Rakastan kaupunkielämää, mutta onhan tämä täällä maallakin ihmeellistä. Elokuu on ehkä paras aika vierailla lapsuudenkodissani – ainakin kaltaiseni herkkusuun näkökulmasta. Aamupalaksi mustikkamaitoa, marjat voi käydä poimimassa hetkessä lähimetsästä. Välipalaksi omena, suoraan puusta. Lounassalaatissa kasvihuoneesta haetut tomaatit, niin meheviä ja herkullisia etten oikeastaan tiedä mitään parempaa.
Joskus haluan oman pihan ja sinne omenapuun ja pienen kasvihuoneen. Mutta ei vielä kiirettä, toistaiseksi riittää kun pääsen kerran kesässä tänne maalle ihmettelemään ja herkuttelemaan.
Täällä on toinen samanlainen paljasjalkaien kaupunkilainen, joka rakastaa maaseutua pieninä annoksina. Kiukulla olen kaupunkiviljellyt koko kesän ja koko sato on tainnut olla 4 tomaattia ja about 10 syömäkelvotonta hernettä. Mansikat (ne kaikki 2 kappaletta) söi pihan orava
Sonja, voi ei, ihana että olet jaksanut kaupunkiviljellä mutta juuri tuota itsekin mietin – olisiko mulla sisua ja inspistä tehdä niin pitkäjänteistä puutarhanhoitotyötä 😉