Olikohan eilen vuoden viimeinen kesäpäivä? Joka vuosi aina kesän kaartuessa syksyyn päin tulee huoli siitä, että olenko ehtinyt käyttää mekkojani tarpeeksi ja jokaisena lämpimänä päivänä haluan pukea mekon vain siksi että voin, vaikka oikeasti pukisin mielummin housut. Se on hassua kun oikeasti ajatus on vahvasti tulevassa sesongissa – tekee mieli kääriytyä villaan, lisätä kaulahuivi ja kerroksia, vaikka lämpömittari näytti eilenkin vielä lähes hellelukemia.
Eilen juhlimme ystävän kolmekymppisiä ja löysin päälleni mekon, joka on ehkä ainoa tyköistuva mekko joka vaatekaapistani löytyy – kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän väljiä malliltaan. Väljyys on kivaa, mutta kummasti istuva yläosa ja tulppaanimainen hameosa saavat olon naiselliseksi, jopa ilman korkoja. Ryhdikkyys on nykyään kamalan aliarvostettua.
