category: kattaus

Joulu saa tulla

Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Asennemedia

Tänään on vuoden viimeinen työpäivä, huomenna alkaa loma! Tuntuu absurdilta ja ihmeelliseltä, että edessä on kolme täyttä viikkoa, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Odotan lomalta eniten päiviä, jolloin voi löhöillä vaikka aamusta iltaan sängyssä, olovaatteissa hengailua ja sitä,  että pelkkä oleminen alkaa jo tylsistyttää. Sunnuntaina juna lähtee kohti Oulua, pyhien jälkeen palaan takaisin Helsinkiin ja Uuden vuoden jälkeen suuntaamme pienellä ystäväporukalla Tallinnaan. Muita suunnittelmia ei ole ja hyvä niin – haluan jättää tilaa pelkästään olemiselle ja levolle.



Joululoman aloitan järjestämällä ystävilleni joulubrunssin täällä Helsingissä. Ensimmäistä kertaa ikinä kutsun pieneen kotiini vähän isomman joukon ihmisiä, jännittää nähdä miten täällä tila ja happi riittää. Jollekin toiselle tällaisten juhlien järjestäminen voisi olla iso stressi, mutta minulle se on ilo: en tiedä mitään parempaa kuin se, kun saa ystäviä kylään ja voi laittaa kodin kauniiksi ja pöydän koreaksi ystäviä varten. Olen suunnitellut jo jouluiset tarjottavat, testannut glögireseptin ja laatinut täydellisen joulusoittolistan, paljon muuta ei tunnelmalliseen brunssihetkeen tarvitakaan.

Koti on jo valmis joulunviettoon ja juhlia varten: joulukuusi on tuotu tupaan ja koristeltu, jouluvalot laitettu ikkunaan ja jouluiset astiat kaivettu esiin. Iittalan Tsaikka-lasit ovat kuuluneet joulunalusaikaani jo muutaman vuoden ajan ja ilahduin kovasti, kun tänä vuonna niistä tuli tuo kaunis ruusukultainen versio. Olen kerran löytänyt kirppikseltä yhden messinkisen Tsaikan ja nyt sekoittelen iloisesti eri metallinvärejä keskenään – Nappula-kynttilänjaloissakin messinki ja teräs saavat olla samassa pöydässä kaikessa sovussa. Kattauksessa muutenkin enemmän on mielestäni enemmän – jouluna kaikki saa näyttää runsaalta ja rönsyilevältä, minimalismi sopii paremmin kevätsesonkiin.

Joulusisustukseeni kuuluvat lisäksi myös kauniit lasiset joulupallot, jotka sopivat kuusen lisäksi myös pöydän koristeluun – on aina juhlahetki kun pallot saa kaivaa esiin kauniista laatikoistaan ja ottaa esille. Iki-ihana Sarpaneva-pata on lahja 10 vuoden takaa ja siinä valmistuu mielestäni maailman paras riisipuuro. Tänä vuonna uusina astioina kotiini saapuneet Raami-kuohuviinilasit ja ruusukultaiset Citterio-aterimet ovat mielestäni jo klassikoita syntyessään, uskon niiden tulleen juhla kattauksiini jäädäkseen.




Koti on valmiina jouluun ja niin olen minäkin. Mennyt syksy on ollut aika rankka: vapaapäivät ovat olleet harvassa, yöunet jääneet liian usein liian lyhyiksi ja harteilla on ollut vähän liikaa kannettavaa. Se on välittynyt teille blogini lukijoilleni ehkä siinä, että sisältöä on ilmestynyt tänne aika harvakseltaan. Voi olla että nyt jouluaikanakin somekanavani pysyvät hiljaisina, tai sitten innostunkin kaiken vapaa-ajan keskellä kirjoittelemaan useammin. Missään tapauksessa en aio kuitenkaan hiljentyä täysin, vaikka olenkin kyllä pohtinut blogini tulevaisuutta. Haluaisin jatkossa kirjoittaa aiempaakin enemmän luovia, omia tekstejäni ja kehittyä kirjoittajana – olisi ihana kuulla teiltä, millaisia juttuja te tulevaisuudessa minulta erityisesti toivoisitte! Pohdiskelua elämästä, visuaalista inspiraatiota vai jotain muuta? Jätä ajatuksesi tähän postaukseen ja olet mukana ihanien ruusukultaisten Tsaikka-lasien arvonnassa. 

ARVONTA!

