category: ruoka

Jäähyväisjuhlat mökille

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Iittala

kattausinspiraatiota kesäjuhliin
Vähän yli kaksi vuotta sitten ostimme suloisen pikkumökin pienen järven rannalta. Paikka ei ollut kovin kummoinen kun ensi kertaa siellä kävin, mutta jotenkin se viehätti jo silloin. Ensitapaamisella mökin piha oli peittynyt valkovuokkoihin ja tuolloin jo haaveilin omenapuun istuttamisesta ja tunnelmallisista kesäjuhlista lyhtyjen loisteessa. Pää oli täynnä unelmia ja haaveita siitä, miten sinällään vähän karusta mökkeröisestä ja sen hoitamattomasta pihasta taiottaisiin kesäparatiisi.


En tuolloin osannut ajatella, että joutuisin luopumaan mökistä jo kolmen kesän jälkeen. Elämäntilanteet muuttuvat ja joskus tulee eteen asioita, joita ei oikein etukäteen osaa ennustaa, kuten ero. Ensiksi emme halunneet kiirehtiä mökin suhteen päätöksissä, ajateltiin että katsotaan rauhassa että mikä on paras vaihtoehto. Kuitenkin ajan kuluessa on kokoajan tullut selvemmäksi se, että jotenkin asia tulee ratkaista – lopulta monien keskustelujen ja mietintöjen jälkeen päätin itse luopua omasta mökkiosuudestani. Sanoa heipat ihanalle rauhoittumispaikalleni ja niille unelmille, jota siihen liittyi. Tämän kesän jälkeen minulla ei enää ole mökkiä.


Muutama viikko sitten juhannuksena luopumispäätös oli jo tehty ja aloin jo jättää henkisiä hyvästejä paikalle. Päätimme järjestää pienimuotoiset jäähyväisjuhlat mökille ja katoimme pöydän oikein erityisen koreaksi, yleensä mökillä syödään kertisastioista ja muutenkin vaatimattomammin. Terassille katettiin suuri herkkutarjotin, kasvisvartaita (kesäkurpitsaa, vegenakkeja, sipulia, paprikaa ja tomaatteja), vegaanista “feta”-salaattia, tuoreita marjoja ja viiniä oikeista laseista. Kaksi vuotta on tietenkin aika lyhyt aika, mutta mökistä ehti lyhyessä ajassa tulla rakas ja sinne liittyy paljon mahtavia muistoja: tuskailua remontin kanssa, tanssikoreografioita, laulua saunassa, teknoa laiturilla, ravuttomat rapujuhlat, syystunnelmointia ja useita ikimuistoisia viikonloppureissuja ystävien kanssa. Kyllä jäähyväispippalot olivat täysin ansaitut – mökistä luovuttaessa ei itketä, vaan juhlitaan! Haluan muistaa mökkiajan yhtä ihanana ja houkutteleva kuin nämä kattauskuvat.


Nyt olen tuonut mökiltä kotiin saunatakkini, rakkaimmat astiat ja muutamia muita itselleni tärkeitä tavaroita. Seuraava kerta kun mökille menen, saattaa hyvinkin olla se viimeinen. Luopuminen on tietenkin haikeaa, mutta en jää suremaan jo tehtyä päätöstä, näin on paras. Ja toisaalta jos “kun yhden oven sulkee, toinen ja kolmas avautuu”-sanontaan on uskomista, niin ehkä edessä onkin tämän jälkeen jotain täysin uutta ja kutkuttavaa.

En ehkä edes malta odottaa.

