Monthly Archives: July 2020

Kukkakierros puutarhalla: keskikesän väriloistoa ja pioneita

Juhannuksen jälkeen puutarhalla elettiin ehkä vuoden kauneinta aikaa, kun kaikki tarhan pionit olivat kukassa. Kesäkuun loppu on muutenkin kukkarikasta aikaa, joka puolella kukkii ja runsaasti. Nyt pari viikkoa myöhemmin hehkuvat pionit ovat enää kaunis muisto, mutta onneksi talletin upeimman kukinnan kameralle. Tämä postaus on siis jatkoa pienelle kukkakierros puutarhalla-postaussarjalle, viimeksi toukokuun alussa ihasteltiin alkukevään kukkia, nyt vuorossa ovat keskikesän kauneus. Tervetuloa puutarhakierrokselle!


   

Pionit, nuo lempikukkani, puutarhan kuningattaret. Muistan miten viime vuonna lähes järkytyin, miten paljon niitä on. Joku kysyi minulta juhannuksen aikaan, että olenko istuttanut itse nämä kaikki kukat – noh, en ole. Tälläisen pionimäärän kasvatukseen kuluisi konkariltakin varmaan ainakin 10 vuotta, ehkä kauemminkin. Pionissa on se ihanaa, että se on aika kestävä kasvi, eikä vähästä hätkähdä. Äitini rikkoi yhden lapion, kun yritti kaivaa palstaltani yhden pioninjuurakon itselleen. Olen muistaakseni istuttanut yhden pionin itse vuosi sitten, ja tänä vuonna se kukki yhdellä, hyvin pienellä kukalla. Nämä pionit ovat koko puutarhani ylpeys, vaikka itselläni ei ole osaa ja arpaa niiden kauneuteen. Otan silti kaiken tämän ihanuuden vastaan, ansaitsematta.

Tarhapionit viihtyvät muuten oikein erinomaisesti maljakossa! Kannattaa siis leikata runsaimmillaan oleva kukka sisään ilahduttamaan, jos tietää vaikka sateiden tulevan ja haluaa kukinnon kestävän vielä hiukan pidempään.



Jos pitäisi nimetä kolme alku-/ keskikesän lempiperennaa (eli monivuotista kukkaa), niin sanoisin pionit, akileijat ja unikot. Palstallani on idänunikkoa  kahdessa eri kohtaa, aurinkoisemmassa paikassa ne kukkivat jo kesäkuun alkupuolella, varjoisemmassa juhannuksen jälkeen. Vaikka kirkkaanpunainen ei muuten kuulu lempiväreihini, niin punaisenoranssina hehkuvat idänunikot ovat suorastaan lumoavia! Leikkokukkana en ole saanut idänunikkoa menestymään, mutta se ilahduttaa suuresti puutarhalla.

Akileijojakin on palstallani muutama, mutta niitä en saanut kuviin saakka. Ensi kesänä aion istuttaa niitä lisää!





Muita keskikesän ilahduttajia ovat mm. hopeahärkki, sormustinkukka, koristevadelma, karpaattienkello ja tuo lila päivänkakkaran näköinen kukkanen, kuvissa ylhäältä alaspäin. Hopeahärkki (tai kauniimmin snow-in-snow) leviää varsin helposti ja on mielestäni tosi kaunis alkukesän maanpeitekasvi, en ole edes yrittänyt rajoittaa sen leviämistä. Päivänkakkaroiden suhteen heräsin taas siihen karuun faktaan, että niitä on nyt kyllä ihan pakko vähän rajoittaa, koska niitä on ihan älyttömästi! Ne ovat kyllä kauniita, mutta levitessään liikaa vievät tilaa kaikelta muulta. Naapurini tuli ystävällisesti huomauttamaan että kukinnot kannattaa ehkä leikata ennen kuin ne siementävät, ja nyt olen leikellyt niitä vimmaisesti pois, etteivät leviäisi ihan kaikkialle puutarhaan.


Kukkakierros puutarhalla-sarja saa vielä ainakin yhden osan, tietenkin loppukesän kukkivista. Mutta kiinnostaisiko teitä sen lisäksi kasvihuoneen ja hyötypuutarhan kasvit?

Rakkaudessa ikä on vain numero – vai onko?