Kommentoi tähän postaukseen Su 22.12. klo 15 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Voittaja saa 6 kpl Iittalan ruusukultaista Tsaikka-laseja (3×2 pakkaukset, arvo 149,70e). Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!

Jouluinspiraatiota Iittalan tapaan aiemmilta vuosilta:

‘Tis the Season
Tervetuloa, joulusesonki!

Uuden äärellä

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

Tämä syksy on ollut uuden kohtaamista.

Elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Silti ihminen jostain syystä kaipaa ympärilleen tuttua ja turvallista, joku meissä haluaisi usein kääriytyä muistoihin, palata takaisin vanhaan. Muutos pelottaa, ja se on tietenkin inhimillistä – välillä on vaikea suhtautua avoimesti johonkin täysin tuntemattomaan, johonkin sellaiseen, mihin ei ole vielä valmiina mitään käytösmalleja. Taaksepäin ei kuitenkaan voi mennä eikä tulevaa voi paeta, se tulee meitä kohti vääjäämättä.

En ole sama ihminen joka olin kaksi vuotta sitten, enkä myöskään sama kuin eilen. Joka päivältä tarttuu mukaan jotain uutta ja oppimisen arvoista. Jokainen uusi päivä muovaa meitä kohti jotain erilaista, toivottavasti yleensä kohti parempaa. Yleensä muutoksiin sopeutuminen tapahtuu mukavasti pikkuhiljaa, mutta joskus uusia asioita tulee kertarysäyksellä liikaa, ja silloin kaikki tuntuu muuttuvan kaoottiseksi. Hiljattain elämässäni on tapahtunut paljon isoja muutoksia ja välillä on tuntunut siltä, että elämänhallinta lipuu nesteen lailla pois käsistäni ja en saa yhdestäkään asiasta kunnolla otetta. Vaikka kaikki tapahtuneet ovat olleet minulle hyväksi, niihin totuttelu on vienyt oman aikansa.


Muutin kesän alussa uuteen, remontoituun asuntooni, ensimmäiseen omaan kotiini. Vasta syksyn alkaessa tämä koti on alkanut näyttää ja tuntua kodilta. Uudet kotikulmat ovat alkaneet tulla vastan nyt arjen alkaessa tutuiksi ja vähitellen olen oppinut pitämään Kalliosta. Nyt jo tuntuu siltä, että tämä on ihanin koti joka minulla on koskaan ollut: vaikka asun keskellä liikenteen vilinää, täällä on silti joku sellainen rauha ja tyyneys, mitä ei aiemmissa kodeissani ole ollut. En tiedä johtuuko se kodista vai muutoksesta minussa, mutta täällä asiat pysyvät paremmin järjestyksessä kuin vanhoissa kodeissani, täällä on helpompi tarttua toimeen kun aiemmin.

Aloitin kuukausi sitten opiskelut töiden ohella. Kävin pääsykokeissa ja pääsin kaksi vuotta kestävälle kurssille, jossa syvennytään kuoromusiikin ja johtamisen maailmaan. Opiskelu on ihanaa, kiehtovaa ja inspiroivaa, mutta samalla myös raskasta ja stressaavaa. Yhtäkkiä vähintään päivä jokaisesta viikosta menee koulun tai koulutehtävien parissa. Välillä ahdistun siitä, miten saan kaiken hoidettua työn ohessa, mutta opiskeleminen on usein myös epätäydellisyyden hyväksymistä ja totuttautumista siihen, ettei kaikkeen voi antaa aina niin paljon aikaa ja panoksia, kuin toivoisi. Opiskelussa on kuitenkin parasta kurssikaverit, vertaistuki ja uusi inspiroiva oppimisympäristö, joka antaa kokoajan virikkeitä ja ideoita omaan työhön.

Olen myös syksyn alkaessa totutellut uuteen elämänvaiheeseen. Päätimme kesällä erota Nion kanssa pitkän pohdinnan jälkeen. Meillä oli ihanat kaksi vuotta ja olen kiitollinen siitä, että sain kokea ja tuntea sen kaiken mitä meillä oli, mutta erilaiset ajatukset elämästä ja tulevaisuudesta veivät meitä vähitellen eri suuntiin. Vanhasta irti päästäminen tuntui pahalta ja tuskalliseltakin, mutta kun sisimmässään tiesi alusta saakka tehneensä oikean valinnan, pystyi menemään kuitenkin koko ajan eteenpäin. Asian käsittely ja hyväksyminen vei oman aikansa, mutta sen jälkeen olen vähitellen pystynyt näkemään tämän uuden vaiheen ihanat puolet ja pikkuhiljaa alkaa nauttiakin niistä. Päivä päivältä kipeät ja satuttavat asiat menneisyydessä tuntuvat haaleammilta ja vähitellen jäljelle jää kauniit muistot yhteisestä ajasta. Tästäkin on opittu paljon, isoja ja arvokkaita asioita.


