category: vinkit

Kahvilasuositus: IPI Kulmakuppila

ipi kulmakuppila

Poikkesin viime viikolla niin kivassa kahvilassa, että on suorastaan pakko suositella sitä teillekin. Kyseessä on viime kuussa Kallion karhupuiston läheisyyteen avattu IPI kulmakuppila. Kahvin ja monenlaisten herkkujen lisäksi paikka tarjoaa maukasta keitto-ja salaattilounasta lompakkoystävälliseen hintaan. Oman huomioni ipissä kiinnitti kuitenkin ennenkaikkea upea valoisa tila ja se miten se oli sisustettu – sopivasti industrial-henkeä, viherkasveja ja lämminsävyistä puuta kalusteiden materiaalina, ah!

Tiloissa on ilmeisesti toiminut ennen osto-ja myyntiliike, ja en voi kuin todeta että nyt paikka on kyllä päässyt parempaan käyttöön. Erityisen hienoa on myös se, että kahvila työllistää kehitysvammaisia, jotka toimivat apulaisina ohjaajiensa kanssa. Vahva suositus siis tälle ihanalle uudelle kahvilatulokkaalle!

ipi kulmakuppila

IPI kulmakuppila

Porthaniankatu 13. 
Avoinna ma-pe 8-20 ja la 10-17. Lauantaisin brunssi.

villakausi alkaa

Nyt saa vihdoin taas puhua villapaidoista ja villasta. Yksi lempiaiheistani, jos totta puhutaan. Rakastan villapaitoja, villasukkia ja villahuiveja – on ihana kääriytyä syksyn ja pimeän tullen johonkin lämpöiseen ja pehmeeän. Laadukas villapaita on kuin lämmin syli: sateisena syyspäivänä se lohduttaa ja lämmittää ihanasti. Eipä siis ihme, että kaapista löytyy villiksiä useampia, erilaisia eri tilanteisiin. Kesälläkin ovelana hankin alennusmyynneistä vain villapaitoja syksy mielessäni, olinpa kerrankin ajoissa.

Tässä oman kokemukseni mukaan muutamia vinkkejä villapaidan valintaan:

Valitse kashmirneule, jos haluat luksusta arkeesi – kashmir tuntuu iholla ylellisen pehmeältä, eikä se kutita lainkaan. Kashmirin ominaisuuksiin kuuluu nyppyyntyminen, joten kun ostaa kashmirvaatteen, kannattaa samalla ostaa kampa nyppyjen poistamista varten. Mikä tahansa kashmir ei välttämättä ole laadukasta – halvalla saa harvoin hyvää, ellei puhuta onnekkaista secondhandlöydöistä.

Merinovilla on materiaalina ihanan hengittävää ja ennenkaikkea sileää – minulla on kaksi merinovillaneuletta joihin ei ole vuosienkaan käytön jälkeen tullut nypyn nyppyä. Luulisin, että jos haluaa pitkään siistinä pysyvän, laadukkaan klassisen neuleen, niin merinovillainen pusero voi olla oikea valinta. Yhtenä ongelmana merinovillassa on eettisyys: etenkin australiassa käytetään paljon merinolampaille kivualista mulesing-menetelmää, jota en ainakaan itse haluaisi olla tukemassa. Kannattaa selvittää ostamasi merinovaatteen villan alkuperä, jos mahdollista.

Muhkeat villikset ovat kokemukseni mukaan usein jonkinlaista villasekoitetta. Olemme tottuneet kavahtamaan tekokuituja ja 100% akryylineuleet suosittelen kiertämään edelleenkin hyvin kaukaa, mutta pieni määrä tekokuitua ei välttämättä tee neuleesta laadutonta, asia voi olla hyvinkin päinvastoin. Esimerkiksi polyamidi villan seassa yleensä tekee tuotteesta kestävämmän, tämän vuoksi villasukkalangoissa on lähes aina aidon villan lisäksi polyamidia.

Minulta löytyy myös yksi villaneule joka on 100% suomalaista lampaanvillaa. Entisaikojen uskomusten mukaan lampaanvillalla on jopa terveydellisiä vaikutuksia, muistan joskus lapsena miten äiti kehoitti laittamaan esimerkiksi kuhmua vasten jotain villaista. Ainakin se lampaanvilla on superlämmintä ja sopii hyvin käytettäväksi näillä leveysasteilla etenkin talvisin.

Mutta ennenkaikkea: muistakaa huoltaa ja rakastaa villapaitojanne – pesu hellävaraisesti käsin tai oikealla pesuohjelmalla vain silloin jos neuleen tuulettaminen ei enää auta ja nukat pois kammalla säännöllisesti. Hyvin hoidettuna villiksestäsi on varmasti iloa pitkään!


villikset Samuji, Arela ja secondhand

Luomuhoitoa koirallekin

Mitä emäntä edellä, sitä koira perässä. Otin keväällä testiin täysin luonnonmukaiset hiustuotteet Less is morelta, ja tykästyin kovin, etenkin minttushampooseen-ja hoitoaineeseen ja tinjamilakkaan. Sain samalla kokeeksi samalta merkiltä pari koirille tarkoitettua purtelia, luonnomukaiset shampoot perheen karvapallerollekin, siis.

Maltankoiran turkki kasvaa pitkäksi, ihan maata hipovaksi, ellei sitä leikkaa. Pääosin ainoastaan näyttelyistä haaveilevat koiranomistajat pitävät turkin pitkänä, ja tällöinkin turkki kuuluu kääriä silkkipaperiin nyyteille, jottei se likaannu ja takkuunnu niin helposti. Voitte ehkä arvatakin, että meillä ei haaveilla pitkästä tukasta, vaan Milo käy tyytyväisenä trimmauksessa noin kolmen kuukauden välein.  Trimmausten välillä koiraa saa pestä aika usein, keleistä riippuen. Yleensä joka toinen viikko, parhaimmillaan kerran kuussa.

Koirien shampoot ovat aika tujua kamaa, joten ilahduin näistä luonnonmukaisista versioista. Erityisesti nyt kesällä ollaan tykätty tuosta Limpetsin SOS-shampoosta, joka on tarkoitettu käytettäväksi erityisesti turkissa mahdollisesti pesivien ötököiden häätöön ja lievittämään ihokutinaa – ulkoilujen yhteydessä pitkään turkkiin kun voi tarttua mukaan jos millaista öttiäistä ja punkkia. Milo heiluttaa häntäänsä näille luomutuotteille, sillä ne tekevät välillä vähän inhottavista pesuhetkistä hiukan miellyttävämpiä!

*tuotteet saatu testiin blogin kautta