_________
Mökin jäähyväisjuhlien kattaus toteutettu seuraavilla Iittala-astioilla:

Piano-salaattiottimet
Alvar Aalto-tarjoilualusta
Kastehelmi-lasit
Meno-kassi
Teema-lautaset
Teema Tiimi-kulhot

Aamiainen siskon puutarhassa: lettuja ja mansikka-raparperihilloa

Kaupallinen yhteistyö, Dansukker ja Asennemedia

Joka ikinen kerta kun käyn siskoni luona kylässä, alan haaveilla siitä, että itsekin asuisin puutalossa jossa olisi oma puutarha. Tai vaikka jaettu puutarha muutaman naapurin kanssa, kuten siskollani. Mökkipiha minulla tietenkin on, mutta se on vähän eri konsepti, kun mökki sijaitsee metsäisellä tontilla ja siellä pääsee käymään harvemmin. Olisi ihana päästä useammin ulos syömään, juoda aamukahveja portailla ja sen sellaista. Ehkä ihmisellä on vain luontainen taipumus aina haaveilla jostakin ja hankalampaa on aina elää niitä unelmia todeksi: jos minulla olisi puutarha, en välttämättä jaksaisikaan kattaa pöytää ulos edes kertaa viikossa. Mutta ihana se on unelmoida kuitenkin.

Jokatapauksessa, on ihanaa kun siskolla on käytössään tuo ihana puutarha ja sinne pääsee halutessaan kyläilemään. Viime kerralla toin mukanani aamiaistarpeet, vaaleanpunaisen pöytäliinan ja paljon tuoreita mansikoita ja raparperia hilloa varten. Paistoimme kasan lettuja, keitimme hilloa ja katoimme brunssin puutarhaan. Kun kuvaus-ja videohommat oli saatu pois alta, istuimme siinä kaikessa rauhassa kahvilla lättyjä syöden, jutustelimme naapurin kanssa ja suunnittelimme puutarhajuhlia, jotka voisimme järjestää yhdessä elokuussa. Lyhtyjä ja valoja puihin, herkullista ruokaa ja ehkä livemusiikkiakin – ja paljon lisää unelmoitavaa.

(Jos siskon koti kiinnostaa enemmänkin, tein viime syksynä esittelypostauksen tuosta ihanasta, tunnelmallisesta puutalokaksiosta)

Aamiainen siskon puutarhassa: lettuja ja mansikka-raparperihilloa

Jos ette muuten ole kokeilleet koskaan tehdä hilloa itse, suosittelen lämpimästi. Itsetehtyä hilloa ei voita mikään kaupan versio ja valmistus tapahtuu paljon nopeammin ja helpommin kuin uskoisi, ainakin jostain syystä minulla on aina ollut sellainen mielikuva että hilloa keitellään tuntikausia. Me keitettiin hilloa n. 10 min ja syötiin sitä jo hetken jäähtymisen jälkeen lettujen kanssa. Dansukkerin uudella minihillosokerilla hilloon tulee n. 30% vähemmän sokeria kuin hilloihin yleensä, mutta maku on silti suussasulavan herkkua. Letut valmistimme maailman yksinkertaisimmalla 5dl kauramaitoa + 3dl vehnäjauhoja-reseptillä, hillon ohje löytyy taas alta.

lettuja ja mansikka-raparperihilloa

Mansikka-raparperihillo

500g tuoreita mansikoita
500g raparperia pilkottuna
1 pkt Dansukker Minihillosokeria

1. Perkaa ja paloittele marjat, pese ja pilko raparperi. Lisää 2–3 rkl vettä. Kaada mansikat ja raparperit kattilaan.

2. Lisää Minihillosokeri ja kuumenna kiehuvaksi sekoitellen. Anna kiehua kevyesti poreillen 5-10 minuuttia, sekoita välillä.

3. Kuori vaahto hilloseoksen pinnalta. Kaada hillo puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin, sulje huolellisesti. Hilloa voi syödä heti kun se on jäähtynyt tarpeeksi.

Säilytä jääkaapissa. Hillo säilyy avaamattomana noin puoli vuotta.

Videon lettukesteiltämme toteutti Sam Jamsen

Loman odotusta ja maapähkinävoigranolaa

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Earth Control
Lomanodotusta ja maapähkinävoigranola

Olen päättänyt pitää tänä kesänä loman. Sellaisen oikean loman, jolloin en katso sähköposteja, pidän sometaukoa enkä ehkä pidä kameraakaan mukana missään. Suljen vaikka instagramin kokonaan viikoksi, tai kahdeksi. Ehkä menen vanhempieni luokse Ouluun, lähden äitini kanssa marjametsään ja sieneen ja poimin mansikoita kasvimaalta, ehkä olen vain Helsingissä ja nautin kesästä ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. En edes lupaa että tekisin mitään tai näkisin ketään, aion vaan hengata.