Muutoksien keskellä pysyvyys lohduttaa. Edelleen ympärilläni on upeita ystäviä ja maailman rakkain perhe, joka tuntuu vuosi vuodelta tärkeämmältä ja läheisemmältä. Yksi asia on pysynyt aina samana kotien ja elämäntilanteidenkin vaihtuessa: saan kotiini usein vieraita ja katan pöydän edelleen usein kahdelle tai useammalle vain yhden sijaan. Usein yksinäisyyden tai ahdistuksen hetkinä on auttanut pelkästään ajatusten jakaminen ja se, että joku halaa ja sanoo ne klassiset taikasanat: “et ole yksin, kaikki järjestyy”. Tänä syksynä monet merkitykselliset hetket on koettu juuri tämän pöydän ääressä; sisko on ehkä tullut aamiaiselle ja tuonut mukanaan croissantteja tai kaveri on piipahtanut kylässä ohi mennessään. Välillä on istuttu tai juhlittu iltaa pidemmän kaavan kautta, välillä kuulumiset on vaihdettu nopeasti kahvinjuonnin lomassa. Pääosassa ovat olleet kuitenkin aidot kohtaamiset ja läsnäolo, hyväksyminen ja ymmärtäminen.

Jasper Morrisonin suunnittelema Iittalan Raami-sarja on ollut mukanani myös kaikissa uuden kodin pienissä ja isoissa kahvittelu-ja illallishetkissä. Vaikka sarja on vielä aika uusi, se on vakiinnuttanut jo paikkansa täällä ja tuntuu sopivan tunnelmaltaan erityisen hyvin juuri tähän uuteen kotiini ja uuteen elämääni. Kiireen ja muutoksen pyörteissä Raamin selkeys, toimivuus ja kauneus rauhoittavat – on ihana pysähtyä jonkun tutun äärelle, kun elämässä tapahtuu paljon. Vaikka astiat ovat vain tavaroita, niin toimiva ja parempi arki on yksi iso palanen, joka usein auttaa eteenpäin menemisessä niinä tahmeimpinakin päivinä. Raamissa kauneinta onkin se, ettei se itsessään vie koskaan huomiota tai ole framilla, se vain luo kauniit puitteet ja tunnelman arjen kohtaamisille. Vaikka pöydän äärellä vietetyt hetket menevät ohi nopeasti, jää niiden tunnelma usein mieliimme pitkäksi aikaa. Siksi kattaukseen käytetty aika ei koskaan mene hukkaan – usein arkisina pitämämme asiat tuovat juuri sen pysyvyyden tunteen ja tyyneyden kaiken hektisyyden keskelle.

Mitkä konkreettiset asiat teidän elämässänne ovat niitä, jotka tuovat rauhaa ja tasapainoa kiireen ja muutosten keskelle?

Kuvien Raami-tuotteet:

Kuohuviinilasi
Kahvikuppi-ja vati
Kulho 0,62l
Lautanen 17cm
Tarjoilualusta tammi
Sammaleenvihreä juomalasi
Pomeranssi kynttilälyhty

Elokuun odotetuin viikonloppu: FLOW

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia


Flow-viikonloppu on ihan kohta täällä! Tuntuu, että kesä juuri alkoi, ja nyt kohta jo vietetään jäähyväisiä – perinteisesti itselleni Flow on ollut aina eräänlainen kesän loppu. Vaikka lämpimät säät ja hengailut ulkona jatkuisivat, niin joku kuitenkin muuttuu. Huolettomat kesäpäivät ovat takanapäin ja arki työkuvioineen on edessä. Flow’n viimeiseen festaripäivään sisältyy aina iso määrä haikeutta ja samaan aikaan kiitollisuutta menneestä, kaikesta ihanasta mitä on kuluneen kesän aikana saanut kokea.

