ihania asioita syyspukeutumisessa


Syksyn sävyt. Viininpunainen, tummansininen, metsänvihreä.. Olen odottanut sitä, että nämä värit saa taas ottaa käyttöön. Tuntuvat niin kauniilta ja kotoisilta.

Hatut. Olen hattuihminen, ei sille mitään voi, joku niissä viehättää. Tämä viininpunainen yksilö on tämän hetken suosikki, maksoin siitä aikoinaan euron. Käyttökertojen hinta on ehtinyt jo muodostua aika alhaiseksi…

Neuleet. Palmikkoneuleeni lisäksi olen iloinnut erityisesti Cosilta löytyneestä tummansinisestä puuvillaneuleesta, joka on juuri sopivan lyhyt korkeavyötäröisten alaosien kaveriksi. Pelko siitä, että se lörpistyy helmasta on olemassa, mutta otin silti riskin. Toivottavasti se kannatti, sillä lyhyenmallisia kivoja neuleita on harvoin tarjolla.



neule Cos
hame Samuji
hattu h&m
kengät ja laukku kirpputorilta

iltatee puistossa



Kylläpä meitä hemmotellaan. Piknik-kelit alkoivat toukokuussa, ja jatkuvat yhä vaan. Kohta alkaa ruskaretkiaika, mutta nautitaan sitä ennen vielä tästä ihanasta intiaanikesästä. Tänä viikonloppuna lähipuistossamme on koettu sekä illallinen kynttilänvalossa sekä teehetki ilta-auringossa, kera ihanan hattupään ja herkullisen tomaattipiiraan.

Tomaatticrostata on tehty Suvi Sur le vif:n ohjeella: nälän, ajanpuutteen ja tyhjän jääkaapin vuoksi teimme tosin pikaversion, johon käytettiin pakastevoitaikinaa ja valmispestoa. Päälle hiukan parmesaania ja tuoretta rosmariinia… Tuli ihan mielettömän herkullista, varmasti vielä parempaa kun taikinan tekee itse ja käyttää vain tuoreita yrttejä.


jotain pehmeää minun ja maailman väliin

Lämmin, pehmeä palmikkovillis. Mitä muuta syksyvaatetukselta voi toivoa? Varsinkin, kun kyseessä on näin kaunis yksilö, puhdasta lampaanvillaa. Tämä yksinkertainen vaatekappale tuntuu nitovan koko syksygarderoobini yhteen. Valkoinen kun sopii lähes kaiken kanssa.

Yllättävän vaikeaa oli yhden palmikkoneuleen metsästys. Olen jo pitkään katsonut tämäntyylisiä neuleita eri paikoissa sillä silmällä ja muutamaa kokeillutkin, mutta tarjolla on ollut lähinnä puuvillaisia (jotka harvoin pysyvät muodossaan) ja akryylisia (joihin en haluaisi koskea pidemmälläkään tikulla). En ollut myöskään hereillä kun Samujin villikset tulivat myyntiin ja oma kokoni oli ehtinyt loppua ennen kuin pääsin ostoksille. Onnellisten sattumien kautta sain kuitenkin omani, joten maailman täydellisen villapaita on nyt minun. Ja toivottavasti kestää syksystä syksyyn.