category: koti ja sisustus

KAKSION REMONTTI, OSA 11: Liesituuletin, peili ja muita viimeistelyjä

“Aika kodikkaaksi sä oot saanut tämän!”, ystäväni totesi käydessään kylässä kodissani pitkästä aikaa. Moni asia on täällä tosiaan mennyt eteenpäin, vaikka vielä yhdessä nurkassa eräs hylly odottelee kiinnittämistään ja muutamia pieniä viimeistelyjä on vielä tekemättä. Mutta kyllähän tämä on jo ihan koti! Tuntuu hassulta että remppa taitaa olla nyt  oikeasti valmis. Viimeisimpänä keittiöön asennettiin  liesituuletin ja eteiseen kauan odotettu peili. Sähkötarkastuskin on nyt tehty – voisiko vihdoin alkaa suunnitella tupareita?



En ollut etukäteen innoissani siitä, että liesitaso tulee saarekkeeseen, sillä inhoan lähtökohtaisesti kaikkia näkyvillä olevia teknisiä laitteita tai kodinkoneita (tarkoitan nyt juurikin liesituuletinta, liesi itsessään on ihan ok). Saareke oli kuitenkin tässä keittiössä ainoa järkevä paikka liedelle, ja oikeastaan sijainti ei nyt jälkikäteen mietittynä ole yhtään hassumpi – on ihanaa, kun kokatessa näkee muutakin kun seinän. Savon Kuutio oli  markkinoiden liesituulettimista eniten silmääni miellyttävä ja se kyllä sopii keittiööni hyvin. Se rajaa keittiötä omaksi tilakseen ja toimii myös tehokkaana valaisimena. Kuutio-liesituuletinta on saatavilla myös mustana ja se toimii aktiivihiilisuodattimella.

Kokovartalopeilin puuttuminen tuntui häiritsevän usein enemmän vieraitani kuin itseäni, sain aina kuulla siskoltani ja ystäviltäni, että eikö sulla OIKEASTI ole peiliä. Oli minulla, kylppärissä! Pärjäsin ihan hyvin ilmankin, mutta nyt kun peili on vihdoin asennettu eteiseen, olen silti iloinen. Se tuo kotiini lämmintä sävyä ja viimeisteltyä ilmettä. Peili on Muuton Framed hiekka-sävyssä – sen muotoilijoilla oli ajatus, että tämä peili olisi käyttöesineen lisäksi myös seinälle asetettava taideteos. Ja kuinkas sattuikaan, peilin kehykset ovat lähes täsmälleen samansävyiset keittiön kaapinovien kanssa. Mietin pitkään että raaskinko sijoittaa viisisataa pelkästään peiliin, mutta loppujen lopuksi se on tuntunut täysin oikealta valinnalta.



Kaksion remontti-sarjan aiemmat postaukset:

Lähtötilanne
Osa 1: Seinät alas
Osa 2: Odottelua ja vaikeita valintoja
Osa 3: Lattian valinta
Osa 4: Vihreä makuuhuone ja kodin muut maalisävyt
Osa 5: Kärsimättömyyttä ja takapakkeja
Osa 6: Keittiösuunnitelma pieneen kaksioon
Osa 7: Yksityiskohtia ja messinkirakkautta
Osa 8: Uuden keittiön esittely
Osa 9: Makuuhuone
Osa 10: Lattian esittely

Minun värini: vihreä

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila ja Asennemedia

Vihdoinkin yksi pitkäaikainen haaveeni, kokovihreä makuuhuone, on käynyt toteen. Makuuhuone maalattiin toki vihreällä sävyllä jo keväällä, mutta pitkään makkarin yleisolemusta rumensivat valkoiset vaatekaapin ovet metallinvärisillä kahvoillaan(ennen-kuvan voi käydä kurkkaamassa Instagram storyn puolelta tänään!)Olin ajatellut alunperin tuunata ja maalata ovet itse, mutta jossain vaiheessa tajusin, että maalipurkki odottaa kaapin nurkassa vielä vuodenkin päästä, ellen tilaa ammattilaista hoitamana työtä puolestani. Ja niinpä pari viikkoa sitten työpäiväni aikana kaapit olivat vaihtaneet väriä – minun tehtäväkseni jäi vain uusien vetimien kiinnitys. Nyt makuuhuoneeni on täydellisen harmoninen, kaappeja myöten.


Miksi juuri vihreä?

Vihreä on jo pitkään ollut lempivärini sisustuksessa. Se on luonnon ja terveyden väri. Se edustaa harmoniaa, uudistusta ja tasapainoa ja sen sanotaan myös lisäävän levollisuutta. Vihreän uskotaan myös lisäävän luovaa ajattelua ja keskittymiskykyä. Itse koen vihreän rauhoittavan ja luovan puhdasta, luonnollista tunnelmaa. Voisi luulla, että tummahko sävy pienentää pientä huonetta, mutta itseasiassa valkoisilla seinillä tuo huone näytti paljon pienemmältä kuin nyt, vihreä sävy tuo syvyyttä ja lämpöä pieneenkin tilaan. Nyt makuuhuoneeni on ihana pieni pesä, levollisuuden ja tasapainon tyyssija, jossa on helppo nukkua hyvin.

Vihreä tuo luonnon kaupunkikotiini. Se muistuttaa juuristani ja kertoo rakkaudestani kaikkea luonnossa kasvavaa kohtaan.

