Paluu rinteeseen


Viime viikolla pääsin mukaan Vitamin Wellin ja Peak Performancen järjestämään laskettelupäivään Talmassa. Koko laskettelukeskus oli varattu meille iltapäivään saakka, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja meillä oli huippu porukka koossa – parasta!

Olin nuorempana snoukkatyttö. En muuten ollut kovin urheilullinen, siinä missä suurin osa ikätovereistani intoili sählyä, jääkiekkoa ja lentistä, kävin itse kuorossa, kuvis-ja käsityökerhoissa ja soitin pianoa. Mutta talvilajit tekivät poikkeuksen – olen aina rakastanut luistelua, hiihtoa ja ennenkaikkea laskettelua. Rinnettä alas viilettäessäni tunnen sellaista huumaavaa vapautta ja ihanuutta, mitä ei oikein muuten pääse kokemaan missään. Hissiliput olivat 15 vuotta sitten halvempia kuin nykyään, mutta laskettelu oli kallis harrastus tuolloinkin – siksipä varusteita lainailtiin isoveljeltä ja viikkorahat säästettiin laskettelureissuihin joihin päästiin ehkä kerran kuussa. Mutta kun päästiin, niin sitten otettiin kaikki ilo irti, laskettiin aamusta iltaan ja käytiin vain nopeasti lämmittelemässä tai syömässä välillä.


Sen jälkeen kun muutin Helsinkiin vuonna 2009, olen käynyt rinteessä ehkä yhteensä 5 kertaa, luistelemassa hiukan useammin ja hiihtämässä kerran. Se on tavallana ihan ymmärrettävää – täällä ei ole yhtä helppoa lähteä tuosta vain ulko-ovelta ladulle kuin Oulussa. Tänä vuonna olen kokenut kuitenkin ehkä vähän sellaisen uusherätyksen talviurheilun suhteen, ja tällä hetkellä haaveilen jopa enemmän sellaisesta kunnon hiihto-ja laskettelulomasta aurinkoloman sijaan – hullua, eikö? Mutta tiedättekö, talvisäässä vietetyn päivän jälkeinen väsynyt hyvänolontunne on jotenkin älyttömän koukuttava! Kylmyyskin on vain varustejärjestely.


Kiitos Vitaminwell, Peak Performance, Talma ja ihana bloggaajajengi mahtavasta päivästä!

Kuvat: Sara Vanninen
*Lasketteluasu saatu Peak Performancelta

Related Post

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *