category: inspiration

Kiitos, 2017!

inspiration, lifestyle


Uusi vuosi ei lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla. Tammikuun ensimmäinen viikko on sujunut pääosin sängyn pohjalla, flunssaa potien. Kyllästyin kotona lepäilyyn parin päivän jälkeen ja lähdin tautia uhmaten kaupungille asioille ja ystäviä moikkaamaan, joka tietenkin kostautui – pitäisi malttaa aina pitää se toipumispäivä vaikka olo olisikin jo parempi. Ensiksi harmittelin tahmeeaa vuoden alkua, mutta lopulta luovutin ja päätin ottaa rentoilusta kaiken irti. Nyt on netflix-ja löhöilykiintiö taas täynnä pitkäksi aikaa ja oikein odotan innolla huomista töihiinpaluuta!

Pitkän joululoman jälkeen on aika myös palata arkeen täällä blogin puolella – tauko teki hyvää ja pää on täynnä taas raikkaita ideoita ja ajatuksia. Olen miettinyt loman aikana paljon sitä, mihin suuntaan haluan blogiani viedä ja kehittää, ja toivon, että tulevana vuonna voin entistä enemmän tarjota teille aitoa ja oikeasti kiinnostavaa sisältöä, hauskoja juttuja, mielenkiintoisia reseptejä, inspiroivia kuvia ja aiempaa parempia tekstejä. Vaikka välillä tuntuu että kehitys on hidasta, niin on hauska huomata että ainakin omasta mielestäni blogikin meni viime vuonna paljon eteenpäin, sekä tekstien että kuvien puolesta. Toivon että voin todeta saman taas vuoden päästä ja lupaan ainakin yrittää parhaani sen eteen.


Viime vuoden teemana oli itsenäistyminen ja kasvu. Vaikka olen kohta jo kolmekymppinen ja kokenut jo monenlaista elämässäni: avioliiton ja eron, ensiasunnon oston jo 22-vuotiaana, korkeakoulututkinnon suorittamisen ja kesämökin hankkimisen, niin silti en ennen vuotta 2017 ollut koskaan asunut yksin. Kun päätimme entisen mieheni kanssa erota, jännitin eniten sitä, että pärjäänkö yksin. Pelkäsin ottaa yksin vastuun omasta elämästäni ja samalla tiesin, että juuri siksi minun täytyy tehdä se. Nyt kun vuosi on kulunut siitä, että muutin yksin asumaan, voin todeta helpottuneena että olen pärjännyt varsin hyvin. Oikeastaan olen pärjännyt loistavasti, paremmin kuin silloin, kun olin tottunut aina tukeutumaan ongelmatilanteissa johonkin toiseen. Tuntuu hyvältä olla itsenäinen – jotenkin koen, että olen ottanut vihdoin minussa olevan potentiaalin paremmin käyttöön. Otin myös ensimmäisen tatuointini symboloimaan tätä kaikkea: tatuoinnin nimeksi tuli kasvu.



Huonoina hetkinä sitä tuntuu taaksepäin katsoessa, että en saanut viime vuonna mitään aikaan. Sitten kun alkaa tarkemmin miettimään, huomaakin että onkin tullut tehtyä monenlaisia asioita – julkaisinhan muun muassa vegaanisen leivontakirjan, menestyin kuoroni kanssa tärkeässä kuorokilpailussa, lähes tuplasin yritykseni liikevaihdon ja pääsin toteuttamaan upeita juttuja töiden saralla – esimerkkinä mm. vegaanisten Choice-jäätelöiden lanseeraustilaisuuden suunnittelu, Neito-tapahtuman hostaus ja vegaanikakkujen leipominen Iittala & Arabia centerin synttäreillä. Syksyllä aloitin myös avoimen yliopiston kautta vuoden kestävän kurssin ja tajusin, että olin ikävöinyt opiskelemista ja tuo kurssi on saanut minut harkitsemaan jatko-opintoja musiikkialalla. Tuskin minua kuitenkaan vielä seuraavana syksynä nähdään täysipäiväisesti koulun penkillä, mutta aika näyttää – tällä hetkellä olen enemmän kuin tyytyväinen työtilanteeseeni, kun saan tehdä kahta minulle hyvin tärkeää ja mielekästä työtä ja toteuttaa sekä visuaalista että musiikkipuolta minussa.


