Yearly Archives: 2015

normcore

Tiedätte varmasti ne päivät, jolloin oikein mikään vaatekaapissa ei inspiroi ja kaikki omat vaatteet tuntuvat tylsiltä. “Ei ole mitään päällepantavaa” – eli kaapissa ei ole mitään mikä sopisi senhetkiseen fiilikseen. Silloin yleensä täytyy luottaa niihin perusvaatteisiin, joissa ei ole ehkä mitään erikoista, mutta jotka toimivat yleensä päivänä kuin päivänä.

Musta neule, farkut, mustat nilkkurit ja trenssi. Niin tavista kuin mahdollista, mutta kuten ihana Jonna näissä kuvauksissa totesi, että usein se itselle tavallinen tai tylsä voi ollakin jollekin toiselle hyvinkin inspiroivaa. Ja eihän täällä ole tarkoitus esitellä vai niitä kaikkein erikoisimpia ja onnistuneimpia kostuumejä, vain ihan sellaisia asuja, joita elämässäni ja arjessani käytän.

farkut ja huivi Acne / neule Samuji / laukku Cos / kengät vagabond / aurinkolasit Monki / takki seconhand

Kuvat: Jonnamaista, edited by me

suloisimmat syysasusteet

Viime viikosta lähtien on vähän väläytelty sitä teellä alkavaa sanaa. Talvi. Sieltä se tulee, halusimme tai emme, parempi siis alkaa valmistautua kylmyyttä varten.

Olen tässä vuosien mittaan oppinut, että talven asusteisiin kannattaa sijoittaa. Siis siinä mielessä, että hankkii sellaiset myssyt ja hanskat joita oikeasti käyttää mielellään – käyttöaika näille pakollisille talvivarusteille on sen verran pitkä, että ällönväriseen huiviin tai  kutittavaan pipoon ehtii hermostua aika moneen kertaan ennen kevättä.

Olen käyttänyt Cosilta ostamaani harmaata kashmirhuivia jo parin vuoden ajan, uskoisin että huivilla on vielä monta käyttövuotta edessä, sen verran siistissä kunnossa se on pysynyt ahkerasta käytöstä huolimatta. Tänä vuonna halusin harmaan kaveriksi viininpunaisen huivin, ja päädyin Acnen klassikkoon, Canada-huiviin. Samujilta löytyi tänä syksynä ihanan muhkea metsänvihreä myssy, joka pitää kylmän poissa varmasti vaikka kolmenkymmenen asteen pakkasilla, niin lämpöinen se on. Ensin ajattelin tekeväni tuollaisen itse, mutta tiedän että pipo olisi valmis vasta vuoden päästä. Että parempi näin.

Kiitos hurmaavalle asustemallilleni, Milolle. Nakkipalkalla mikä tahansa onnistuu! Jos Milon seikkailut kiinnostavat enemmänkin, niin snapchatistani ( @vienak) löytyy pääosin milovideoita, tosin en ole oppinut kyseistä sovellusta vielä kovin aktiivisesti käyttämään 🙂

kolme sekalaista kuluneelta viikolta

Teemu Järven peurajulisteen hankin Habitaresta. Ajattelin ensin valkoisia tai mustia kehyksiä, mutta meiltä löytyi valmiina juuri sopiva alumiininen kehys eikä se sitten näyttänytkään hassummalta. Noita Järven ihania eläinaiheisia printtejä voi ostaa esimerkiksi Finnish Design Shopista.

Tulin viikolla kipeäksi ja jouduin olemaan pari päivää poissa töistä. Sairasvuoteella tulee usein luettua kirjoja tai lehtiä, näyttöpäätteen tuijottaminen ei onnistu jos flunssaoireisiin kuuluu inhottava päänsärky. Köpiksestä ostin matkalukemiseksi mukaan uusimman the gentlewomanin numeron josta riitti selailtavaa ja luettevaa pidempäänkin kuin lentomatkalle ja aloitin juuri Murakamin Kafka rannalla. Nykyään tulee luettua harmillisen harvoin, välillä muistelen kaiholla nuoruusvuosiani, jolloin kannoin kirjastosta viikottain aina vinon pinon kirjoja kotiin luettavaksi.

Vietimme eilen naapureiden kanssa taloyhtiön syysjuhlaa, jonne leivoin tuollaisen syyspavlovan. Pavlova on mun vakiokakku, huomaan tekeväni sitä tosi usein – mutta se on vain niin hyvää ja lähes kaikki rakastavat sitä. Syysversioon tulee tietenkin karpaloita ja kinuskikastikekin olisi käynyt tuohon hyvin. Ehkä sitten pikkujouluihin..

Olenko muuten koskaan maininnut että asun ehkä Helsingin parhaassa talossa? Meillä on ihanan yhteisöllinen meininki taloyhtiössä, kesäisin hengaillaan, illastetaan tai järjestetään elokuvanäytöksiä sisäpihalla, talvisin pidetään tunnelmallisessa kerhotilassa yhteisiä illanistujaisia. Aina välillä pohditaan että pitäisikö ostaa isompi asunto tai muuttaa, mutta sitten toteamme että missään muualla meillä ei olisi näin mahtavaa naapurustoa ja yhteishenkeä. En ole koskaan aiemmin voinut kerrostalossa asuessani sanoa naapureita ystävikseni, mutta nyt voin.