Olen viime kesästä asti aikonut tehdä piknikviltin jämäkangaspaloista, Marimekon Surrur-kirjasta inspiroituneena. Aikomus muuttui tekemiseksi eilen, kun hermostuin levällään lojuviin kangaskasoihin-ja paloihin kotona. Sekoittelin iloisesti Marimekkoa, Ikeaa ja kirpparikankaita, löytyypä joukosta itsepainettu kangaspalakin. Kun viltti oli valmiina, oli helppo lähteä idylliselle piknikillekin, jossa syötiin itse täytettyjä patonkeja. Ja vähintään yhtä idyllisesti amerikanpastilleja ja etikkasipsejä. Mutta niitä en osakaan tehdä itse.
“Viltistä” tuli aika pieni, piknikseurueeni ehti jo vähän naureskella yhden hengen viltilleni. Mutta kyllä siihen kolme peppua mahtui eväiden kera. En huolitellut reunoja, sillä ajattelin että voi laajentaa vilttiä isomman piknikporukan tarpeisiin, sitten kun jaksan. En ehkä ihan heti.
