category: yhteistyö

Arjen taikaa remontin keskellä

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia
Arjen taikaa remontin keskellä - iittalan taika siimes

Tämä kevät on ollut aika rankka. En halua enkä jaksa valitella enää töiden määrää tai kunnon loman puuttumista, yritän vain keskittää ajatukset nykytilanteeseen ja mennä eteenpäin päivä kerrallaan. Työni luonteeseen kuuluu se, että hommat kasaantuvat kevään ja vuoden loppuun, ja tilanteeseen ei oikein ole mitään yhtä ratkaisua: yrittäjänä on pakko tehdä töitä silloin kun töitä on. Erityisen rankan kokonaisuudesta on tehnyt ehkä se, että samaan aikaan on ollut tämä remontti ja asuminen väliaikaisesti alle 30 neliön yksiössä, jota ei ole tarkoitettu kahdelle ihmiselle, etenkään kun toinen meistä työskentelee kotoa käsin. Vaikka olen pärjännyt hienosti hyvin pienellä tavaramäärällä, on siinäkin omat hankaluutensa, kun 80% omaisuudesta on pahvilaatikoissa varastossa kolmen kuukauden ajan.

Olen myös sellainen ihminen, joka saa aikaan eniten ja on tehokkaimmillaan juuri pahimman kiireen keskellä. Kiire on siis tuottavuuden kannalta hyvä, mutta oman hyvinvoinnin kannalta vähän huono. Tajusin vastikään, että en ole aikataulutetun arkeni keskellä vähän unohtanut itseni. Jossain vaiheessa tanssitunteja oli jäänyt töiden takia väliin niin monta, etten kehdannut enää ilmestyä kompuroimaan tunnille. Yhtäkkiä edellisestä kampaajakäynnistä onkin kulunut yli puoli vuotta, samoin kasvohoidosta. Syöminenkin on ollut vähän huonolla tololla, välillä se on unohtunut kokonaan. Talven hämyssä siihen ei kiinnittänyt niin paljon huomiota, mutta kevätaurinko on tuonut karun todellisuuden silmien eteen: nyt pitäisi kiinnittää vähän huomiota myös omaan väsähtäneeseen olemukseeni.


Siispä varasin ajan kampaajalle, ostin salikortin kesäksi ja viime viikolla katoin pöydän oman elämäni päähenkilölle, eli itselleni. Ostin kaupasta valmiina saatavia lempiherkkujani eli hedelmiä, kukkasalaattia, mansikoita (olivat oikeasti maukkaita!), tuoremehua ja cold brew-kahvia. Hain kukkakaupasta kimpun kuivattua, ihanasti tuoksuvaa laventelia, tuoreita kukkia kun tuonne ei kannata vielä viedä. Raivasin rempan ja kaaoksen keskelle pienen kauniin nurkan ja laitoin pöydän koreaksi ihan vain minua varten. Nämä kuvat otettuani istuin parikymmentä minuuttia pöydän ääressä, hörpin kahvia ja mietin, miten muutaman viikon päästä tämä tilanne olisi todellinen. Kohta saan kattaa aamiaisen tuolle pöydälle, ikkunan viereen ihan päivittäin. Ihan kohta kevätkiireet helpottavat, ja alkaa leppoisampi kesäaika.


Ihastuin Klaus Haapaniemen Taika-astiasarjaan lukioikäisenä, ja joku noissa taianomaisissa kuvioissa kiehtoo edelleen (enemmän historiastani Taika-sarjan kanssa voi lukea täältä). Tänä keväänä ilmestyneiden, uusien Taika Siimes-astioiden kuviot ja väritykset tuntuvat raikkailta ja tuovat mieleen ne hetket, kun lapsuudessa pöytä katettiin ensimmäistä kertaa ulos . Siimes-astiat sopivat ihanasti yhteen uusimman tori-löytöni, vaalean puisen klaffipöydän kanssa. Intoilen jo nyt tuosta valosta, joka tulevaan ruokasaliini (eli olohuoneeseen) tulvii – vaikka tämä remppa-aika on ollut rankkaa, niin minulla on vahva fiilis siitä että lopussa kiitos seisoo.

En tiedä tullaanko tällaista kattausta näkemään enää, sillä pöydästä saattaa tulla tulevaisuudessa vähän tummempi ja astiat saattavat päätyä siirtolapuutarhamökille – odotan jo sitä, että saan tehdä satumaisia kahvikattauksia omenapuiden alle. Nyt nämä siimekset saivat kuitenkin tuoda taikaa minun arkiseen lounashetkeeni, antaa tälle työn raskaan raatajalle pienen lupauksen tulevasta, vähän stressittömämmästä arjesta. Sellaisesta, missä olisi aikaa ajatella omaakin hyvinvointia vähän enemmän.

Iiittalan Taika Siimes-astiat saatu osana Iittalan vuosiyhteistyötä.

