Uusi harrastus

Hankimme pari kuukautta sitten kopterikameran eli dronen. Osittain ehkä vähän työmielessä, mutta pääosin lähinnä mielenkiinnosta, halusta löytää uusia ulottuvuuksia valokuvauksen suhteen.

Uusia ulottuvuuksia se on tuonutkin, maailma näyttää kovin erilaiselta yläilmoista tarkastellen ja jo 100m korkeudessa aukeaa jo aivan uudenlainen maailma. Kotikaupungin struktuuri alkaa hahmottua paremmin, kun näkee kadut ja rakennukset laajemmassa kuvassa. Vanhat opit valokuvauksesta eivät ole juuri auttaneet itseäni tässä lajissa, dronella kuvaaminen on niin erilaista – sellainen juttu mikä näyttää upealta maankamaralta, voi ylhäältä päin katsoen ollakin aika mitäänsanomaton. Toisaalta, yllättävistä paikoista voi löytyä mielenkiintoisia kuvakulmia, ja toisinaan parhaat kuvat syntyvät ihan sattumalta, kun lintuparvi lentää kopterin ohi. Itselläni on vielä kuitenkin pitkä matka sellaisiin upeisiin drone-kuviin, joita näkee paljon matkabloggaajien ja retkeilijöiden IG-tileillä, mutta kukapa olisikaan seppä syntyessään.

Dronella lentämisessä täytyy ottaa useita eri juttuja huomioon, kuten sää (kova tuuli tai sade eivät sovi yhteen dronen kanssa) ja säädökset koskien ilmatilaa. Helsingissä on muutamia alueita, joissa kuvauskopterien lennättäminen on kiellettyä ja yleisesti kopterilla kuuluisi aina lentää alle 150m korkeudessa. Talviolosuhteissa patterin kestäminen on ongelma, etenkin ohjaimena käytettävässä puhelimessa – meidän ratkaisu ovat olleet clas ohlsonilta löytyneet lämpöpussit, jotka pitävät kännykän akun lämpimänä kylmälläkin toiminnassa. Puhelimeen kannattaa ladata myös droneinfo-app, joka näyttää sallitut lentoalueet.



Meidän drone on mallia DJI Mavic Pro, joka on yksi tämän hetken parhaimmista harrastajakoptereista hinta-laatu-koko-suhteeltaan. Halvempiakin on saatavilla, jopa paremmalla kuvanlaadulla, mutta mavic prossa kuvanlaatu riittää ainakin itselleni ja parasta siinä on älyttömän kätevä koko. Yksi akku kestää n. 20min, eli jos uskoo että pidemmät lentoajat kiinnostaa, niin kannattaa heti alkuunsa ostaa yksi tai kaksikin vara-akkua. Lisävarusteita kopterikameraan (kantolaukut, suojat, jne) löytää hyvin vaikkapa ebaysta.


Kopteria lennättäessä on aina vähän sellainen lapsellisen innostunut olo, vaikkei drone mikään lelu olekaan eikä sellaiseksi sitä kannatakaan hankkia. Meille tämä on ollut yhteinen hauska uusi harrastus, perustimme jopa dronekuvia varten erikseen oman instatilin. Enkä millään malttaisi odottaa kesän tuloa ja sitä, ettei lentäminen olisi enää niin usein säästä kiinni ja kuviin saisi vihdoinkin muitakin sävyjä kuin valkoista ja harmaata.

Vegaaninen hollandaise ja muita ideoita pääsiäispöytään

Vegaaninen hollandaise ja muita ideoita pääsiäispöytään

Olen aina tykännyt pääsiäisestä – ei vain neljän päivän loman vuoksi, vaan koska se on ikään kuin merkki siitä, että talvi on nyt jätetty lopullisesti taaksepäin ja kevät on edessä. Yleensä vietän pääsiäistä ihan kotona Helsingissä, ja viikonlopun tärkeimpiin suunnitelmiin kuuluu lähinnä kotona kokkailu ja rento oleilu. Tässä on nyt viimeaikoina ollut muutenkin monenlaista matkaa ja hässäkkää, ja lisää on tulossa keväämmällä, joten tänäkään vuonna ei tullut mieleenkään tehdä minkäännäköisiä reissusuunnitelmia pääsiäislomalle.

Pääsiäisenä ruoka on isossa osassa, kerrankin kun on aikaa keittiössä häärämiseen kunnolla, niin tekee mieli myös valmistaa pöytään tavallista useampaa sorttia ja sellaisia juttuja, joita ei ihan joka arkipäivä jaksaisi laittaa. Nämä vinkit tulevat ehkä tämän vuoden pääsiäistä ajatellen vähän viime tipassa, mutta jos vielä mietit mitä huomenna tai maanantaina kattaisit pöytään, tässä muutamia ideoita vegaaniseen pääsiäispöytään!

