Olikohan eilen viimeinen päivä tälle vuodelle, kun kävelin ulkona ballerinoissa ja hameessa? Ilman villakerroksia, ilman päällystakkia. Tänään tuntui jo niin kylmältä, että taitaa kulua seitsemän kuukautta, ennen kuin saman asukokonaisuuden voi tuollaisenaan kuvitella pukevansa päälle. On ehkä tullut aika pakata loputkin kesävaatteet laatikoihin, ja kaivaa ne villakerrokset esiin.

Muuten, jos joku olisi sanonut minulle muutama vuosi sitten, että sitten kaksvitosena pukeudut kokovaaleanpunaiseen tuosta vaan, niin en olisi ehkä uskonut. Mutta jos pitää vaaleanpunaisesta, niin mikäs siinä. Eivät olisi kanssashoppaajanikaan uskoneet viime keväänä Uffin euron päivillä, että tuosta maksihameesta tulee tulevan kesän lempimekkoni. Mutta niin vain kävi.

ps. Tämä on vähän tällainen mainostuksen tapainen, mutta kun Gloria blog awardseissa on tänä vuonna oma kategoriansa tyyliblogeille, niin se tarkoittaa sitä, että myös tätä pientä Luukku-blogia voi äänestää täällä suosikikseen, jos siltä tuntuu.

Sininen on niin kiva väri, että voin pukeutua siihen vaikka päästä varpaisiin, kuten tänään. Tummansinistä, farkunsinistä, kaikki käy. Löysin vast’ikään nuo ehkä parhaimmat farkut ikinä, ja erityisesti tykkään niiden lahkeista, juuri oikean mittaiset ja kapoiset. Korkeavyötäröiset pillifarkut ovat ainakin minun vaatekaapissani klassikkomalli.

Se on syksy nyt. Takkia saa kietoa vähän tiukemmin päällensä ja muistaa ottaa sateenvarjo mukaan kun lähtee kotoa. Minulla ei oikeasti ole noin hienoa sateenvarjoa, se oli lainassa ystävältä. Toivon hyvää kirpputorionnea vastaavanlaisten sateenvarjojen suhteen.