vuosikatsaus Archives

Mietin pitkään, mitä sanoisin vuodesta 2022. Kun maailmantilannetta miettii, ei voi mitenkään päin ajatella tämän vuoden olleen hyvä. En ole varmaan koskaan aiemmin elämässä tuntenut niin paljon maailmantuskaa ja ahdistusta tulevasta, kuin tänä vuonna. Samaan aikaan myös henkilökohtaisella tasolla vuosi ei ole ollut kovin helppo: olen käynyt läpi raskaita ja vaikeita juttuja, pettymystä ja surua. Mutta silti kulunutta vuotta läpikäydessäni huomaan, että vuoteen 2022 on mahtunut myös paljon onnen ja ilon hetkiä, toivekkuutta, rakkautta ja myös tärkeitä askeleita työelämässä. Ja juuri näistä hyvistä hetkistä haluaisin tämän kuluneen vuoden ennenkaikkea muistaa, kaikesta ikävästä huolimatta. Siispä tässä listattuna 10 ihanaa / tärkeää juttua menneeltä vuodelta:

1. Rakkaus

Minun ja sellistin suhteessa ei ehkä ulospäin näkynyt vuoden 2022 aikana mitään isompaa muutosta, mutta silti tuntuu siltä, että juuri tämän vuoden aikana meidän parisuhde on vahvistunut entisestään. Ehkä juuri ne kipeät ja raskaat asiat ovat tuoneet meitä lähemmäs toisiamme ja parisuhde on ollut vaikeuksien keskellä se kannatteleva voima. Jatkettiin tänäkin vuonna jo ennen koronaa alkanutta perinnettä käydä kuukausittain treffeillä ja se on ollut aivan ihanaa – voin suositella kaikille tätä samaa <3

2. Junareissu Euroopan halki

Heinäkuussa toteutui pitkäaikainen haaveeni, kun matkustimme junalla useamman välipysähdyksen kautta Tukholmasta Kööpenhaminan, Hampurin ja Frankfurtin kautta aina Italiaan saakka. Tuo reissu oli yksi elämäni parhaista ja rakastuin täysin hitaaseen matkustamiseen! Tein myös päätöksen lopettaa lomalentämisen toistaiseksi kokonaan, jatkossa teen siis lomareissuni pintamatkaillen. Suunnitelmissani on kirjoittaa kattava postaus tuosta kesäreissustamme vastaavanlaisesta matkasta haaveileville – pianhan onkin jo hyvä aika alkaa suunnitella tulevan kesän seikkailuja!

3. Kulttuurialan elpyminen ja mielekkäät musaprojektit

Kahden tuskaisen pandemiavuoden jälkeen tämä vuosi on ollut kulttuurialalle ja sitä kautta myös meidän muusikkoperheelle parantavaa aikaa. Sellisti on tehnyt kevään ja syksyn töitä ammattiorkesterissa ja itse olen saanut olla mukana upeissa projekteissa sekä kuoronjohtajana että laulajana. Laskin, että tänä vuonna olen tehnyt yhteensä 26 keikkaa, joista osa on ollut isompia koko illan konsertteja jotka olen suunnitellut kokonaan itse ja osa taas pienempiä esiintymisiä yksityistilaisuuksissa. Näiden lisäksi olen ollut myös laulamassa kahdella eri levyllä ja toteuttanut oman kuoroni kanssa yhden levyprojektin alusta loppuun saakka. Musiikkipuolen työt kattavat n. 35% kaikista tuloistani, joten taloudellisestikin kulttuurialan palautumisella ennalleen on ollut iso merkitys.

4. Yhdeksän vuoden CandoMini-uran päättyminen

Tämä on vähän ristiriitainen kohta tässä listassa, sillä mietin pitkään, että onko kyseessä lainkaan ‘vuoden kohokohta’. Mutta kyllä, tämä oli merkittävä ja tärkeä askel elämässäni. Pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen päätin keväällä, että mun on aika siirtyä sivuun CandoMini-kuoron johtajan paikalta ja lähteä kohti uusia haasteita. CandoMini on ollut minulle kuin oma lapsi ja olen kokenut kuoron kanssa valtavan merkityksellisiä, elämyksellisiä ja rakkaita hetkiä – irti päästäminen ei ollut ihan helppoa. Mutta ajattelen niin, että jos jossain työssä alkaa tuntua siltä että on liiankin korvaamaton, niin silloin voi olla oikeasti tärkeää pohtia jatkamista vakavissaan. Nyt tiedän, että päätös oli oikea ja hyvä, etenkin kun työni jatkajaksi saatiin ihan loistava ammattilainen. Ja tulevana vuonna pääsemme vielä työskentelemään yhdessä ainakin levynjulkistuksen ja muiden projektien tiimoilta.

5. Opintojen aloittaminen

Yksi vuoden tärkeimmistä ja parhaista asioista oli päätös palata opintojen pariin. Kävin keväällä pääsykokeissa ja syksyllä aloitin kuoronjohdon opiskelut Tampereen ammattikorkeakoulussa. Minulla on jo yksi ammattikorkeakoulututkinto musiikin alalta, joten akateemisesti tämä koulu ei tuo minulle mitään lisätitteleitä, mutta ammatillisesti jo nyt puolen vuoden jälkeen opinnot ovat antaneet ihan valtavasti! Käytännön tasolla jännitti se, että miten kulkeminen toiseen kaupunkiin sujuu, mutta kaikki on mennyt oikein hienosti. Kuljen junalla Tampereella opintojen vuoksi n. 1-2 krt viikossa ja osa kursseista pystyn hoitamaan Helsingistä käsin. Ja hei mikä parasta, saan myös nyt myös opiskelijahintaisena matkaliput ja konserttiliput!

6. Kukka ja kuokka

Viime keväänä minusta tuli taas pienen tauon jälkeen podcast-juontaja: aloitimme vaikuttajakollegani-ja ystäväni Satu Koiviston kanssa puutarha-aiheisen podcastin ja instagram-tilin. Olen nauttinut puutarhasisällön luomisesta täysin rinnoin, Satun kanssa on ollut ihana työskennellä ja etenkin instagram-tilin positiivinen vastaanotto yllätti meidät täysin! Samaan aikaan oma puutarhainnostukseni on vain kasvanut entisestään, ja puutarhaprojektit- ja haaveet laajentuneet. Podcastin jatko on tällä hetkellä vähän arvoitus, mutta ainakin instaan teemme varmasti tulevanakin keväänä sisältöä.

7. Oman pihan kukkaonnistuminen

Puutarha-asioihin liittyen, yksi kuluneen vuoden isoimmista ilonaiheista oli haaveilemani kukkaloisto omalla pihalla. Keväällä käytin paljon aikaa ja vaivaa esikasvatuksiin ja alkukesän hoidin rakkaudella kukkataimiani, ja se palkitsi: kesäkuun lopusta lokakuun alkuun asti sain poimia omalta pihalta mitä upeimpia kukkakimppuja. Olen aina ennen ajatellut, että puutarhassa syötävien kasvien viljely on kaikken palkitsevinta, niin nyt käänsin vähän takkini: kukkiin panostaminen toi kesäkauteen ja oikeasti koko vuoteen ihan hirvittävästi iloa!

8. Laulaminen

Laulaminen ansaitsee oman kohtansa, koska muutama vuosi sitten aloin haaveilla siitä että kuorojen johtamisen lisäksi voisin tehdä töitä myös laulajana. V. 2021 haaveet ottivat askeleen eteenpäin, kun pääsin koelaulun kautta ammattikuoron riveihin ja tänä vuonna olen päässyt taas tekemään laulajana ihan mielettömän hienoja projekteja! Aloitin syksyllä seitsemän vuoden tauon jälkeen laulutunnit ja se on ollut ihanaa ja tuonut myös itsevarmuutta oman äänen käyttöön. Olen päässyt laulamaan levyllä mm. Kaija Saariahon musiikkia ja tekemään myös pieniä keikkoja solistina.

9. Festarit ja tapahtumat

Kaikki kesäfestarit, mökkibileet ja juhlat. Muutaman vuoden tauon jälkeen on ollut ihan mielettömän ihanaa, kun on taas nähnyt ihmisiä ja ystäviä isompien tapahtumien merkeissä. Tuntuu, että pandemia-aika supisti sosiaalisen piirin tosi pieneksi ja nyt rajoitusten päätyttyä on vihdoin tullut taas enemmän ihania spontaaneja, ei-suunniteltuja kohtaamisia. Näitä toivoisin lisää myös vuoteen 2023!