Viime vuoden lopulla tutustuin vähän erikoistenkin yhteyksien kautta kiinnostavaan tyyppiin, josta on viimeisen puolen vuoden aikana tullut minulle äärettömän tärkeä. Rakastuin ihmiseen, jonka kanssa meillä on paljon yhteistä ja samanlaiset elämänarvot. Meitä yhdistää rakkaus musiikkiin, ja olemmekin molemmat valinneet sen ammatiksemme. Yhteiset kiinnostuksenkohteet eivät lopu siihen: molemmat rakastavat hyvää ruokaa ja ruuanlaittoa, mökkeilyä ja valokuvausta. Kumpikin meistä valitsee mielummin rauhallisen illan pienemmällä porukalla isojen bileiden sijaan ja viihdymme mainiosti puutarhalla pihatöissä vaikka ystävämme olisivatkin terassikierroksella. Sopivaa erillaisuuttakin löytyy etenkin luonteenpiirteissä, toinen meistä on rauhallinen ja pohdiskeleva, toinen räiskyvä ja äänekäs (arvatkaa vain, kumpi on kumpi?).

Vaikka rakkaustarinamme on vielä ihan alussa, niin koskaan en ole parisuhteessa tuntenut oloani näin varmaksi kuin nyt. Aiemmissa suhteissani tietynlainen epävarmuus on aina ollut läsnä: olen joko pelännyt etten itse tykkää tarpeeksi tai ettei toinen tykkää tarpeeksi. Luulinkin pitkään epävarmuuden tunteen kuuluvan rakkauteen, eihän se olisi varmaan oikeaa rakkautta, jos sitä ei vähän epäilisi. Olen myös ajatellut, että suhde voi olla joko turvallinen tai intohimoinen, koska aiemmat suhdekokemukseni ovat olleet sellaisia, missä olen saanut vain toisen. Tässä suhteessa en ole joutunut epäilemään omiani enkä toisen tunteita. Tässä suhteessa on helppoa ja turvallista olla, mutta samaan aikaan välillämme on myös lähes selittämätöntä kipinää. Ja kyllä, kuulostan omastakin mielestäni vähän jopa ällöttävältä, mutta ehkä se on sallittua, kun on rakastunut.

Yksi asia, mikä etenkin monien ulkopuolisten mielestä on suhteessamme kuitenkin pielessä, on ikäero. Poikaystäväni on minua yhdeksän vuotta nuorempi, eli siis joidenkin ikäisteni mielestä lähes lapsi. Läheisemme ovat suhtautuneet meihin ihanasti, mutta puolitutuilta ja ulkopuolisilta somessa ja sen ulkopuolella on tullut yllättävän paljonkin ihmettelyä ikäeron vuoksi. Pariskuntien välillä huomattavaksi ikäeroksi koetaan yli 10 vuotta, mutta myös yhdeksän vuotta saa monien suut auki, etenkin kun kyseessä on suhde, jossa nainen on vanhempi kuin mies. Suhtautuminen pariskuntiin joilla on tavanomaista suurempi ikäero, on edelleen vahvasti sukupuolittunutta. On täysin normaalia ja joidenkin mielestä jopa ihailtavaa, jos naisella on itseään vanhempi mies. Jos mies on sen sijaan paljon naista nuorempi, sitä pidetään outona ja kummaksuttavana. On olemassa naista halventava puuma-sana, mutta vanhemmille miehille taas ei ole vastaavaa nimitystä. Suomalaisen väitöskirjatutkimuksen mukaan miesten kohdalla harvoin ihmetellään sitä, jos on nuorempi kumppani, toisin kuin naisten tapauksissa (Helsingin Sanomat 23.10.2017).

Perusteluna sille, miksi naisen on hyvä olla parisuhteessa miehen ikäinen tai nuorempi, esitetään toisinaan se fakta, että että miehillä hedelmällinen toiminta-aika on pidempi kuin naisella. Jos perheen perustaminen on haaveissa, niin ikä tuo tottakai omat rajoituksensa, mutta sama ikä ei valitettavasti kuitenkaan takaa sitä että ajatukset toiveiden ajoittamisesta olisivat yhteneväiset. Moni myös perustelee suosivansa pientä ikäeroa suhteessa, koska kokee suhteen toimivan paremmin, jos ollaan samassa elämänvaiheessa. Elämäntilanteet kuitenkin vaihtelevat – nelikymppinenkin saattaa yhtäkkiä haluta lopettaa hyväpalkkaisen vakiduuninsa ja ryhtyä opiskelijaksi, ja parikymppisellä voi olla jo menestyvä yritys ja säännöllinen työ. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvän parisuhteen perustukset ovat kiinni jostain muusta kuin iästä: tarvitaan yhteinen halu sitoutua suhteeseen sekä mahdollisuus olla toisen seurassa aidosti oma itsensä omine tarpeine ja toiveineen.