Joka vuonna vakaa aikomukseni on ollut järjestää ihana Flow-etkobrunssi, mutta suunnittelmat ovat aina menneet mönkään, kun väsymys tai mukavuudenhalu ovat ohjanneetkin raflaan tai kaupan eineshyllylle. Tänä vuonna olen ottanut aikomukseni tosissaan: olen jo kutsunut vieraita sunnuntaille ja hankkinut jääkaappiin proseccoa ja croisanttipurkkeja. Uuden kotini sijainti on myös täydellinen Flow-etkoja ajatellen, sillä ensimmäistä kertaa asun myös oikeasti lähellä festarialuetta, kotini on kivenheiton päässä Suvilahdesta.


Brunssihaaveita lukuunottamatta lähden tänä kesänä Flow-tunnelmaan ilman suurempia odotuksia. En ole tsekannut säätiedotuksia, en suunnitellut asuja enkä kummemmin fiilistellyt etukäteen sinne tulevia artisteja. Ajattelin vain mennä paikalle ja ottaa vastaan kaiken mitä festari tuo mukanaan, ja nauttia kaikesta täysin rinnoin. Haluaisin toki nähdä mm. Tame Impalan, Seinabo Seyn ja Robynin, mutta jos joku keikka jääkin välistä sen vuoksi että olen backyardilla tanssimassa tai ruokakojulla herkuttelemassa, niin en jää harmittelemaan. Tällaisiin tapahtumiin liittää helposti liikaa paineita ja odotuksia, ja jos odotukset ja todellisuus eivät kohtaa, jää viikonlopusta helposti vähän tylsä ja pettynyt olo. Siksi paras Flow-vinkkini on se, että unohda check-listat ja lähde liikkeelle avoimin mielin!


Yksi paikka josta minut kuitenkin varmasti Flow’ssa löytää, on Iittala Vintage Bar 
Tiivistämöllä. Iittala on kerännyt kokoon ison määrän vanhoja vintagelaseja, joista tarjoillaan nostalgisia klassikkodrinkkejä, kuten vodkaa,  vihreää päärynäteetä, seljankukkaa ja sitruunaa yhdistävä Ville Vallaton tai paahdetulla banaanilla ja inkiväärillä maustettu Ampiainen.

Vintagebaari liittyy Iittalan uuteen Iittala Vintage-palveluun. Nykyisin Iittala ottaa siis vastaan myymälöissään käytettyjä Iittalan ja Arabian astioita ja kierrättää ne eteenpäin uusiin koteihin. Astioista maksetaan hinnaston mukainen korvaus, jonka suuruus riippuu siitä, millaisessa kunnossa astia on ja haluaako korvauksen käteisenä vai lahjakorttina. Astiat hinnoitellaan yksinkertaisesti astiatyypin mukaan, joten vanhat ja arvokkaat harvinaisuudet kannattaa myydä edelleen kirpputorilla tai Tori.fi:ssä, mistä niistä voi saada korkeamman hinnan. Iittala Vintage tarjoaa upean mahdollisuuden kierrättää vanhat astiat, jotka ovat jääneet käyttämättä ja lahjakorttimahdollisuus auttaa hankkimaan uudet ja mielekkäämmät tilalle. Jatkossa Iittala-myymälöistä voi ostaa myös käytettyjä astioita, ihan mahtavaa! Tällaisen kierrätysideologian soisi leviävän laajalle.


Omalla Flow-brunssillani (jos se nyt toteutuu) tarjotaan tänä vuonna klassisia Bellineitä. Bellini yhdistää mehukkaat persikat ja raikkaan proseccon, ja mielestäni juoma on parhaimmillaan tarjoiltuna näistä laakeista Essence-lasimaljoista. Nopeimmillaan bellini voi syntyä valmiista persikkasoseesta, mutta tietenkin tuoreista persikoista itse väsätty sose on se paras.

Flow-brunssin Bellinit

2 persikkaa
1 rkl sitruunan mehua
ripaus sokeria
1 pullo proseccoa

Kuori persikat ja poista kivi ja kuoret. Soseuta hedelmäliha sileäksi soseeksi ja lisää joukkoon sitruunamehu ja sokeri. Jos haluat juomasta ihan sileän, voit siivilöidä soseen.

Kaada maljoihin n. 5 cl persikkasosetta ja 12 cl proseccoa. Halutessasi voit koristella drinkin pienellä persikankuoren siivulla tai rosmariinin oksalla.


Mitä sinä odotat eniten tämän vuoden Flow’lta?