Tämä postaus on oikeastaan uusinta vanhasta blogistani, mutta se sopii tännekin. Muutama vuosi sitten löysin kierrätyskeskuksesta 50-luvun nojatuolin, jonka toin kotiin projektiksi. Ajattelin viedä tuolin verhoilijalla tai kokeilla päällystää sen itse, sillä alkuperäinen verhoilu ja rakennekin olivat vähän rempallaan.
Tuoli ehti makoilla meillä sellaisenaan varmaan vuoden verran, kunnes sen rähjäinen olemus alkoi tökkiä niin pahasti, että sain aloitettua tuolin tuunausprojektin. Mies korjasi katkenneet “satulavyöt” (mitkä nyt onkaan) ja kiinnitti puuosat, ja yhteisvoimin päällystimme nojatuolin Marimekon Fokus-kankaalla, niittipyssytekniikalla.
Emme ole lähelläkään mitään verhoilun ammattilaisia, siihen nähden jälki oli aika hyvää. Nyt tuoli on ollut tuollaisenaan melkein kaksi vuotta, ja kyllä sitä edelleen mielellään katselee. Tosin kangas on osittain hiukan löystynyt, mutta ei niin paljon, että se häiritsisi. Kun tuo diy-verhoilu aikanaan pettää, vien tuolin ilomielin ammattilaisen hoiviin.