Miehet, joita olen aiemmin tapaillut tai kenen kanssa olen ollut suhteessa, ovat lähes aina olleet minua vanhempia. Ehkä vuoden, neljä tai kymmenenkin vanhempia. Yllättäen tuolloin ikäero ei koskaan noussut kysymykseksi. “En voisi ikinä ihastua itseäni nuorempaan”, ajattelin, ja sanoin usein ääneenkin ystävilleni. Monet kaverini kävivät treffeillä itseään moniakin vuosia nuorempien poikien kanssa, mutta minä koin itseäni nuoremmat miehet aina pikkupoikina. En ole siis koskaan piitannut muiden ikäeroista, mutta omalla kohdallani ajattelin kyseessä olevan puhdas mieltymys, nuoremmat miehet eivät kiinnostaneet. Todellisuudessa olen kuitenkin myöhemmin ymmärtänyt, että kyseessä ei ole ollut vain puhtaasti oma mieltymykseni, vaan yhteiskunnan muovaama ajatusmalli siitä, että miehen lähtökohtaisesti kuuluu olla naista vanhempi. Ja ei pelkästään vanhempi, vaan mielellään myös pidempi, parempituloisempi, viisaampi ja vahvempi. On ollut karua huomata, että olen itse ollut tällaisen ahdasmielisen ja vahvasti kaksinaismoralistisen ajattelun vanki.

Kun tutustuin nykyiseen poikaystävääni, jouduin kohtaamaan omat ennakkoluuloni. Että okei, tuo tyyppi on ollut jotain 13v silloin kun mä ostin jo ensiasuntoni, mutta mitä sitten? Nyt olemme molemmat aikuisia ihmisiä, jolla on elämässä omat tavoitteet ja toiveet, mutta samaan aikaan vahva halu sitoutua juuri tähän suhteeseen, jossa molemmat olemme olleet kovin onnellisia.  Ikäeromme ei näy arjessa juuri mitenkään. Alkuvaiheen jälkeen en rehellisesti sanottuna ole edes ajatellut sitä syvemmin kuin yleisellä yhteiskunnallisella tasolla tai silloin, kun vastaan tulee näitä suoria ihmettelyjä meidän ikäerosta. On ollut kuitenkin ihanaa huomata, että moni ihmettelijäkin on muuttanut käsitystään sen jälkeen, kun on tutustunut paremmin meihin ja huomannut, ettei tässä olekaan mitään epäilyttävää, ainoastaan kaksi toisistaan kovasti tykkäävää, samanhenkistä tyyppiä.

Toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi todistella kenellekään yhtään mitään suhteestaan tai rakkaudestaan vain sen vuoksi, ettei se ole jonkun mielestä normien mukainen. En kirjoittanut postausta asettaakseni parisuhdettani kaikkien yleisesti arvosteltavaksi, vaan jotta voisin avata keskustelua aiheesta yleisesti, sillä haitallisia käsityksiä puretaan niistä puhumalla. Ihminen voi rakastua toiseen huolimatta mistään ulkopuolisista asioista, kuten esimerkiksi iästä, sukupuolesta, ulkonäöstä tai uskonnosta. Jos kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, asiassa ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä.

Matkailua kotimaassa: Turku ja ihanat ravintolat

Kesä 2020 on kotimaan matkailun kesä. Ulkomaille matkustaminen lomamielessä ei ole nyt kovin suositeltavaa tai edes mielekästä, mutta itseäni se ei haittaa, kun Suomi on täynnä upeita kohteita! Lapsuudessani matkasimme aina pääosin kotimaassa (asuntovaunulla!) ja opin jo silloin, että Suomi on kesällä ihan mielettömän upea maa, täynnä nähtävää ja koettavaa. Haluan siksi tuoda esille myös täällä kiinnostavia kotimaan kohteita – ensimmäisenä luvassa on Suomen entinen pääkaupunki, ihana ja valloittava Turku.

Teimme viime viikolla pienen työ-ja lomamatkan Turkuun, mukana oli poikaystäväni lisäksi ystäväni Arttu ja Janita. Meillä oli aivan ihanat kolme päivää! Nimesimme Turun uudelleen ‘Suomen Italiaksi’, koska matkan aikana joku meistä huudahti aina välillä “ihan kuin Italiassa!” – ja kesäkuun helteissä tuo kaunis kesäkaupunki tuntuikin tavallista eksoottisemmalta. Turku on minulle vanha tuttu, olen käynyt siellä vähintään kerran vuodessa jo useamman vuoden ajan, mutta silti taas se antoi paljon kaikkea uutta.  Koska yksi reissumme päätavoitteista oli hyvin syöminen, niin tämä vinkkikatsauskin on hyvin ravintolapainotteinen – postauksen lopusta löydät myös muitakin reissuvinkkejä Turkuun. Suurkiitos kaikille seuraajilleni, jotka vinkkasivat mielenkiintoisia paikkoja!

Fontana

Ihan Turun keskustasta löytyy minulle uusi tuttavuus, Cafe Fontana. Ravintola on sisustukseltaan älyttömän kaunis ja valoisa – tällaisen paikan haluaisin minäkin kotikulmilleni! Kävimme Fontanassa iltapäivädrinkeillä ja jaoimme mansikka-mozzarella-toastin, joka vei hyvin pikkunälän kahdelta syöjältä. Seuraavalla reissulla testaisin mielelläni Fontanan lounaan tai voisin mennä istumaan iltaa sen terassille pidemmäksikin aikaa.