On nääs niin, että tässä työssä mitä teen, on tosi vaikeaa ottaa oikeasti kunnolla vapaata, koska työ itsessään on niin kivaa: ei minua haittaa illallakin vähän katsoa sähköposteja, vastailla kommentteihin, etsiä ohjelmistoa kuorolle tai muokata kuvia. Mutta nyt on tultu sellaiseen pisteeseen, että  kohta en enää jaksa. Kahden päivän juhannusloma ei auttanut vielä palautumaan koko kevään mittaisesta rankasta työrupeamasta, ja välillä tuntuu että pää räjähtää kun hoidettavia asioita ja vastuita on niin paljon. Vikaa on itsessä, liian moneen juttuun on taas sanottu joo ja hommat ovat kasaantuneet kuin huomaamatta. Olen huomannut samoja oireita paljon lähipiirissä ja ihmetellyt, mikä on ongelma kun nuoret ajaa itsensä loppuun töissä niin nopeasti? Sitten juttelin itseäni 10 vuotta vanhemman, pitkään työelämässä olleen siskoni kanssa ja ymmärsin, että burn out uhkaa helposti juurikin vastikään työelämään päätyneitä nuoria (itse valmistuin 2015 ja olen ollut yrittäjä siit lähtien). On niin iso tarve kokea kaikki, näyttää omat taitonsa, päästä menestymään. Työrutiineiden tasapainottaminen ja hallinta vie muutamia vuosia, ja vaatii opettelua ja omien rajojen tunnistamista. Että tässä sitä nyt opetellaan, kokeillaan jos täydellinen irtiotto auttaisi.


Siihen oikeaan kunnon lomaan, totaalitaukoon on vielä pari viikkoa aikaa, mutta sitä ennen olen alkanut jo ottaa pienin askelin rennommin. Kuorot jäivät kesätauolle ja se vapautti illat kaikkeen omaan tekemiseen, kuten kokkailuun, leipomiseen ja diy-projekteihin. Kiireen huomaan omassa elämässäni useimmiten niin, että en ehdi juurikaan viettää aikaa keittiössä – lomalta odotan eniten sitä, että voin joka päivä valmistaa ruokani alusta loppuun saakka itse. Eilen tein pitkästä aikaa itse granolaa, ja AH miten siitä tulikaan maukasta! Uskon että maun salaisuus löytyy maapähkinävoista ja Earth Controlin aurinkokuivatuista karpaloista, joihin olen koukussa jo entuudestaan: mikään ei ole parempaa karkin korviketta kuin kuivatut karpalot!

Tähän Granolaan sopivat myös hyvin mitkä tahansa muut kuivatut hedelmät – Earth Controlilta löytyy uutuutena aurinkokuivatut taatelit, aprikoosit, karpalot ja rusinat. Nämä voi lisätä muuten valmiiseen granolaan myös jälkikäteen.


Maapähkinävoigranola

4 dl kaurahiutaleita
½ dl auringonkukansiemeniä
1 dl rouhittuja manteleita tai pähkinöitä
1 dl kuivattuja Earth Control karpaloita / taateleita / aprikooseja
1-2 tl ceylon-kanelia

0,5 tl aitovaniljajauhetta
½ dl maapähkinävoita
2 rkl agave-tai vaahterasiirappia
2 rkl kookosöljyä
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa. Sekoita joukkoon myös maapähkinävoi, siirappi ja kookosöljy. Levitä seos tasaisesti leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paahda granolaa n. puolisen tuntia uuniin keskitasolla. Sekoita granolaa välillä paahtamisen aikana.

Säilytä ilmatiiviissä purkissa ja tarjoile smoothie bowlien, jugurtin tai kauramaidon kaverina.