Tag Archives: siirtolapuutarha

Puutarhajuhlat ovat parasta mitä tiedän

lifestyle, siirtolapuutarha, suomalainen design, yhteistyö, , ,

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Olen haaveillut omassa puutarhassa järjestettävistä puutarhajuhlista niin kauan kuin jaksan muistaa. En ole kuitenkaan odottanut haaveeni toteutumista peukaloita pyöritellen, vaan olen järjestänyt pihajuhlia aina vähän siellä missä milloinkin on onnistunut: vanhempieni kotona, mökillä, puistoissa ja sisäpihalla. Kun hankimme siirtolapuutarhamökin, aloin välittömästi suunnitella innoissani mökin tupareita – vihdoinkin oikeat puutarhajuhlat, ihan oikeassa puutarhassa!

Säät ovat olleet tänä syksynä ihan naurettavan upeita, ja pelkoni siitä, että syyskuun alku olisi liian kolea ja sateinen ajankohta pihajuhlille, osottautui täysin turhaksi. Illan aikana maahan putosi pari sadepisaraa, mutta muuten kaikki oli melkein vähän liiankin täydellistä, kun illalla puutarhan vangitsi älyttömän kaunis, ilta-auringon aikaansaama valo ja samaan aikaan taivaalle ilmestyi sateenkaari. Ajatella, juuri sopivasti meidän juhliin!

Ulkojuhlien järjestäminen Suomen ennalta arvaamattomassa säässä on aina pikku riski, mutta jos kelien kanssa onnistaa, ovat pihapaartyt parhaillaan ihan mahtavia. Vieraslistaa ei tarvi kummemmin rajoittaa, koska pihalla riittää tilaa suuremmallekin seurueelle. Lisäksi ulkona voi järjestää helposti kaikenlaista hauskaa ohjelmaa, kuten aarteenmetsästystä tai vaikkapa krokettiturnauksen – meillä kävi tosin aarteenmetsästyksen kanssa vähän hassusti, kun unohdin kertoa vieraille puutarhaan piilotetuista aarteista valoisan aikaan. Taskulamppujen kanssa puutarhassa kömpiminen oli kieltämättä myös oma hauska kokemuksensa.

En ottanut juhlajärjestelyistä sen isompaa stressiä, mutta halusin kuitenkin vähän panostaa, koska kyseessä oli kuitenkin mökkimme tuparit! Toin siis kotoa laatikollisen Ultima Thule-astioita, leivoin neljä erilaista marja-ja omenapiirakkaa, tein tarjoilupöytään kukka-asetelman ja koristelin puutarhan pihavaloilla. Juhlatunnelma syntyy yllättävän helposti, kun pöydälle asetetaan pöytäliina ja ruuat tarjoillaan oikeista astioista kertakäyttöisten sijaan. Halusin myös, että kuohuviini tarjoillaan kauniista laseista, sillä mikään ei ole ankeampaa kuin muovimukilla kilistely.

Mielestäni Tapio Wirkkalan 50 vuotta sitten suunnittelemissa Ultima Thule-astioissa on itsessään juhlavuuden tuntua. Aika monella ystävilläni Ultima Thule tuo mieleen mummolan ja vanhat ihmiset, mutta itse näen ajattoman kauniin suunnittelutyön, joka kuvastaa pohjoisen taikaa ja jäätä. Ehkä syy voi olla siinä, ettei minun mummolassani ultimoita juuri näkynyt, ja tutustuin sarjaan oikeastaan vasta aikuisena, kun ystäväni toivoi näitä häälahjaksi naimisiin mennessään. Rakastan sarjasta juuri noita kauniita tarjoiluastioita ja juhlavuoden kunniaksi tehtyjä tummansinisiä kulhoja ja laseja. Nämä astiat haluan laittaa vähän korkeammalle astiavitriinissäni, ja ottaa ne esiin aina vähän erityisempinä hetkinä.

puutarhajuhlat

Puutarhajuhlamme onnistuivat juuri niin kuin toivoinkin: ihanat ystävämme tulivat paikalle, sää suosi, tarjoilut maistuivat ja ilmassa oli sellaista ihanaa loppukesän taikaa. Illan hämärtyessä esitimme kuoroystävieni kanssa pari laulua ja kun myöhemmin vielä tanssimme tähtisädetikkujen kanssa, tunsin olevani täynnä onnea ja rakkautta – miten elämä voikin olla aina välillä niin ihanaa!