10. Ystävät

Viimeisin kohta, mutta ehkä tärkein. Kiitos kaikki ystävät, kun olette kannatelleet tän vuoden yli ja tuoneet iloa ja energiaa mun elämään. Toivottavasti saadaan viettää monia merkityksellisiä hetkiä myös vuonna 2023!

Uusi vuosi ei lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Tammikuun ensimmäinen viikko on sujunut pääosin sängyn pohjalla, flunssaa potien. Kyllästyin kotona lepäilyyn parin päivän jälkeen ja lähdin tautia uhmaten kaupungille asioille ja ystäviä moikkaamaan, joka tietenkin kostautui – pitäisi malttaa aina pitää se toipumispäivä vaikka olo olisikin jo parempi. Ensiksi harmittelin tahmeeaa vuoden alkua, mutta lopulta luovutin ja päätin ottaa rentoilusta kaiken irti. Nyt on netflix-ja löhöilykiintiö taas täynnä pitkäksi aikaa ja oikein odotan innolla huomista töihiinpaluuta!

Pitkän joululoman jälkeen on aika myös palata arkeen täällä blogin puolella – tauko teki hyvää ja pää on täynnä taas raikkaita ideoita ja ajatuksia. Olen miettinyt loman aikana paljon sitä, mihin suuntaan haluan blogiani viedä ja kehittää, ja toivon, että tulevana vuonna voin entistä enemmän tarjota teille aitoa ja oikeasti kiinnostavaa sisältöä, hauskoja juttuja, mielenkiintoisia reseptejä, inspiroivia kuvia ja aiempaa parempia tekstejä. Vaikka välillä tuntuu että kehitys on hidasta, niin on hauska huomata että ainakin omasta mielestäni blogikin meni viime vuonna paljon eteenpäin, sekä tekstien että kuvien puolesta. Toivon että voin todeta saman taas vuoden päästä ja lupaan ainakin yrittää parhaani sen eteen.

Viime vuoden teemana oli itsenäistyminen ja kasvu. Vaikka olen kohta jo kolmekymppinen ja kokenut jo monenlaista elämässäni: avioliiton ja eron, ensiasunnon oston jo 22-vuotiaana, korkeakoulututkinnon suorittamisen ja kesämökin hankkimisen, niin silti en ennen vuotta 2017 ollut koskaan asunut yksin. Kun päätimme entisen mieheni kanssa erota, jännitin eniten sitä, että pärjäänkö yksin. Pelkäsin ottaa yksin vastuun omasta elämästäni ja samalla tiesin, että juuri siksi minun täytyy tehdä se. Nyt kun vuosi on kulunut siitä, että muutin yksin asumaan, voin todeta helpottuneena että olen pärjännyt varsin hyvin. Oikeastaan olen pärjännyt loistavasti, paremmin kuin silloin, kun olin tottunut aina tukeutumaan ongelmatilanteissa johonkin toiseen. Tuntuu hyvältä olla itsenäinen – jotenkin koen, että olen ottanut vihdoin minussa olevan potentiaalin paremmin käyttöön. Otin myös ensimmäisen tatuointini symboloimaan tätä kaikkea: tatuoinnin nimeksi tuli kasvu.

Huonoina hetkinä sitä tuntuu taaksepäin katsoessa, että en saanut viime vuonna mitään aikaan. Sitten kun alkaa tarkemmin miettimään, huomaakin että onkin tullut tehtyä monenlaisia asioita – julkaisinhan muun muassa vegaanisen leivontakirjan, menestyin kuoroni kanssa tärkeässä kuorokilpailussa, lähes tuplasin yritykseni liikevaihdon ja pääsin toteuttamaan upeita juttuja töiden saralla – esimerkkinä mm. vegaanisten Choice-jäätelöiden lanseeraustilaisuuden suunnittelu, Neito-tapahtuman hostaus ja vegaanikakkujen leipominen Iittala & Arabia centerin synttäreillä. Syksyllä aloitin myös avoimen yliopiston kautta vuoden kestävän kurssin ja tajusin, että olin ikävöinyt opiskelemista ja tuo kurssi on saanut minut harkitsemaan jatko-opintoja musiikkialalla. Tuskin minua kuitenkaan vielä seuraavana syksynä nähdään täysipäiväisesti koulun penkillä, mutta aika näyttää – tällä hetkellä olen enemmän kuin tyytyväinen työtilanteeseeni, kun saan tehdä kahta minulle hyvin tärkeää ja mielekästä työtä ja toteuttaa sekä visuaalista että musiikkipuolta minussa.

