Takana ihana loma pohjoisessa – ehkä paras kotona vietetty joulu sitten lapsuusjoulujen. Janitan joulupostauksesta tuli mieleen vahvasti oma lapsuus: isossa perheessä joulunvietto voi olla helposti aikamoista mylläkkää ja sekasortoa, mutta nyt kun kaikki ovat aikuisia, on meininki mukavan leppoista ja lämminhenkistä. Sain valkoisen joulun, kaikki kivat perinteet, hurjasti hyvää ruokaa (paitsi: elä luota enää kaupan valmiisiin seitankinkkuihin), laatuaikaa perheen kanssa ja tarpeeksi lepoa ja unta. Oli myös ihana huomata miten hyvin Nio otettiin kotona vastaan ja miten sujuvasti hän sulautui joukkoon, tuntui jopa nauttivan olostaan.

Yleensä kun tulen Oulusta takaisin Helsinkiin, olo on yleensä helpottunut ja omaa kotia on jo ikävä. Tällä kertaa tunne oli erilainen, ehkä vähän kaihoisa. Rakastan Helsinkiä ja se on kotini, mutta nyt olisin mielummin viettänyt aikaa vähän pidempään noissa kauniissa talvisissa maisemissa tämän harmauden ja vesisateen sijaan. En haikaile takaisin Ouluun ja tuskin muutan sinne koskaan takaisin, mutta pala minusta tulee silti varmaan aina olemaan pohjoisessa, lapsuudenmaisemissani. Onneksi siellä voi kyläillä niin usein kuin haluaa.

Toivottavasti myös teidän joulupyhät ja välipäivät ovat sujuneet suloisissa merkeissä <3