Viime vuonna tein yhteensä kuusi ulkomaanmatkaa – aloitin vuoden Balilla, matkustin maaliskuussa ystävien kanssa synttärimatkalle Berliiniin, kävin kahdesti Tallinnassa, ihastuin elokuussa Roomaan ja vietin viikon mittaisen rakkausloman Maltan auringon alla. Näistä etenkin positiivisesti yllättänyt Malta jäi mieleen, eikä pelkästään ihanan matkaseuran vuoksi, koko reissu onnistui vaan kaikinpuolin loistavasti. Löysin itsestäni myös palasen aktiivilomailijaa ja samalla ihastuin “alle viidessä tunnissa lämpimään keskellä sateista ja pimeää lokakuuta”-konseptiin.

Kuusi ulkomaanmatkaa (tai neljä, jos Tallinnaa ei nyt kuitenkaan lasketa) on mielestäni aika sopiva määrä matkoja yhdelle vuodelle, ja tavoitteenani on pysyä tänä vuonna suunnilleen samoissa lukemissa. Vaikka rakastan matkustaa ja nähdä uusia paikkoja, lentomatkustuksen päästöjen ja epäekologisuuden vuoksi yritän harkita jokaisen reissun tarkkaan ja panostaa määrän sijaan laatuun ja tehdä viikonloppupyrähdysten sijaan pidempiä reissuja. Aion myös panostaa lähimatkailuun entistä enemmän ja haluaisin myös  matkustaa Pietariin junalla – viimeksi kun olen käynyt itänaapurimaassamme, sitä kutsuttiin vielä Neuvostoliitoksi.


Viime vuosi oli myös ystävyyden ja rakkauden vuosi. Ystävien merkitys korostui elämässäni vahvemmin kuin koskaan aiemmin, opin luottamaan ja avautumaan vaikeistakin asioista entistä paremmin. Pitkästä parisuhteesta irtauduttua tajusin, että osana itsenäistymisprosessiani minun täytyy myös oppia pyytämään apua ystäviltäni ja kukaan ei oikeasti selviä täysin yksin. Sain myös paljon uusia ystäviä, lähennyin entistä paremmin muutaman vanhan ystävän kanssa ja yksi entinen ystäväni palasi takaisin elämääni, mikä on tuntunut isolta ja tärkeältä jutulta. Tänä vuonna haluan oppia kuuntelemaan ja huomioimaan kaikkia ystäviäni entistä paremmin, olemaan parempi ystävä. Viime vuonna sain paljon, tänä vuonna olen valmis antamaan.

Kaikista viimevuotisista uusista tuttavuuksista paras ilmaantui elämääni loppukeväästä. Nautin silloin elämässäni itsenäisyydestäni ja yksinolemisen voimaannuttavasta tunteesta, enkä kaivannut ihastumisia elämääni, mutta sieltä se silti tuli, täysin pyytämättä. Nyt olen vain äärettömän onnellinen, että uskalsin arveluistani huolimatta päästää uuden ihmisen elämääni ja ihmettelen vähän vieläkin onneani – vaikka heti ensitreffeilläkin oli hauskaa, niin enpä silloin tiennyt, miten upeaan ja ihanaan ihmiseen törmäsin. Parasta tulevassa vuodessa on se, että saan jakaa sen juuri tämän tyypin kanssa – odotan innolla tulevia seikkailujamme, reissuja, arkea ja kaikkea.


Lopuksi voin vain todeta, että viime vuosi oli varmasti varmasti elämäni paras. Uskon silti, että tästä uudesta voi tulla vieläkin parempi –  2018, olen valmis kaikkeen!

22: Loma, vihdoinkin

inspiration, koti ja sisustus


Tänään se alkoi, kauan odotettu loma. Työrintamalla on ollut aika hektistä lokakuun maltanreissusta saakka ja pieni pysähdys tulee nyt enemmän kuin tarpeeseen. Joulu on onneksi levon ja rauhoittumisen aikaa ja tulevina vapaapäivinä saa varmasti löhöillä luvan kanssa ihan kyllästymiseen saakka. Perinteisestihän se menee niin, että ensin odotetaan joululomaa kuin kuuta nousevaa ja sitten ensimmäisen pyhäpäivän jälkeen alkaa jo miettiä että mitäs sitä seuraavaksi tekisi. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei ohjelmassa ole seuraavalla viikolla ole mitään työjuttuja, ja menemiset saa määritellä ihan itse.


Juuri nyt olemme autossa matkalla kohti Oulua ja talven ihmemaata. Vaikka on ihanaa päästä perheen luokse pohjoiseen, ajattelin eilen pöytää kattaessani, että joulua olisi voinut kyllä Helsingissäkin viettää ihanasti. Tästä joulukattauksesta tuli varsin tummasävyinen aiempaan vaaleaan verrattuna, pidän molemmista, mutta jotenkin tuo keittiön vihreä seinä tekee kaikesta tuplasti tunnelmallisempaa. Hauskaa huomata, miten niin monessa asiassa trendi on viimeisen parin vuoden aikana muuttunut valkoisesta tummempiin sävyihin.