Pääsiäisjuhliin: Vegaaninen Baileys-pavlova

Kaupallinen yhteistyö Baileys (Hartwall) ja Asennemedia

Miten yhtäkkiä voi olla jo pääsiäisviikko? Tuntuu, etten pysy perässä tässä vauhdissa. Ehkä viime aikoina pää on pyörinyt niin paljon remppajuttujen ympärillä, että ajantaju on hävinnyt jonnekin. Päässäni lasken päiviä remontin etenemisen mukaan, ja nyt tuli melkein yllätyksenä nämä juhlapyhät. Yleensä olen aina viettänyt pääsiäistä joko vanhempieni luona Oulussa tai ihan vain Helsingissä kotonani, mutta tänä vuonna on tiedossa jotain erillaista: lähden Jennin kanssa ystävämme Annen ja hänen poikaystävänsä luokse Turkuun! Päätimme viettää pääsiäispyhät ystävien kesken – samalla saan myös pienen irtioton omista arkisista ympyröistä ja etenkin remontista. Milo lähtee mukaan myös, odotan mielenkiinnolla miten Milo tulee toimeen Annen kahden karvapalleron kanssa.

Viikonlopun ohjelmassa on pääosin varmaan rentoa olemista ja löhöilyä, mutta myös kokkailua ja ruuanlaittoa, pääsiäisessähän ruoka on aina isossa osassa. Ajattelin, että oma panokseni viikonlopun ruokapöytää voisi olla ainakin joku makea tarjoiltava, ehkä sellainen, minkä voisi ainakin osittain tehdä etukäteen valmiiksi. Menneenä viikonloppuna kehittelin yhteistyössä Baileys Almanden kanssa pääsiäispöytään hyvin sopivan vegaanisen Baileys-marjapavlovan – ehkäpä herkuttelemme tällä myös Turussa? Marengit olisi helppo tehdä etukäteen, täyttämisen voisi tehdä sitten paikan päällä, juuri ennen tarjoilua. Marenki alkaa sitkistyä hyvin nopeasti täytteiden alla, joten se olisi hyvä tarjoilla samantien.

Vegaaninen Baileys-pavlova

Vegaanisesta marengista olen kirjoittanut usein aiemminkin, mutta tässä vielä kertauksena vinkit onnistuneeseen aquafaba-marenkiin:

-Ksantaani tekee marengista jämäkämpää ja estää sen liiallisen leviämisen uunissa. Ksantaania olen löytänyt hyvin varustelluista marketeista.
-Leivinpaperi kannattaa öljytä, jotta marenki irtoaa paistamisen jälkeen helposti paperista
-Muista vatkata aquafabaa tarpeeksi kauan, joskus tarpeeksi jämäkkä vaahto syntyy vasta viidenkin minuutin vatkaamisen jälkeen. Valmis vaahto ei lähde lainkaan valumaan, kun kulhon laittaa ylösalaisin.

Pääsiäispavlovan täyte maustetaan vegaanisella Baileys Almande-manteliliköörillä, joka tuli suomen markkinoille noin vuosi sitten. Almanden maku on lempeä ja hiukan pähkinäinen, ja se sopii juotavaksi sellaisenaan, mutta myös loistavasti leivontaan. Hellepäiviin suosittelen Baileys Almande-jääkahvia: lasi täytetään jääpaloilla, mukaan kaadetaan desi kahvia ja puoli desiä Baileys Almandea. Sekoitetaan ja nautitaan aurinkoisena päivänä terassilla.

Vegaaninen Baileys-pavlova

 Vegaaninen Baileys-pavlola

Pohja

1 dl aquafabaa (1 kikhernetölkin liemi)
1,25 dl sokeria
1 tl sitruunamehua
0,5 tl ksantaania

Täyte

125g soija-tai kauratuorejuustoa
2 dl vispautuvaa soija-tai kaurakermaa
5 rkl Baileys Almande-likööriä
(0,5 dl sokeria)

ananaskirsikoita
mansikoita
karhunvatukoita
vadelmia

*

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Vatkaa aquafaba eli kikherneiden liemi kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi sokerin, ksantaanin ja sitruunamehun kera.

Piirrä leivinpaperiin 3 erikokoista ympyrää, joista tulee kakun kerrokset. Öljyä leivinpaperi toiselta puolelta ja asettele marenkivaahto ympyröiden sisälle.

Paista marenkeja uunissa 1h 20min.

Anna marenkien viiletä ja valmista sillä välin täyte. Notkista tuorejuusto haarukalla. Sekoita joukkoon 4 tl Baileys Almande-likööriä. Vatkaa soija-tai kaurakerma vaahdoksi ja sekoita varovaisesti tuorejuuston kanssa jämäkäksi täytteeksi. Soijapohjaisten tuotteiden maku on yleensä miedompi kuin kaurapohjaisten. Itse lisäsin vaahtoon vielä n. 0,5 dl sokeria makeutta tuomaan, mutta jollekulle toiselle pelkkä Baileysin makeus voi riittää. Tarkista siis täytteen makeus!

Täytä kakkukerrokset marjoilla ja Bailys-kermatäytteellä. Tarjoile heti!


Mitä sinä kokkaat ja leivot pääsiäispöytään tänä vuonna? Katso myös viime vuoden vinkkini vegaaniseen pääsiäispöytään ja muut vegaaniset reseptini.

Huomioithan, että Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholin kommentointi on kielletty.