Nämä olivat ehkä ensimmäiset puutarhajuhlamme tällä mökillä, mutta eivät viimeiset. Ensi kesää ja uusia juhlia odotellessa!

kuvat: minä, Nio ja Jenni / Liemessä

Puutarhamökin kohtalo: remontti vai purku?

mökki, siirtolapuutarha,

Kohta tulee kuukausi täyteen siirtolapuutarhaelämää. Olemme viettäneet mökillä jokaisen viikonlopun sen jälkeen, kun saimme avaimet käteen. Yöpyminen mökissä on sujunut kivasti makuupussissa, sängyn virkaa on toimittanut lattialle levitetty patja. Melkein joka ilta olemme saaneet myös seuraa, kun ystävät, sukulaiset ja kollegat ovat käyneet ihastelemassa uutta piilopaikkaa – ensimmäiset puutarhajuhlatkin on jo vietetty. Pihatöitä on tehty pikkuhiljaa ja opeteltu perennoiden nimiä ja hoitoa. Tämä koko siirtolapuutarhahomma ja kaikki siihen kuuluva tuntuu jo nyt ihan täydellisesti juuri meidän jutulta, todeksi käyneeltä unelmalta.

Se mikä juuri nyt mietityttää eniten, on itse puutarhamökin kohtalo. Vanha pieni mökkiraukkamme on aika surkeassa kuosissa, ja se kaipaa kipeästi kohennusta. Arvelisin mökin olevan peräisin vähintään 50-luvulta, eikä sille ole tehty sen elinaikana juurikaan kummempia korjauksia, ellei muovimattokerrosten lisäämistä lasketa. Suurin ongelma on se, että mökki on painunut ihan kunnolla vuosien saatossa maahan ja siksi rakenteisiin on kertynyt kosteutta. Osa rakenteista on lahoja / kostuneita ja mökin sisällä on kostea ilma. Pahimmassa tapauksessa mökki ei ole edes pelastettavissa, jos rakenteet ovat niin pahasti vaurioituneita, ettei mökkiä pysty edes oikaisemaan, eli tunkkaamaan ylöspäin. Yhden remppamiehen varovainen arvio oli, että mökin purkaminen ja uuden rakentaminen voi olla jopa helpompi vaihtoehto kuin vanhan remontoiminen.

Nyt olemme pohtineet kovasti kahden vaihtoehdon välillä: remontoidako vai purkaako ja rakentaa uusi? Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa.

Purkaminen ja uuden rakentaminen voi olla ainoa vaihtoehto, jos vanhaa mökkiä ei pystytä nostamaan maasta niin, että alapohja pääsee tuulettumaan. Muutenkin ajatus täysin uudesta mökistä, johon saisi valita kaikki uudet jutut oman mielensä mukaan, kiehtoo. Tämänhetkinen mökki on 20m2, uudesta voisi tehdä 6 neliötä isomman. Mökki tehtäisiin nykyaikaisin rakennusmenetelmin ja koko rakennus olisi varmasti ihan täysin terve. Huonona puolena uuden rakentamisessa on ensimmäisenä hinta – kokonaisuus kustantaisi varmaan 40 tonnia, ehkä enemmänkin, eikä uudisrakentamisessa saa käyttää kotitalousvähennyksiä. Samoin puutarha kärsisi rakennustöistä, kun paikalle olisi pakko tulla koneilla.

Vanhan remontointi taas viehättää siksi, että se olisi ainakin todennäköisesti toteutettavissa edullisemmin. Jos mökissä on runko jokseekin kunnossa, voisi se olla täysin pelastettavissa, ja vanhaa remontoidessa säästyisimme todennäköisesti isoimmilta puutarhavaurioilta. Jos palkkaamme remonttimiehen, saamme vähentää kulut kotitalousvähennyksessä. Voisimme myös tehdä monia juttuja itse ja oppia siinä samalla kaikenlaista remontoinnista – uutta mökkiä en lähtisi koskaan itse rakentamaan. Kuitenkin suurin syy siihen, että haluaisin nimenomaan korjata vanhaa uuden rakentamisen sijaan, on estetiikka: uudet isot ja korkeat mökit näyttävät vähän liiankin uusilta, isoilta ja kömpelöiltä pienten puutarhapalstojen keskellä, ihan kuin ne olisivat väärässä paikassa. Uuteen mökkiin on mahdotonta saada vanhan mökin tunnelmaa, vaikka mitä tekisi.

