Loppuvuodesta hajotin kahdet farkut. Toiset olivat jo vanhat, siskolta perityt, alunperin kirpparilta. Sellaiset kotifarkut, hajosivat suoraan päälle, enkä jäänyt murehtimaan. Mutta ne toiset, ne olivat oikeastaan lempifarkkuni – niissä oli kohdallaan väri, malli ja mukavuus. En käytä farkkuja kuitenkaan päivittäin, ja siksi ihmettelinkin, kun lempparini kuluivat puhki reilun vuoden päästä ostohetkestä. Suunnistin samantien Cosille ostamaan uusia, mutta haluamani väri oli loppunut. Vaatekaappini pillifarkkusaldo oli nolla.

Pillifarkut ovat olleet muodissa nyt aika pitkään, varmaan kymmenisen vuotta. Alaspäin levenevien lahkeiden housumuoti oli kuumimillaan minun yläasteaikoinani, ja silloin ajatus pillilahkeesta tuntui kauhistuttavalta. Jännästi sitä kuitenkin muoti vei mukanaan ja liehulahkeet jäivät historiaan. Olen käyttänyt pillifarkkuja onnellisesti siitä lähtien, mutta nyt on pikkuhiljaa alkanut tuntua siltä, että olisin valmis muutokselle. Pillit ovat ehkä vähän liikaa teinifarkut.

Vuosi sitten ostin Tukholmanreissulta Topshopista mom jeansit, joka oli ehkä jo pieni askel poispäin pillifarkkujen ylivoimaisuudesta. Tämän vuoden reissullani Acnen Boy vintage-malliset farkut, joista tuli kertaheitolla uudet lempparini. Ehkä näille Acnen farkuille voi ennustaa vähän pidempää käyttöikää kuin niille aiemmille suosikeilleni. Suora, konstailematon malli ja väljähkö lahje tuntuu ihanan raikkaalta, vaikkei tämä malli mikään uusi juttu olekaan. Ensimmäistä kertaa vain löysin sellaisen boyfriend-mallin, joka näyttää ja tuntuu oikeasti kivalta.

Nyt vain mietin, että mitä seuraavaksi – 70-luku, bootcutit ja flaret jyräävät katumuotisivustoilla ja catwalkeilla. Kaverini osti juuri bootcut-farkut, ja täytyy myöntää, että ne houkuttavat hiukan minuakin. Olisinko vain vielä valmis leveneville lahkeille, onko siitä tarpeeksi pitkä aika? Olisitko sinä valmis?