Jouluisimmat kenkäni ovat Samujin punaiset mokkanahkaiset avokkaat. Aivan liian kauniit kuitenkin vain joulukäyttöön, onneksi punainen on piristävä väri mihin vuodenaikaan tahansa. Kengät ovat onnekas löytö Samujin sample salesta parin kuukauden takaa, maksoin murto-osan niiden alkuperäisestä hinnasta. Olin kokeillut niitä muutamia kertoja samoja kenkiä mustina, mutta kohtalo puuttui peliin ja toi nämä punaiset kaunokaiset eteeni. Kaiken ei tarvitse olla aina mustaa, alan oppia sen vähitellen.
Jo vuoden kestänyt projekti, eikä vieläkään valmis. Iisakinkirkko. Hullu idea alunperinkin, muutamasta erivärisestä huopapallerosta se lähti: “ei näitä tarvisi montakaan lisää, ja näistä sais jo pienen maton, silleen Hay-tyyliin“. Olisihan sen valmiin maton ostaminen ollut aivan liian helppoa.
Mutta oikeasti, huovuttaminen on aika rentouttavaa puuhaa, johon ei tarvita minkäänmoista aivotoimintaa. Olen myös toisinaan antanut neulan ja huopakasan kyläilijöiden käteen, joten kaikki pallot eivät ole itse tekemiäni. Toistaiseksi vasta osa palloista on kiinnitetty toisiinsa, ja voin laajentaa tuota pikkuruista mattoani sitä mukaa, kun huopapalloja syntyy lisää. Ehkä lomien aikana enemmänkin.
Huomaa, että joulukiireet ovat pahimmillaan, kun blogin joulukalenteriin ehtii päivittää vain pari vähän hassua kuvaa kuusesta. Mutta on se yhden postauksen arvoinen asia, tuo kuusi siis. Minun elämäni ensimmäinen joulukuusi, ja niin söpö. Se oli juhlallinen hetki, kun kannoin kukkakaupasta tuon huonekuusen ratikalla kotiin. Tuli sellainen “tässä sitä nyt ollaan joulukuusta hakemassa”-olo, vähän kuin lapsena, jolloin joulukuusi haettiin mummolasta.
Ajattelin, että kuusi on kauneimmillaan sellaisenaan, mutta kun törmäsin Fidassa tummansinisiin joulukuusenpalloihin (20c/kpl), niin päätin ettei muutama koriste olisikaan pahaksi. Ruukun ympärille käärin voimapaperia. Seuraavaksi voisin ehkä asetella lahjat tuohon alle…