Vielä kaksi kalenteriluukkua jäljellä, sitten blogikin hiljenee hetkeksi joulutauolle.

15: Yhdessäolon vai kuluttamisen juhla?

inspiration, lifestyle, pohdintaa

Osallistuin maanantaina Kauniisti kotimaisen järjestämälle joulukukkalounaalle. Tilaisuuden stailauksen oli kauniisti suunnitellut asennekollegani Jenni. Oli tietenkin mielenkiintoista nähdä miten tapahtuma oli tällä kertaa toteutettu, kun olin itse viime vuonna toteuttamassa samaa kukkatilaisuutta eri paikassa. Jenni oli tehnyt mielestäni aivan upeaa työtä ja tila oli upea – inspiroiduin myös paljon siitä, että kattauksen suunnittelussa lähtökohtana oli ollut krääsättömyys, luonnonmateriaalit ja ekologiset ratkaisut. Joulukuussa ostetaan muutenkin ihan liikaa kaikkea sellaista, joka päätyy suoraan yhden käytön jälkeen jätteeksi: lahjapaperia, koristeita, ilotulitteita, kortteja.. Kauniin joulun kun voi saada aikaiseksi ilman valtavaa kulutustakin.


Myös toinen asennekollegani, Pupulandia-Jenni sai minut tänään pohtimaan kulutusta  hyvällä kirjoituksellaan blogeista ja ekologisuudesta. Itsekin ahdistun nykypäivän länsimaisista kulutustottumuksista ja joulusta kulutusjuhlana, vaikka samaan aikaan blogissani mainostan monenlaisia tuotteita ja palveluita  – ristiriita on siis todellinen. Toisaalta oma periaatteeni on aina ollut se, että haluan ostaa vähemmän, mutta nimenomaan laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita, ja tätä pyrin tuomaan esille myös niin tavallisissa postauksissa kuin yhteistöissäkin. Itselleni ei olla edes tarjottu koskaan yhteistöitä vaikkapa kansainvälisiltä isoilta vaateketjuilta, ja sillekin on varmasti syynsä, kun puhun enimmäkseen suomalaisten ja pienempien brändien puolesta. Blogin kautta, jopa yhteistöissäkin voi kuitenkin tuoda esille myös paljon hyviäkin arvoja: ehkä joku on saanut reseptieni kautta innostuksen kokeilla vegaanista ruokaa tai jopa ruokavaliota tai päätynyt vaihtamaan synteettiset shampoopurkit ympäristön kannalta ystävällisempään luonnonkosmetiikkavaihtoehtoon.

Minullakin on paljon kuitenkin parannettavaa kaikissa kulutustottumuksissani ja tavoissani: miten vähentäisin ruokahävikkiä, entä muovin ostamista? Voisinko tehdä vielä harvemmin lentomatkoja, kierrättää paremmin? Harva meistä on näissä asioissa täydellinen, mutta tärkeää on se, että asioista keskustellaan ja ihmisillä olisi ainakin pyrkimys parempaan – voi olla että jossain vaiheessa meillä ei ole edes mahdollisuutta siihen että voisimme ostella ja tuhlata mielin määrin.

Itseään ja muita ei kannata tässäkään asiassa liikaa syyllistää, sillä se harvoin auttaa, sen sijaan yhdessä näihinkin asioihin voidaan miettiä ratkaisuja. Itse olen lähestynyt asiaa myös niin, että pyrin miettimään mitkä ovat sellaisia asioita itselleni, jotka tuovat iloa ja hyvinvointia, mutta eivät vaadi ostamista ja kuluttamista, ja pyrin sitten lisäämään näiden asioiden määrää elämässäni. Tällaisia ovat minulle mm. laulaminen, tanssiminen ja ystävien kanssa vietetty aika – kun on paljon mielekästä tekemistä, niin on vähemmän aikaa miettiä mitä uutta tarvitsisi.


Voisiko joulukin olla ehkä tulevaisuudessa juhla, jossa keskiössä olisi oikeasti yhdessäolo, rauhoittuminen, ystävät ja perhe kuluttamisen ja ostamisen sijaan? Että antamisen juhla tarkottaisikin ehkä sitä, että lahjoja ja muistamisia annettaisiin keräysten ja hyväntekeväisyyden kautta niille, ketkä niitä oikeasti eniten tarvitsisivat ja muutoin läheisille annettaisiin vaan omaa aikaa?  Onko meillä mahdollisuutta muuttaa tätä vallitsevaa ostos-ja kulutuskulttuuria pikkuhiljaa parempaan suuntaan?