Mielestäni makuuhuoneeseeni on löytynyt tähän kotiin täydellinen harmahtavan vihreä sävy, Tikkurilan V444. Luonnonvalo saa sävystä parhaat puolet esille, oli päivä sitten kirkas ja aurinkoinen tai harmaan, kuten näitä kuvia ottaessani. Blogiania pidempään lukeneet tietävät, että mieltymys vihreisiin seiniin ei ole mikään uusi innostus: aiemmin olen maalannut seiniä mm. Nefriitillä ja vähän  tummemmalla Syvänteellä. En osaa enää kuvitella, että minulla olisi koti, jossa ei olisi vihreää seinää.

Jos olet kiinnostunut uudistamaan vanhat kaapinovesi, et tarvitse hommaan välttämättä ammattilaista, vaan työn voi hoitaa kuka tahansa kotimaalarikin. Kaapinoveni eivät olleet puuta, vaan maalattua MDF-levyä, ja siksi niitä tuunatessa on hyvä muistaa muutama asia. Oma kaapistoni maalaus toteutettiin seuraavanlaisesti:

1. Ensiksi poistettiin vanhat vetimet. Koska vanhoissa vetimissä oli kaksi kiinnityskohta ja uusissa vain yksi, toinen rei’istä kitattiin umpeen. Tähän tarvitsee siis kalustekittiä, lastan ja hienoa hiomapaperia.

2. Kaapin ovet voi maalata paikoillaan tai irrottaa ovista maalauksen ajaksi. Jos ovet maalataan paikoillaan, täytyy ympäristö suojata hyvin ja kaapit on hyvä tyhjentää varmuuden vuoksi.

3. Ennen varsinaista maalaamista ovet voi maalata Otex akva-tartuntapohjamaalilla. Se auttaa aikaansaamaan pysyvämmän lopputuloksen.

4. Lopuksi ovet maalattiin kahteen kertaan Helmi kalustemaalilla.

Mikä väri kertoo sinun tarinasi? Jaa instagramissa kuvasi tageilla #tarinaniväri ja #tikkurila_suomi, ja voit voittaa seinän maalauksen valitsemallasi Tunne Väri-sävyllä! Lisätietoja kilpailusta löydät täältä.

Ruskan aikaan

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

Tänä syksynä ruska on ollut mielestäni jotenkin poikkeuksellisen kaunis.

En osaa oikein edes kuvailla sitä ilon tunnetta, minkä nuo hehkuvat värit tuovat aiheuttavat. Puhelimeni kamera on täyttynyt oranssinvärisistä lehtikuvista, kub yritän epätoivoisesti saada talteen tämän hetken kestävän kauneuden. Kuvissa ruska ei kuitenkaan näytä juuri miltään, ja jossain vaiheessa luovutin: kuvaamisen sijaan aloinkin painamaan mieleeni sen, miltä tämä kaikki väriloisto ja kauneus tuntuu. Mitä ajattelin, kun pyöräilin keltaisena hehkuvan keskuspuiston läpi tai kahlasin Hesperianpuistossa vaahteranlehtien seassa? Millaisia tunteita herättää olohuoneeni ikkunasta näkyvä pihlaja syysasussaan? Yritän säilöä värien antaman energian ja ilon itseeni pitkän talven varalle. Kohta ikkunasta nimittäin tuijottaa pelkästään harmaus ja pimeys, ja silloin tarvitaankin voimakkaita mielikuvia ja värejä pirteänä pysymiseen.


Ruskan värit näkyvät syksyllä myös elämässäni muutenkin: vaatteissa, kodissa ja sisustuksessa. En vain voi sille mitään: sesonki tempaisee minut mukaansa. Kaivan kaapeista esille kaikki syksyn sävyt ja teen uusia asetelmia ikkunalaudoille, pöydille ja lipaston päälle. Tällä hetkellä kirkkaat ja värittömät lasit jäävät kaappiin, ja pöytään katetaan hehkuvia lasivärejä. Maljakoissa suosin juuri nyt kuparinväristä tai sinistä Ruutua, juomalaseissa aavikon tai merensinisen värisiä Kastehelmiä tai Kartio-laseja. Myös Nappula-kynttiläjalan jalallinen, sammaleenvihreä versio on ollut paljon esillä, samoin samanvärinen Leimu-valaisin. En meinaa saada väreistä millään tarpeekseni.



Yksi lempiesineistäni kotona on Oiva Toikan suunnittelema Anna-lintu, joka sopii mielestäni tämän kodin ja tämän sesongin tunnelmaan ja sävyihin täydellisesti. Saimme Iittalan brändilähettiläinä mahdollisuuden tilata yhden lasilinnun alkuvuodesta, ja minulle oli heti selvää, että haluaisin juuri Annan, juuri tätä uutta kotiani varten. Toukokuuhun saakka Anna oli laatikossaan – se oli juhlallinen hetki, kun sai asetella pitkään kestäneen remontin jälkeen tuon kauniin linnun vihdoin ikkunalaudalleni.

Kävimme kesällä Oiva Toikan taidetta-näyttelyssä Suomen lasimuseossa ja innostuin siellä entistä enemmänkin lasitaiteesta ja ehkä pieni keräilijä heräsi sisälläni. Minulla on tällä hetkellä kaksi lasilintua, Annan lisäksi tuo pieni sinisävyinen Kuukunen, ja nyt haaveilen että niillä olisi paljon enemmän. Ikkunalaudalle mahtuisi vielä vaikkapa pomeranssi Kuulas, sympaattinen Riihipöllö ja ehkä vielä kuparin värinen Tirri. Ehkä kymmenien vuosien päästä minullakin on oma lintulauta.



*Iittalan tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä