Yearly Archives: 2019

Uuden kodin mattomietintöjä

Kaupallinen yhteistyö: Finarte

uuden kodin mattomietintöjä

Uusi koti on alkanut pikkuhiljaa tuntua kodilta. Suurin osa tavaroista on löytänyt paikkansa ja olen vähitellen alkanut miettiä kodin sisustusvalintoja. Pääosin olen sisustanut vanhoilla huonekalluillani, mutta muun muassa kokovartalopeili, pystynaulakko, pieni kenkäkaappi ja matot ovat olleet hankintalistalla. Muilla ei ole ollut niin kova kiire, mutta erityisesti mattojen puute on häirinnyt: matot tuovat asuntoon kodikkuutta, lämpöä, pehmeyttä ja kutsuvuutta. Lisäksi niillä on ihan akustinenkin merkitys, sillä ilman mattoja asunnossa kaikuu ikävästi. Siksi maton hankinta on ollut asunnon valmistuttua kokoajan mielessä.

Olen jo aiemmin kertonut, että haluan tänne uuteen kotiini hankkia vain harkitusti ja vastuullisesti uutta tavaraa. Olen siis käyttänyt tuntikausia aikaa selaten eri vaihtoehtoja netistä, etsien juuri tänne asuntoon sopivaa, tyyliini sopivaa mattoa. Etsiessäni olen usein päätynyt Finarten nettikauppaan, josta on löytynyt monia silmiäni kovasti miellyttäviä mattovaihtoehtoja. Finarte on kotimainen perheyritys, jonka arvoihin kuuluvat ekologisuus, eettisyys ja kestävyys – tarkoituksena on luoda kauniita ja persoonallisia mattoja, joissa yhdistyvät suomalainen design, kestävät materiaalit sekä käsinkudottu perinteitä nykypäivään yhdistävä estetiikka. Finarten kanssa lähdimme yhdessä etsimään ratkaisua mattopohdintoihini, ja kävin hiljattain heidän liikkeessään Uudenmaankadulla valikoimassa neljä kaunista mattoa sovitukseen. Elokuussa Finarten ihana Larissa tuli kotiini mattojen kanssa, ja yhdessä mallailimme ja sovittelimme vaihtoehtoja kotiini, kunnes jäljelle jäi enää kaksi mattoa. Nyt olen pähkäillyt kahden kauniin mattovaihtoehdon kanssa: kumpi sopisi kotiini paremmin?

finarte viena k matto
viena k finarte matto

Ensimmäinen vaihtoehdoista on Finarten valkoinen Suovilla-matto, jota olen oikeastaan ihastellut jo vuosien ajan. Suovilla on samaan aikaan klassinen ja kiinnostava, siitä tulee mieleen hyvällä tavalla suomalaiset ryijyt. Rakastan tämän maton pehmeyttä ja lämpöä, se oikein kutsuu luokseen. Suovillaa on saatavana myös vihreänä valkoisilla pilkuilla ja valkoisena harmailla pilkuilla – pohdin pitkään vihreän ja tämän valkoisen välillä, mutta lopulta tuntui, että vaaleasävyisempi matto sopii kotiini paremmin kuin tumma. Mattoa sovittaessa melkein yllätyin, miten kauniisti sopi olohuoneeseeeni: se viimeisteli tilan, tehden siitä kutsuvan ja kodikkaan.



Toinen mattovaihtoehto onkin täysin toista maata: upea Vilpola on kudottu käsin kierrätysnahasta ja juutista. Vilpolasta tulee mieleen rottinkikalusteet ja rustiikkisuus, se tuo mukavaa rouheutta muuten pehmeään sisustukseen ja lisäksi se sopii väriltään täydellisti yhteen kodin muiden sävyvalintojen kanssa. Vilpolassa pidän erityisesti siitä, miltä se tuntuu – maton eläväinen pinta on aivan ihanan tuntuinen paljaiden jalkojen alla. Siinä missä suovilla on yksi Finarten klassikkotuotteista, on vilpola taas syksyn uutuusmallistoa ja se on saatavilla myös harmaana. 

Molempien mattojen kohdalla mietin myös kovasti maton kokoa: nyt testissä olevat matot ovat 140x200cm kokoisia. Toinen vaihtoehto olisi ollut valita suurempi matto, joka sitoisi yhdistetyssä olohuone-ja ruokailutilassa eri toiminnot keskenään, ja ruokailuryhmä olisi tullut myös ainakin osittain maton päälle. Tuntui kuitenkin käytännöllisemmältä, että pienessä tilassa olisi myös pienehkö matto, samalla myös kodin kaunis lattia saisi näkyä. Finarten sivuilla on myös hyviä vinkkejä oikeankokoisen maton valintaan.

Nyt vaikea päätös matosta on kuitenkin tehty – osaatko arvata, kumpi näistä matoista jäi pysyvästi kotiini? Entä kumpi matoista on enemmän juuri sinun mieleesi, vai onko mattomakusi ihan toisesta maailmasta?

Finarten verkkokaupassa on parhaillaan mahtava tarjouskampanja: koodilla KEIDAS saa -20% alennusta koko mattovalikoimasta 19.9. saakka! Ihaniin uutuuksiin pääsee tutustumaan juuri nyt myös Habitaressa, Finarten löytää sieltä osastolta 6d58.

Villapaita & viiniä – unelmien syysilta puutarhalla

Kun kesällä pidimme ystävieni kanssa Downton Abbey-teemaiset juhlat puutarhalla, päätimme että seuraavaksi  järjestetään villapaita & viini-ilta, syysillallinen kynttilänvalossa. Olin kovasti suunnitellut näitä pippaloita viime lauantaille, joka olisi ollut kaikin puolin täydellinen päivä loppukesän puutarhajuhlille: oli elokuun viimeinen päivä, intiaanikesä ja venetsialaiset. Elämä päätti kuitenkin puolestani toisin, koska tulin kipeäksi ja muiden juhliessa vuoden viimeistä kesäviikonloppua makoilin itse kotona sisätiloissa. En kuitenkaan katkeroitunut, vaan mietin mielessäni että heti kun sopiva mahdollisuus iskee, menen puutarhalle illastamaan, vaikka yksin jos ei muuta. Eilen sitten sattuikin niin, että aamuinen rankkasade ja harmaus muuttui kauniiksi, aurinkoiseksi iltapäiväksi ja muutama ystäväkin innostui spontaanista illallisideasta. Villapaita & viini-ilta toteutui sittenkin!

Haaveilen aina isoista juhlista, johon voisin kutsua kaikki mahdolliset ystäväni, mutta toisaalta isot juhlat vaativat paljon järjestelyjä ja resursseja, ja jäävät helposti järjestämättä sen takia kun aikaa ja voimia ei tahdo riittää. Siispä olen päättänyt, että parhaat juhlat on aina ne juhlat jotka oikeasti pidetään, olipa suuret tai pienet. En halua nostaa rimaa itselleni liian korkeaksi jos se johtaa siihen, että en saakaan mitään aikaiseksi. Sitäpaitsi pienen joukon illanistujaiset ovat todennäköisesti järjestäjälle paljon antoisammat kuin jättipippalot, kun aikaa jää muuhunkin kuin koko homman kasassapitämiseen.

Parasta eilisissä tarjoiluissa oli oman maan antimet: maailman maukkaimmat, itsekasvatetut tomaatit, joita parempia ei vain oikein voi löytää mistään, mehevät luumut ja omista omenoista tehty galette, jonka reseptin laitan myös pian jakoon. Villapaita & viini-illan teemana on rennosti ja helposti valmistuvat syötävät, jota varten kenenkään ei tarvitse kykkiä keittiössä tuntikausia, vaan pääpaino on yhdessäolossa ja mukavuudessa. Saavuimme ystävieni kanssa puutarhalla samoihin aikoihin ja herkkutarjotin kasattiin yhteisvoimin kokoon vartissa.

Kun vertaan puutarhaani vuoden takaiseen, on tällä hetkellä piha aika kuivassa ja kuolleessa kunnossa. Ainoat kukkivat ovat yksi mökin takana piileskelevä kärhö, auringonkukat ja muutamat tsinniat, jotka istutin alkukesästä. Tämä kesä on ollut tosi kuiva, ja en ole itse nähnyt mielekkäänä käyttää juomakelpoista vettä litrottain pelkästään perennapenkin kasteluun. Se on johtanut siihen, että kaikki syysleimut, daaliat ja muut tähän aikaan normaalisti kukkivat kasvit ovat jo kuihtuneet pois, ja viime vuoden väriloisto on enää vain kaunis muisto. Toisaalta viime vuoteen verrattuna puutarhan antimia on suorastaan loistokkaasti, ja se tuntuu itselle melkein kukkian tärkeämmältä. Mikään ei ole ikinä maistunut niin ihanalta, kuin itse kasvatetut tomaatit.


En suostu uskomaan, että eilisiltainen olisi tämän vuoden viimeinen puutarhajuhla. Meillä on jo niin monta herkullista juhla-ideaa konseptoituna, että olisi surullista jos ne jäisivät toteuttamatta. Villapaita & viini-ilta saa siis toivottavasti jatkoa jostain näistä:

kalsarit & kaljaa
rintsikat & rommia
siideri & sukkahousut
punssi & pikkarit

jne..

Kiitos ystäville ihanasta ja onnistuneesta illasta!

Syyskuun sävyt

Syyskuu alkoi sairastellen. Olen perunut tapaamisia ja treenejä ja samaan aikaan tylsistynyt flunssaisena kotona kuoliaaksi. Miksi sitä on sellainen ihminen, että kiireisenä toivoo hartaimmin edes yhtä lepopäivää ja sitten kun joutuu sairauden takia sänkyyn, ahdistuu jo yhdessä päivässä? Joku tässä pääkopassa on pahasti vialla.

Flunssaisena olen ehtinyt selailla läpi internetin, järjestellä kotona kaikki mahdolliset nurkat ja käydä läpi vaatekaapin kahteen kertaan. Ilokseni olen saanut todeta, ettei siellä ole oikeastaan mitään ylimääräistä: kaikki vaatekaappini vaatteet ovat rakastettuja ja suhteellisen aktiivisesti käytössä. Tästä voin kiittää sitä, että olen ollut aina aika ahkera laittamaan käyttämättömiä tavaroita kiertoon ja tietysti sitä, että olen kuluneen vuoden aikana ostanut uusia vaatteita hyvin harkiten. Garderoobissani vallitsee nyt ihana selkeys, ja haluaisin pitää tilanteen sellaisena, sillä selkeys ja harmonia ovat muutenkin koko tämän syksyn vallitsevia teemojani.


Syyskuun sävyt ovat maanläheisiä, rauhallisia ja lempeitä. Aiempiin vuosiin verrattuna innostun juuri nyt aiempaa enempää kaikenlaisista mudan, hiekan ja ruskean sävyistä. Ikisuosikit metsänvihreä ja konjakinruskea pysyvät toki edelleen vahvana niiden rinnalla. Syksyn kolme uutta tyylihankintaa ovat samalla tämän hetken lempijuttujani: Adidaksen beiget Falconit ovat maailman mukavimmat jalassa ja sopivat yhteen lähes kaikkien asujen kanssa. Harkitsin kenkien ostoa koko kesän läpi, vaikka vanhoista tennareistani alkoi jo tulla varpaat läpi (vaivaisenluiden kanssa kengät kuluvat ihan älyttömän nopeasti!), mutta ostopäätöksen jälkeen en ole harmitellut kertaakaan, että käytin yli satasen näihin tennareihin. Kermanvalkoinen villapaita on taas löytö ystävän kirppikseltä, ja jos voisin niin pukisin sen päälleni joka päivä. Kolmas ostos on okranvärinen farkkutakki karvakauluksella – rakastan sitä, vaikken ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan. Toistaiseksi syksy on ollut vielä liian lämmin karvatakille.

Jos pitäisi nimetä jokin yksittäinen asia, mikä tyylissäni on muuttunut eniten viimeisen vuoden aikana, niin se olisi ehdottomasti korujen käyttö. Otin elämäni ensimmäiset korvareiät reilu vuosi sitten ja sen jälkeen minusta on tullut korvistyttö. Tämän hetken suosikkikorvikseni ovat kultaiset ihmisnaamat, niitä myös kommentoidaan jatkuvasti. Toiset syksyn suosikkini ovat kuvan vihreät Aida Impactin* silkkikorvikset (korvikset saatu). Aidalle on tullut mallistoon myös ihania helmikorvakoruja, joista aloin haaveilla sen jälkeen kun siskoni osti sellaiset. Jos viisi vuotta sitten joku olisi sanonut minulle että suosin koruissa keltakultaa ja lisäksi haaveilen helmikorvakoruista, en olisi uskonut, mutta tässä sitä vain ollaan. Ihmismieli on jatkuvasti muutoksen alla.


Kirjoitan nykyään harvoin mitään tyylistä, koska vaatteista puhuminen tuntuu vähän pinnalliselta, ihan kuin pitäisi olla aina jotain hyvin painavaa ja syvää sanottavaa, kun täällä blogissa suunsa aukaisee. Samaan aikaan inspiroidun kuitenkin muiden tyylijutuista ja kuvista – ehkä voin siis vapaasti tuoda välillä ilmoille näitä kevyempiäkin juttuja omassa kanavassani. Vai kiinnostaako teitä vielä tyylijutut? Tyylistä ja asukuvistahan tämä kaikki aikoinaan lähti.