Tällä hetkellä olemme kallistumassa vähän sen vaihtoehdon puoleen, että ainakin yrittäisimme ensiksi remontoida tätä vanhaa mökkiä. Jos se osottautuu mahdottomaksi, niin purkupäätöksen voi aina tehdä myöhemminkin ja uuden ehtii rakentaa milloin vain.

Kumpi teitä viehättää enemmän: uudet vai vanhat rakennukset?

Meistä tulee siirtolapuutarhureita!

mökki, uutta,
siirtolapuutarha

Kerroin teille joku aika sitten, että joudun luopumaan mökistäni. Siitä, joka sijaitsee järven rannalla ja jossa on ihana rantasauna, ja jota on parin vuoden aikana rempattu.

Tuota postausta kirjoittaessani jo tiesin, että en ehtisi kuitenkaan viettää aikaa pitkään mökittömänä. Uusi paikka oli jo löytynyt, ja olin siitä niin innoissani, etten meinannut housuissani pysyä. Tuolloin olimme tehneet uudesta mökkilöydöstämme vasta varauksen, joten täyttä varmuutta kaupoista ei ollut – en halunnut hehkuttaa liian julkisesti uutista, jos kävisiki niin, että joutuisin pettymään. Mutta tänään sitten vihdoin, yli kuukauden odottelun jälkeen, allekirjoitimme vihdoin kauppapaperit.

Ja sen kaupan myötä meistä tuli siirtolapuutarhaviljelijöitä!

 

Joskus 7-8 vuotta sitten sain kutsun koulukaverini työnantajan siirtolapuutarhamökille pakilaan. En ollut käynyt tuota ennen koskaan millään siirtolapuutarha-alueella, ja olin myyty heti ensimmäisestä kerrasta. Pienet värikkäät mökit, suloiset puutarhat, omenapuut ja huolella hoidetut pihat. Siitä lähtien olen pitänyt siirtolapuutarha-alueita suorastaan maagisina paikkoina, ja rakastanut kävellä niiden läpi, ihastella tunnelmaa ja haaveilla siitä, että voisin joskus ehkä itsekin olla siirtolapuutarhuri.

Oikeastaan pari vuotta ennen sen aikaisemman mökkini ostoa olin käynyt katsomassa muutamia siirtolapuutarhapaikkoja. Silloin ongelmana oli se, että mökkejä oli aika vähän tarjolla ja hintapyynnöt olivat kovin korkeita. Lisäksi pankit antavat lainaa aika huonosti siirtolapuutarhamökkeihin, käytännössä eivät ollenkaan, jos ei ole tarjota reaalivakuuksia lainan taakse. Meillä ei tuolloin ollut säästöjä juurikaan eikä mitään vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta, joten puutarhamökki jäi haaveeksi.

Kun oli tiedossa että myisin oman osuuteni vanhasta mökistäni, niin aloin taas katsella puutarhamökkejä nettipalstoilta vähän sillä silmällä, kuitenkin vain etäisesti haaveillen – en oikeasti uskonut että haaveesta voisi tulla totta. Tuntui kuitenkin, että muutamassa vuodessa hinnat olivat ehkä tulleet hiukan alas ja tarjontaakin oli vähän enemmän. Laskeskelin, että kun olisin myynyt mökkini ja yhdistäisin ne säästöihin ja ehkä pieneen lainaan, saisin mahdollisesti hankittua pienen, remppakuntoisen ja edullisen mökin. Ja sellainen mökki tuli vastaan viidennellä näytöllä.

Mökki jonka ostimme, on täysin rempattava, pieni 20m2 reppana. Itse mökissä ei ole oikeastaan varmaan juuri mitään, mistä pitäisin, mutta toisaalta kaikki muu onkin sitten ihanaa: puutarha on kaunis ja kukoistava, sijainti mitä parhain ja alueen tunnelma juuri sellainen, mitä etsimmekin. Helpostihan tuollaisen yhden pikkumökin remontoi, mutta nuo muut ovat hankalammin saatavilla.

Jos siis luulit, että mökkijutut loppuivat, niin ehei – ne vain hiukan muuttavat muotoaan. Ennen oltiin luonnon helmassa hiljaisuudessa, saunottiin ja rentouduttiin. Nyt ollaan kaupungin sykkeessä pikkutontilla mökkinaapureiden välissä ja opetellaan puutarhanhoitoa. Vähän kauhistuttaa että mihin olemmekaan ryhtyneet, mutta samaan aikaan en malta odottaa!