihana rantasauna, ja jota on parin vuoden aikana rempattu.
Tuota postausta kirjoittaessani jo tiesin, että en ehtisi kuitenkaan viettää aikaa pitkään mökittömänä. Uusi paikka oli jo löytynyt, ja olin siitä niin innoissani, etten meinannut housuissani pysyä. Tuolloin olimme tehneet uudesta mökkilöydöstämme vasta varauksen, joten täyttä varmuutta kaupoista ei ollut – en halunnut hehkuttaa liian julkisesti uutista, jos kävisiki niin, että joutuisin pettymään. Mutta tänään sitten vihdoin, yli kuukauden odottelun jälkeen, allekirjoitimme vihdoin kauppapaperit.
Ja sen kaupan myötä meistä tuli siirtolapuutarhaviljelijöitä!
Joskus 7-8 vuotta sitten sain kutsun koulukaverini työnantajan siirtolapuutarhamökille pakilaan. En ollut käynyt tuota ennen koskaan millään siirtolapuutarha-alueella, ja olin myyty heti ensimmäisestä kerrasta. Pienet värikkäät mökit, suloiset puutarhat, omenapuut ja huolella hoidetut pihat. Siitä lähtien olen pitänyt siirtolapuutarha-alueita suorastaan maagisina paikkoina, ja rakastanut kävellä niiden läpi, ihastella tunnelmaa ja haaveilla siitä, että voisin joskus ehkä itsekin olla siirtolapuutarhuri.
Oikeastaan pari vuotta ennen sen aikaisemman mökkini ostoa olin käynyt katsomassa muutamia siirtolapuutarhapaikkoja. Silloin ongelmana oli se, että mökkejä oli aika vähän tarjolla ja hintapyynnöt olivat kovin korkeita. Lisäksi pankit antavat lainaa aika huonosti siirtolapuutarhamökkeihin, käytännössä eivät ollenkaan, jos ei ole tarjota reaalivakuuksia lainan taakse. Meillä ei tuolloin ollut säästöjä juurikaan eikä mitään vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta, joten puutarhamökki jäi haaveeksi.
Kun oli tiedossa että myisin oman osuuteni vanhasta mökistäni, niin aloin taas katsella puutarhamökkejä nettipalstoilta vähän sillä silmällä, kuitenkin vain etäisesti haaveillen – en oikeasti uskonut että haaveesta voisi tulla totta. Tuntui kuitenkin, että muutamassa vuodessa hinnat olivat ehkä tulleet hiukan alas ja tarjontaakin oli vähän enemmän. Laskeskelin, että kun olisin myynyt mökkini ja yhdistäisin ne säästöihin ja ehkä pieneen lainaan, saisin mahdollisesti hankittua pienen, remppakuntoisen ja edullisen mökin. Ja sellainen mökki tuli vastaan viidennellä näytöllä.
Mökki jonka ostimme, on täysin rempattava, pieni 20m2 reppana. Itse mökissä ei ole oikeastaan varmaan juuri mitään, mistä pitäisin, mutta toisaalta kaikki muu onkin sitten ihanaa: puutarha on kaunis ja kukoistava, sijainti mitä parhain ja alueen tunnelma juuri sellainen, mitä etsimmekin. Helpostihan tuollaisen yhden pikkumökin remontoi, mutta nuo muut ovat hankalammin saatavilla.
Jos siis luulit, että mökkijutut loppuivat, niin ehei – ne vain hiukan muuttavat muotoaan. Ennen oltiin luonnon helmassa hiljaisuudessa, saunottiin ja rentouduttiin. Nyt ollaan kaupungin sykkeessä pikkutontilla mökkinaapureiden välissä ja opetellaan puutarhanhoitoa. Vähän kauhistuttaa että mihin olemmekaan ryhtyneet, mutta samaan aikaan en malta odottaa!