Merensininen

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

iittala merensininen

Viime perjantaina yli miljoona nuorta 120 maassa osallistui ilmastolakkoon. Lapset ja nuoret vaativat parempaa ilmastopolitiikkaa ja vetosivat päättäjiin, jotta he vihdoin ryhtyisivät toimiin ilmastonmuuton hidastamiseksi. Ihailen suuresti nykynuoria – tuntuu että he ovat älyttömän valveutuneita, fiksuja ja uskaltavat myös tarpeen tullen ottaa kantaa. On myös helppo ymmärtää nimenomaan lasten ja nuorten huoli ilmastonmuutokseen liittyen, sillä heidän tulevaisuuttahan se eniten uhkaa. Olisi mahtavaa nähdä, että päättäjät ottaisivat nyt oikeasti kansalaisten huolen tosissaan.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut iso asennemuutos. Vaikka ilmastonmuutoksesta on puhuttu pitkään, ei siitä ole koskaan aiemmin puhuttu näin paljon ja näin tosissaan. Omassa elämässänikin on tapahtunut muutoksia ja tuntuu ettei vanhaan ajattelumalliin enää ole paluuta. Mietin ympäristöä lähes kaikissa valinnoissani ja yritän tasapainoilla elämän ja töiden vaatimusten sekä vastuullisten tekojen suhteen. Samaan aikaan yritän olla ahdistumatta uhkakuvista ja siitä, mikä meitä mahdollisesti tulevaisuudessa odottaa.

Muslan Kirsikka kirjoitti mielestäni ihanasti siitä, miten epätoivoon vaipumisen sijaan pitäisi miettiä sitä mitä kaikkea ihanaa ympäristöystävällisillä valinnoilla voi saavuttaa. Kaikkea ihanaa on niin paljon! Olen monta kertaa aiemminkin puhunut siitä, miten sen sijaan että ajattelisin luopuvani jostain, mietin mitä kaikkea voin saada. Mitkä kaikki mahtavat asiat elämässäni ovat sellaisia, jotka kuluttavat luonnonvarojamme joko hyvin vähän tai jopa tekevät hyvää ympäristöllemme. Miettikää miten monia asioita voi harrastaa edelleen mielin määrin ilman huonoa omatuntoa: lukemista, musiikkia, retkeilyä luonnossa, mökkeilyä, (kasvisruoka)kokkailua..

Esimerkiksi tällä hetkellä iloitsen älyttömän paljon tulevasta kesästä, jolloin aion viettää mahdollisimman paljon aikaa puutarhapalstallani ja haluaisin myös tietysti viljellä kasviksia. Istutin viime syksynä palstalleni yhden puun ja kaksi pensasta, ja tänä vuonna haluaisin istuttaa vähintääns saman verran lisää! Odotan puutarhakesää niin kovasti, etten osaa edes haaveilla kesälomamatkoista ulkomaille. Meidän mökki on pieni, siellä ole mitään lämmitystä ja matkatkin sinne taittuvat ratikalla tai pyörällä, joten harrastukseni ei rasita liiaksi luontoa, vaan päinvastoin. Puutarhakautta odotellessa keskityn hoitamaan sisäkasveja ja kukkia kotonani.

Mielestäni on mahtavaa, että nykyisin yhä useammat yrityksetkin suunnittelevat toimintaansa vastuullisuus edellä. Itse haluan uskoa siihen, että bisnestä voi tehdä myös ympäristön kannalta kestävin keinoin.

Näissä kuvissa on esillä Iittala vuoden 2019 lasiväri, merensininen. Väri on saanut inspiraationsa pohjoisen meristä ja sen moninaisuudesta. Meri on itselleni rakas ja läheinen elementti: olenhan asunut koko elämäni aina meren vieressä. Lapsuudessani totuin heittämään talviturkin pois aina meressä, järvenrantaan oli paljon pidempi matka. Vietimme kesät pienessä saaressa ihan kotikuntamme vieressä ja talvisin luistelimme tai hiihdimme usein meren jäällä. Kotikyläni Oulunsalo on noussut merestä: joskus 9000 vuotta sitten kotini paikalla oli pelkkää merta. Tuntuu surulliselta, että ihmisen toiminnan seurauksena meidän Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Meidän valintojen vuoksi luontoa tuhoutuu joka päivä vähän lisää. Sen ei pitäisi olla niin.

Iittala lahjoittaa jokaisesta vuoden 2019 aikana Suomessa myydyn merensinisen esineen myyntihinnasta 2,5 % Suomen WWF:lle arktisen alueen suojeluun. Arktisen alueen luonto on monimuotoista ja vaihtelevaa ja alueella asuu lukuisia harvinaisia lajeja. Lämpötilat kohoavat arktisella alueella kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, ja huomattava osa arktisen alueen ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. Lämpenemisellä on negatiivisia vaikutuksia paitsi arktisen alueen myös koko maapallon ekosysteemeihin ja elämään.

Miten sinun suhtautumisesi ympäristöön ja vastuullisuuteen on muuttunut viimeisen vuoden aikana?

Merensiniset lasituotteet löytyvät Iittalan verkkokaupasta.