Café Art

Aina kun käyn Turussa, käyn myös Café Artissa, se on ikään kuin perinne. Sijainti jokirannassa on lyömätön, täällä kelpaa istuskella lämpimänä päivänä pidempäänkin. Kakkuja, leipäsiä ja tietenkin hyvää kahvia, muuta en kahvilalta kaipaakaan.

Testaamatta tällä reissulla jäi meille suositeltu Fabbes café, josta saa aamupalaa, kahvia ja kakkuja, myös vegaanisena!

Kakolanruusu

Kun kysyin suosituksia Turkuun, todella moni suositteli Kakolanruusua. Olen käynyt täällä pari kertaa aiemmin, mutta alueen rakennustyöt ovat silloin olleet vielä aika paljonkin kesken – nyt kakolanmäki on kokenut hurjia muutoksia sitten vankila-aikojen. Kakolaan pääsee eksoottisesti funikulaarilla, Suomen ensimmäisellä ulkona kulkevalla ovihissillä, toki portaitakin voi käyttää. Kakolanruusussa tarjoillaan sesongin raaka-aineita hyödyntäviä, jaettavia annoksia – tilasimme koko pöytäseurueelle yhteiset safkat ja melkein itketti taas, kun ruoka oli niin hyvää! Ainoa mikä jäi harmittamaan, oli se etten tilannut itselleni extra-annosta uusia perunoita. Pääsimme maistelemaan illan aikana myös paikan ‘baarivelhon’, Henri Karlssonin taikomia drinkkejä ja nautimme kesäillan lämmöstä ihanalla terassilla, josta löytyi myös tuo kasvihuone. Mielestäni ravintola, jonka terassilla on kasvihuone, ei vaan voi olla huono.

Kakolanmäeltä löytyy myös erittäin paljon suositeltu ja kehuttu bageri Å, jonka leipää tarjoiltiin Kakolanruusussakin. Jos pidät croissanteista, käy ehdottomasti täällä!

[Hügge]

Ensimmäisenä Turku-iltanamme testasimme jokirannassa sijaitsevan Hüggen, joka tarjoilee maukasta ruokaa ‘vegetarian food for everyone’-periaatteella. Tilasimme muutaman jaettavan annoksen, josta mainittakoon erityisesti Hüggen flatbread ja taivaallinen porkkanahummus, tomaatti’tartar’, sekä suusssasulavat maissifritterit. En käynyt ravintolassa sisällä lainkaan, koska terassi oli täydellinen valinta lämpimään kesäiltaan. Jos haluat päästä maistelemaan erinomaista kasvisruokaa, mene Hüggeen! Neljä pienempää annosta riitti viemään kahdelta ruokailijalta nälän täysin.


Gaggui Kahvila

Jos etsit kahvilaa läheltä Turun rautatieasemaa, testaa kahvila Gaggui. Ulkoa päin en meinannut edes huomata tätä pientä paikkaa, mutta sisältä löytyikin oikea kahvilahelmi persoonallisen ja upean sisustuksen kera. Täältä löytyi mitä mainioin avokadoleipä ja älyttömän herkullinen, brita-kakun tyylinen ‘kesäkasa’ kahvin seuraksi. Täältä löytyy myös paljon vegaanisia vaihtoehtoja!

 Myös näitä kannattaa kokeilla Turussa:

-Päiväretki kauniiseen Ruissaloon. Kivoja pyöräreittejä, ihania hiekkarantoja, kasvitieteellinen puutarha ja kesäkahvila Villa Kuuva. Ruissalon Telakka on myös upea paikka ja sieltä löytyy myös hyväksi kehuttu Zaké Pizzeria & Wine Bar.

-Samppalinnan maauimala on mainio paikka viettää helteistä kesäpäivää.

-Kesäkahvila Padolla vuokraa kanootteja Halistenkosken kupeessa, siellä pääsee melomaan kauniissa maisemissa.

-Jos haaveilet jokiajelusta, saa kuudellakympillä vuokrattua tunniksi Lånan piknik-veneen 2-8 hengelle. Lånan veneet toimivat sähkökäyttöisesti ja ne ovat täysin päästöttömiä.

-Aurajoen ranta keskustassa on kaikenkaikkiaan kaunis alue ja täynnä monia kokeilun arvoisia ravintoloita.  Iltaa voi mennä istuskelemaan vaikka jollekin sympaattisista jokilaivoista.

Minkä kohteen sinä vielä lisäisit listaan? Mikä on oma lempipaikkasi Turussa?