Vegaaninen hollandaise ja muita ideoita pääsiäispöytään
Brunssille

Porkkalatahnalla täytetyt avokadot. lapsena äitini teki toisinaan ihania katkaraputäytteellä täytettyjä avokadoja, ja me lapset saimme toisinaan maistaa lusikallisen. Kermaisen avokadon ja suolaisen mutta raikkaan katkaraputahnan liitto oli jotenkin täydellinen, ja olen monet kerrat haikaillut tuon herkun perään – onneksi porkkalaversiolla saadaan myös samanlainen upea makuelämys. Tee siis porkkanalohi-tahna tällä helpolla ohjeella, halkaise avokadot puoliksi, täytä tahnalla ja nauti.

Granolakakku. Meidän brunsseilla tästä on jo muodostunut klassikko: marjoja, rapeaa granolaa ja jogurttia kakun muodossa. Resepti löytyy täältä – pääsiäisen teeman mukaisesti reseptissä marjat voi korvata esim. passionhedelmillä, mangolla, kiiweillä ja sitrushedelmillä.

Parsakaalisalaatti. Haluan nostaa tämän reseptin parin vuoden takaa uudelleen esiin, sillä nykyään vegetarian butcherin loistavaa vegaanista pekonia löytyy isommista K-marketeista ainakin pk-seudulla, kun aiemmin sitä sai vain vegekaupasta. Tein tätä viikko sitten synttäreille tupla-annoksen ja kaikki meni – jälleen kerran palaute salaatista oli vain ylistävää. Kokeile tätä, en usko että tulet pettymään!


Ruokapöytään:

Uunissa paahdettua parsaa & hollandaisea. Vegaaninen hollandaise on varsin helppo tehdä ja maistuu taivaalliselta vihreän parsan kanssa. Resepti hollandaiseen postauksen lopusta.

Valkosipuliperunat. Pese perunat huolella, viipaloi kuorimatta, pilko valkopuli. Paista pannulla runsaan keiju-nokareen tai muun vegaanisen margariinin kera, mausta suolalla ja pippurilla – täydellistä!

Risotto. Pääsiäispöytään sopii hyvin lisukkeeksi raikas parsarisotto tai sitruunarisotto (korvaa reseptissä veriappelsiini sitruunalla).

Kasvispaistos. Fenkolia, parsakaalia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, kukkakaalta.. Kaikki lempikasvikseksi pilkottuna uunivuokaan, päälle oliiviöljyä ja hitusen suolaa. Sekoita ja paista 220-asteisessa uunissa n. puolisen tuntia. Tämän tyyliset paistokset ovat nykyään meillä lisukkeena lähes joka aterialla.

Italialaiset pyörykät tomaattikastikkeessa. Viime vuoden brunssiherkku toimii myös pääruokana – voit käyttää nyhtökauraa tai härkistä, tärkeintä on tuoreet yrtit ja oikeat mausteet.

Vegaaninen shepherd’s pie. Tähän menee aikaa, mutta lopputulos on kaiken vaivan arvoinen: ihanan bataatti-perunasosekuoren takaa paljastuu maukas kasvismuhennos – parhaassa versiossa pitää mielestäni löytyä herkkusieniä, selleriä, aurinkokuivattua tomaattia kikherneitä ja linssejä. Ohje Hesarin nettisivuilta.

Jälkiruokia:

Juustokakku purkissa. Olen jakanut tämän “juustokakun” reseptin jo vuosia sitten ja innostuin kokeilemaan sitä pitkästä aikaa hitusen muokattuna – persikan tilata käytin valmista mangososetta ja lisäsin mukaan chia-siemeniä niin pohjaan kuin hedelmäkerrokseenkin.

Mango-kookosraakakakku. Tähän aikaan vuodesta kaipaan paljon tavallista enemmän raikkaita, jauhottomia ja sokerittomia vaihtoehtoja raskaiden hiilaripommien ja sokeristen leivonnaisten sijaan. Siksi olen viimeaikoina tehnyt paljon raakakakkuja, joista tämä mango-kookoskakku on yksi kaikkien aikojen lemppareistani, sopii myös hyvin pääsiäiseen.

Extra: Ajattelin kokeilla vielä huomenna ystäväni Tuulian blogista bongaamaani ihanan houkuttelevan oloista sitruunapiirakan reseptiä – ohje on sekä vegaaninen että gluteeniton, joten se sopii myös moneen ruokavalioon.


Vegaaninen hollandaise

3 rkl vegaanista margariinia (sininen keiju)
2 rkl vehnäjauhoa
n. 1/2 tl kurkumaa
2,5 dl makeuttamatonta kasvimaitoa
2 rkl sitruunan mehua
ripaus Cayennepippuria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Ota kaikki ainesosat esille, mittaa jauhot ja kasvimaito valmiiksi.

Kuumenna pienessä kattilassa / kasarissa margariini. Kun se on sulanut, lisää joukkoon jauho, ja sekoita vispilällä tasaiseksi.

Lisää n. puolet kasvimaidosta tasaisena nauhana kokoajan vispaten. Kun seos on paksua, lisää myös loput maidosta vähitellen, edelleen vispaten.

