Terveisiä Milolta, pitkästä aikaa. Pallero kävi elämänsä ensimmäistä kertaa trimmissä, ja pitkätukkaisesta hipistä tuli ihana lyhytkarvainen söpöliini. Nyt ei tarvitse enää käyttää iltoja takkujen selvittelyyn eikä siivota päivittäin sitä lehtikasaa joka turkin mukana tuli aina sisään. Palleroa ei meinannut aluksi tunnistaa edes omaksi koiraksi, onneksi Milon valloittava luonne säilyi kuitenkin ennallaan.
ps. en minäkään sitten säästynyt siltä syysflunssalta, joten nyt ollaan pedin pohjalla. Onneksi on ihana tyyppi, joka tulee kesken työpäivän keittämään mustikkasoppaa ja teetä, ja vieressä tuhiseva karvapallero joka lohduttaa pelkästään suloisella olemuksellaan.