Yearly Archives: 2014

summer party time


Puistojuhlat, jokakesäinen perinne jo vuodesta 2011 alkaen. Samat viirit ja aurinkokennovalot ovat kulkeneet mukana vuodesta toiseen, tarjoilut ja ympäristö on saattanut vähän vaihdella. Tärkeimmät elementit ovat kuitenkin lämmin kesäilta (ilman hyttysiä) ja parhaat tyypit ympärillä. En tiedä juuri mitään hienompaa, kuin istua ulkona puistossa ystävien seurassa pimeässä ja lämpimässä illassa kynttilöiden ja valojen loisteessa.


Vielä on kesää jäljellä, joten järjestäkää ihmiset kesäjuhlia: yksinkertaisimmillaan pyydätte vain kavereita tulemaan omien ruokien ja juomien kanssa samaan paikkaan samaan aikaan, mutta pieni panostuskin on halutessa sallittua. Kun johonkin juttuun panostaa, niin voi sitten toisen asian suhteen ottaa rennommin: on juhlallisempaa kattaa pöydälle kuin maahan, mutta tuolien roudaaminen käy jo vähän työläämmäksi ja viltillä istuskelukin on oikein mukavaa. Voi leipoa kakun, mutta tarjota myös tacolastuja ja dippiä. Tuoda kynttilöitä ja pöytäliinan, mutta käyttää muuten kertakäyttöastioita. Kukin tietenkin omalla tyylillään, niin että viihtyy ja nauttii!

merellä

Musta silkkisifonkileininki on hellepäivän ihanin vaate – alle tarvitsee vain simppelin puuvillaisen trikoomekon. Ei hiosta, ei purista. Tuuli saa kuljettaa kevyttä helmaa sinne sun tänne, sillä trikoomekko pysyy paikoillaan. Tein mekon viime talvena enemmän juhlavampia tilaisuuksia ajatellen, mutta sitä ei sitten tullut koskaan käytettyä. Nyt se on ollut päällä useampana päivänä peräkkäin.

Hellepäivän ihanin paikka on tietenkin merenranta. Tuuli ja meren raikas tuoksu pitävät mielen virkeänä kuumuudessakin.


mekko diy, hattu h&m, kengät vagabond

iltakävelyllä


Hellesäillä ulkoilen mieluiten iltaisin. Ilma on vielä lämmin, mutta ei enää tukala. Ensin kävelen kaivopuistoon merenrantaan (en kyllästy varmasti koskaan auringonlaskun ihailuun, niin kliseinen asia kuin se onkin.) Käyn ehkä nopeasti pulahtamassa meressä, vesi on niin lämmintä. Mereltä kävelen Eiran läpi miettien, missä talossa asuisin mieluiten – joko siinä mikä on mielestäni kaunein tai sen minkä ikkunoista näkee sen kauneimman (tuo vaaleanpunainen on yksi suosikeistani).

Eiranpuistikossa yritän aina ottaa kuvan, joka tekisi oikeutta koko ihanalle puiston kukkaloistolle, mutta saan otettua vain yhden kelvollisen kuvan ruusuista. Kauniita nekin. Kävelen tehtaankatua pitkin kotiin, ja ajattelen taas, miten söpön värisiä Huvilakadun talot ovatkaan. Ja sitä, miten onnellinen on, että saa asua näin ihanassa paikassa, ihanalla alueella.