Lisää sitruunan mehu ja mausteet, jatka vispaamista. Kastike saa värinsä kurkumasta, lisää sitä sen verran, että olet tyytyväinen väriin. Poista kattila pannulta ja tarjoa keitetyn tai uunissa paahdetun parsan kanssa.

Kastike säilyy myös jääkaapissa muutaman päivän, mutta se muuttuu helposti aika jämäkäksi – itse ohensin jääkapissa päivän säilytettyä kastiketta lämmitysvaiheessa maidolla.

Vegaaninen hollandaise
Millaisia kasvisherkkuja teillä syödään pääsiäisenä?

Synttäriviikonlopun jälkeen

kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Siirryin viime perjantaina uudelle vuosikymmenelle.

Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä on juhlia ja ilonpitoa aivan liian vähän, ja jos aihetta on vähänkin, niin silloin kyllä juhlitaan. Kolmekymppisten kunniaksi oli siis tarkoitus pitää isot pippalot, varata joku juhlapaikka, miettiä teema ja suunnitella oikeasti isot, upeat bileet. Mutta aika riensi enkä saanut edistettyä asiaa ja helmikuun lopulla aloin miettiä, että jätetään koko juhlat välistä. Maaliskuu olisi niin täynnä työ-ja opiskelujuttuja, etten halunnut stressata itseä millään extrajärkkäilyllä – voisin käyttää mielummin synttäriviikonlopun lepäilyyn.

Viikkoa ennen juhlapäivää tein kuitenkin hetken mielijohteesta fb-tapahtuman, jonne kutsuin parisenkymmentä ystävää paikalle. Varoitusaika oli lyhyt, mutta ajattelin, että tulkoon ken pääsee. Juodaan viiniä ja tilataan pizzaa, ei sen kummempaa, kerranhan sitä ihminen kolmekymmentä täyttää.


Juhlaviikonlopusta tulikin sattumalta ihan kunnon juhlaviikonloppu, ilman mitään kummempia suunnitteluja. Torstai-iltana kuorolaiset yllättivät shampanjalla, kukkakimpulla ja 30-ilmapalloilla. Perjantaina kilisteltiin aamulla ystävien kanssa Levainissa, illalla Nion kanssa Yes Yes Yes:issä. Lauantaina päivä aloitettiin sisarusten kanssa aamiaisella, illalla sain tuvan täyteen ystäviä. Sunnuntaina pääsin vielä lounaalle äitin ja isän kanssa, jotka sattuivat olemaan kaupungissa.

Tuli huomattua, että parhaat juhlat ovat joskus juurikin sellaiset, joita ei juuri ehdi valmistella. Lauantaiaamuna mulla ei ollut vielä mitään hajua illan tarjoiluista, mutta kävin hakemassa alkosta viinitonkan ja alepasta ainekset pizzaan, salaattiin ja mutakakkuun. Ensimmäisten vieraiden saapuessa hääräilin vielä keittiössä, mutta Nion ja siskojen avustuksella safkat saatiin nopeasti pöytään ja loppuillan keskityin vain nauttimiseen. Ohjelmassa meillä oli vapaan seurustelun lisäksi myös piilopullojen etsintää ja ex-tempore ideana arvonta, jossa osallistujat kirjoittivat lappusille oman toteemieläimensä ja henkisen iän (nimim. hevoskotka 19), voittajat saivat palkinnoksi Iittalan kastehelmi-tuikkukuppeja. Jossain vaiheessa sammutettiin valot Earth Hourin kunniaksi ja laulettiin pimeässä yhteislauluja. Vieraita oli sen verran, että istumapaikat loppuivat kesken, mutta viinilaseja riitti kaikille – kolmekymppisillä ei enää juoda kertakäyttömukeista! Läpi illan oli jotenkin käsin kosketeltavan lämmin tunnelma ja en muista milloin viimeksi minulla olisi ollut niin hauskaa.


Nyt synttäriviikonlopun jälkeen olo on edelleen väsynyt, mutta onnellinen ja kiitollinen – kolmekymppisenä olo ei ole hassumpaa, etenkin kun ympärillä on niin upeita ihmisiä. Tänään minulla on ollut pitkästä aikaa täysin kiireetön aamu ja sen kunniaksi katoin aamupalan vain itselleni, täysin omaan tyyliini: aamupala nimittäin maistuu mielestäni ehdottomasti parhaalta sängyssä nautittuna, kukkien keskellä. Kaadoin tietenkin tuoremehut lakanalle, mutta onneksi pyykkitupa oli jo valmiiksi varattuna iltapäivälle.

Ja tällä hetkellä on sellainen olo, että kolmekymppisenä olo on aivan upeaa.


Kuvissa näkyvät Iittalan tuotteet saatu vuosiyhteistyönä:

Essence-malja
Issey Miyake vaaleanpunainen kuppi
Teema Tiimi-kulho
Teema Tiimi-vati 

Aalto-maljakko