Viime vuonna tein yhteensä kuusi ulkomaanmatkaa – aloitin vuoden Balilla, matkustin maaliskuussa ystävien kanssa synttärimatkalle Berliiniin, kävin kahdesti Tallinnassa, ihastuin elokuussa Roomaan ja vietin viikon mittaisen rakkausloman Maltan auringon alla. Näistä etenkin positiivisesti yllättänyt Malta jäi mieleen, eikä pelkästään ihanan matkaseuran vuoksi, koko reissu onnistui vaan kaikinpuolin loistavasti. Löysin itsestäni myös palasen aktiivilomailijaa ja samalla ihastuin “alle viidessä tunnissa lämpimään keskellä sateista ja pimeää lokakuuta”-konseptiin.

Kuusi ulkomaanmatkaa (tai neljä, jos Tallinnaa ei nyt kuitenkaan lasketa) on mielestäni aika sopiva määrä matkoja yhdelle vuodelle, ja tavoitteenani on pysyä tänä vuonna suunnilleen samoissa lukemissa. Vaikka rakastan matkustaa ja nähdä uusia paikkoja, lentomatkustuksen päästöjen ja epäekologisuuden vuoksi yritän harkita jokaisen reissun tarkkaan ja panostaa määrän sijaan laatuun ja tehdä viikonloppupyrähdysten sijaan pidempiä reissuja. Aion myös panostaa lähimatkailuun entistä enemmän ja haluaisin myös matkustaa Pietariin junalla – viimeksi kun olen käynyt itänaapurimaassamme, sitä kutsuttiin vielä Neuvostoliitoksi.

Viime vuosi oli myös ystävyyden ja rakkauden vuosi. Ystävien merkitys korostui elämässäni vahvemmin kuin koskaan aiemmin, opin luottamaan ja avautumaan vaikeistakin asioista entistä paremmin. Pitkästä parisuhteesta irtauduttua tajusin, että osana itsenäistymisprosessiani minun täytyy myös oppia pyytämään apua ystäviltäni ja kukaan ei oikeasti selviä täysin yksin. Sain myös paljon uusia ystäviä, lähennyin entistä paremmin muutaman vanhan ystävän kanssa ja yksi entinen ystäväni palasi takaisin elämääni, mikä on tuntunut isolta ja tärkeältä jutulta. Tänä vuonna haluan oppia kuuntelemaan ja huomioimaan kaikkia ystäviäni entistä paremmin, olemaan parempi ystävä. Viime vuonna sain paljon, tänä vuonna olen valmis antamaan.

Kaikista viimevuotisista uusista tuttavuuksista paras ilmaantui elämääni loppukeväästä. Nautin silloin elämässäni itsenäisyydestäni ja yksinolemisen voimaannuttavasta tunteesta, enkä kaivannut ihastumisia elämääni, mutta sieltä se silti tuli, täysin pyytämättä. Nyt olen vain äärettömän onnellinen, että uskalsin arveluistani huolimatta päästää uuden ihmisen elämääni ja ihmettelen vähän vieläkin onneani – vaikka heti ensitreffeilläkin oli hauskaa, niin enpä silloin tiennyt, miten upeaan ja ihanaan ihmiseen törmäsin. Parasta tulevassa vuodessa on se, että saan jakaa sen juuri tämän tyypin kanssa – odotan innolla tulevia seikkailujamme, reissuja, arkea ja kaikkea.

Lopuksi voin vain todeta, että viime vuosi oli varmasti varmasti elämäni paras. Uskon silti, että tästä uudesta voi tulla vieläkin parempi – 2018, olen valmis kaikkeen!

Viena K

Tag Archives: vuosikatsaus

10 kohokohtaa vuodelta 2022

Kiitos, 2017!