Monthly Archives: July 2016

Kesän paras viikonloppu

Hyvinvointiviikonloppu. Ensimmäinen ajatukseni oli, että urheilua, viherpirtelöitä, tervehenkisyyttä ja ennen kaikkea kovaa treeniä aikaisesta aamusta iltaan. Torstaina ennen lähtöä olin vielä katuvaisella tuulella, mihin olen oikein lupautunut, neljäksi päiväksi korpeen urheilemaan, Helsingissäkin olisi kivaa ohjelmaa tiedossa..

Kävikin niin, että viikonlopusta tuli yksi kesän parhaista. En ehtinyt kaivata kotia enkä Helsingin rientoja, kun Vuokatissa juostiin aktiviteeteista toiseen. Odotin rääkkileiriä, mutta sainkin elämysloman: pääsin kokeilemaan ihan hulluja juttuja kuten mäkiautoilua ja wake boardingia, nautin huipputyyppien seurasta ja hemmotteluhoidoista ja riemuitsin hellesäistä ja uimisesta. Nauroin vatsalihakseni kipeiksi, muut lihakset kipeytyivät urheilullisimmissa merkeissä. Joka paikkaan sattuu, mutta olo on onnellinen.

Huomenna lopetan kesälomani virallisesti – kesä jatkuu mutta työt alkavat. Vuokattiviikonloppu sometyyppien kanssa oli loistava startti työviikolle ja koko työsyksylle. Viikko sitten olin vielä älyttömän ahdistunut loman loppumisesta ja kaikesta töihin liittyvästä, mutta nyt pää on täynnä ideoita ja innostusta. Uusien juttujen kokeileminen, hauskanpito ja hienojen ihmisten seura näköjään inspiroivat älyttömästi. Tällaista siis täytyy tehdä useammin, onneksi uusi reissu on käsittääkseni jo suunnitteilla.


Kiitos 

Mustarttu / Hermanni / Annika Ollila / Aamukahvilla / Helsinkirestaurants / Kahvisi / Johanneslaine & Greenstreet

Vähän niin kuin roadtrip

Viime tiistai oli ehkä vuoden lämpimin päivä koko maassa. Olisi ollut ihana viettää päivä vaikka uimarannalla tai piknikillä ystävien seurassa, mutta toisin kävi: päiväni kului varsin rattoisasti autossa matkalla Oulusta Helsinkiin. Olin jo päättänyt mielessäni että autossa istumiset saavat riittää nyt hetkeksi, kun sainkin yllättäen kutsun lähteä Vuokattiin viettämään hyvinvointiviikonloppua – matka taitettaisiin tietenkin autolla. Täällä sitä nyt ollaan, enkä kadu mukaan lähtemistä puuduttavasta kahdeksan tunnin automatkasta huolimatta. Olinkin vähän haaveillut että tänä kesänä olisi kiva toteuttaa sellainen pienimuotoinen Suomi-roadtrip, ehkä tämä nyt jo menee sellaisesta? Helsinki-Oulu-Helsinki-Vuokatti-Helsinki. Ei järkeä, mutta silti paljon autossa istumista, hienoja maisemia ja hauskaa seuraa.


Tästä viikosta tuli vähän vahingossa tällainen nostalgiaviikko – nämä kuvat ovat alkuviikolta Oulusta, Varjakan satamasta, lapsuuteni kesäpaikasta. Vuokattiin liittyy myöskin monia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta, sillä olen viettänyt täällä vauvasta saakka lähes kaikki hiihtolomat ja syyslomat. Edellisestä kerrasta on kuitenkin vierähtäny jo lähes seitsemän vuotta aikaa, joten ihana olla täällä nyt, tutuissa upeissa maisemissa. Kirjoitan matkasta lisää blogiin myöhemmin, mutta jos haluatte seurata matkaamme nyt, niin snapchatista minut löytää nimimerkillä @vienak – sinne raportoin reissukuulumisia aktiivisemmin.

Luonnonmukaiset aurinkorasvat x 3

Hellesäät ovat täällä vihdoin! Ja allekirjoittanut ei ole siitä ihan niin innoissaan kuin suurin osa suomalaisista tuntuu olevan. Rakastan kesää, lämpimiä kesäöitä, valoa ja lämpöä, mutta kuumimman ajan päivästä vietän mielellään sisätiloissa ja pitkät hellejaksot vähän ahdistavat. En silti valita, sillä näin lämmintä meillä on harvoin – lisäksi ilman hellettä en pääsisi nauttimaan rakastamistani pimeistä mutta lämpöisistä kesäilloista.

Käytin nuoruudessani aurinkorasvaa varsin huolettomasti tai en lainkaan, tyhmä kun olin. Kerran kun on palanut pahasti, niin palaa myös helposti uudelleen, siispä nykyisin aurinkorasvat ovat vakiokäytössä alkukeväästä loppukesään. Aurinkorasvoissa on mielestäni erityisen tärkeää suosia luonnonkosmetiikkavaihtoehtoa, sillä synteettiset UV-filtterit kuormittavat ympäristöä ja voivat häiritä hormonitoimintaa (kattavasti tietoa aiheesta löytyy esim. Kemikaalicoctailin parin vuoden takaisesta postauksesta.)

Tässä koottuna kolme suosikkimerkkiäni luonnonmukaisista aurinkorasvoista, jotka eivät jää iholle valkoiseksi kerrokseksi ja toimivat tehtävässään loistavasti, eli suojaavat ihoa palamiselta:

Biosolis-aurinkorasvat levittyvät hyvin, eivätkä jätä ihoa valkoiseksi. Biosoliksen tuotteet koostuvat vain kasviainesosista, luomutuotetuista kasviöljyistä ja luonnonmineraaleista. Tuoteperheeseen kuuluu laajasti monenlaisia aurinkorasvoja, suihkeita ja öljyjä spf 50 saakka. Käytän yleensä kasvoilla spf 15 päivävoidetta, mutta huomaan nenäni ruskettuvan / palavan muita kasvojen osia helpommin, joten taputtelen sille yleensä tuota 30-suojakertoimen kasvorasvaa.

Algamariksen rasvat saavat pisteet kauniista purkeista ja ihanasta tuoksusta. Merkillä on myös 50-suojakertoimen rasvoja, jotka ovat täysin tuoksuttomia ja osa hypoallergisia, mutta meikäläinen rakastaa näitä hennosti kookokselle tuoksuvia rasvoja. After sun on myös ihana, käytän sitä oikeastaan aina auringossa hengailun jälkeen, vaikka iho ei olisikaan palanut.

Oma vakiotuotesarjani, Ekopharma professional tarjoaa myös toimivan spf 15 aurinkorasvan, joka toimii erityisesti nyt loppukesästä, kun korkeampaa suojakerrointa ei enää tarvita. Oma suosikkini on suojaava päivävoide, jonka käytön aloitin jo varhain keväällä – on hyvä muistaa että aurinkosuojaa tarvitaan aina, kun auringossa oleillaan, ei vain kesäkuukausina. Ihoni ei ole ehtinyt tänä vuonna palaa onneksi ollenkaan, mutta olen käyttänyt aloe vera-hoitogeeliä ärtyneen ihon rauhoittamiseen karvanpoiston jälkeen ja se on toiminut siinä älyttömän hyvin, vaikka tuotteen tuoksu vaatiikin hiukan totuttelua.

Tuotteet saatu testiin.