Tasa-arvo ei ole mennyt liian pitkälle


Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Aina välillä kuulee sanottavan, että miten meillä Suomessa tasa-arvoasiat ovat jo ihan kunnossa ja feministit vouhkaavat turhaan metoosta ja palkkaeroista. On totta, että meillä on monet asiat hyvin, kiitos juuri Canthin ja monien muiden uranuurtajien, jotka ovat  tehneet töitä tasa-arvon eteen. Silti ei voi hyvällä tahdollakaan väittää, että täällä asiat olisivat vielä kunnossa. Minna Canthin syntymästä on kulunut 175 vuotta, mutta palkkatasa-arvoa ei ole vieläkään saavutettu.

Osallistuin naistenpäivänä erääseen FB-ryhmän keskusteluun, jossa ruodittiin Aamulehden pääkirjoitusta ja erityisesti yhtä kohtaa siitä:

UN Womenin mukaan naisilla on maailmanlaajuisesti vaikeuksia edetä johtotehtäviin tai saada samantasoista palkkaa kuin miehet. Naiset saavat vain kymmenesosan maailman palkkatuloista, vaikka tekevät kaksi kolmasosaa työtunneista.”

Ryhmässä kaikki jäsenet olivat naisia ja siksi järkytyin kun moni oli kommentoinut uutista niin, että naiset valitsevat alansa väärin ja miten naisilta puuttuu miesten tapaan täysin kunnianhimo uralla etenemiseen. Että on oikeastaan naisten oma vika, kun hakeutuvat matalapalkkaisille aloille ja miten naisten selittely siitä, että miten yhteiskunnan asenteet vaikuttavat paljon alanvalintaan, suorastaan ärsyttää. Ryhmässä moni nainen tuntui oikeasti olevan sitä mieltä, että palkkauksen epätasa-arvo on naisten omaa syytä. Mitäs valitsevat alansa väärin ja ovat kunnianhimottomia luusereita.


Kun olin lukioikäinen, olin hurahtanut kuoromusiikkiin. Lauloin kolmessa kuorossa ja kävin musiikkilukion tarjoamilla kuoronjohtotunneilla. Siihen aikaan en kuitenkaan ajatellut, että lähtisin koskaan opiskelemaan kuoronjohtoa, sillä mielestäni en naisena olisi voinut koskaan olla hyvä ja karismaattinen kuoronjohtaja. Vain miehillä oli mielestäni sopivat edellytykset menestyvän kuoronjohtajan työhön. Mietin usein jopa, että olisinpa mies, kun moni asia olisi niin paljon helpompaa.

Kukaan ei ollut koskaan (ainakaan muistaakseni) sanonut minulle, että naiset eivät sovi kuoronjohtajaksi. Päinvastoin, muistan väitelleeni asiasta muusikkoisäni kanssa, jonka mielestä ei ollut mitään estettä naiselle olla huippujohtaja. Mutta minun ympärilläni kaikkien hyvien kuorojen johtajat olivat miehiä ja tuntui että siellä kuoronjohtokurssillakin poikaopiskelijat otettiin ehkä enemmän tosissaan kuin meidät tytöt. Naiset johtivat korkeintaan lapsikuoroja tai vetivät musiikkileikkikoulua. Perinteisesti muutenkin kapellimestarin tai kuoronjohtajan työ on nähty miesten työnä, ja vielä viisi vuotta sitten arvostettu kapellimestari Jorma Panula sanoi haastattelussaan naiskapellimestareista, että “kyllähän ne voi yrittää”  ja että miksi naisia tulee alalle, “kun miehiäkin on.”

Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin kuoronjohtajaksi, mutten ihan perinteistä kautta. Lähdin alunperin opiskelemaan musiikkikasvatusta, koska opettajahan oli naiselle sopiva ammatti. Päätöksestäni voin tietysti periaatteessa syyttää vain itseäni, ei kukaan minua pakottanut mihinkään ja nyt jälkikäteen olen kiitollinen matkastani. En koe että minun tarvitsisi jauhaa tasa-arvoasioista siksi, että itse aikoinani koin, että ympäröivän yhteiskunnan ilmapiiri vaikutti aikoinaan päätökseeni. Koen, että minun täytyy jauhaa tasa-arvoasioista siksi, ettei tulevaisuudessa yhdenkään tytön tarvitsi miettiä ikinä, että olisivatpa ne poikia, jotta elämä olisi helpompaa.

Tasa-arvo ei ole valmis. Puhutaan hiihdosta ja naishiihdosta, muusikoista ja naismuusikoista. Naisen euro on vähemmän kuin miehen euro. Naiset ovat lähisuhdeväkivallassa paljon useammin uhrina. Lista epäkohdista on pitkä, ja epätasa-arvoasioissa pelkästään nainen ei ole kärsijänä, vaan myös muunsukupuoliset ja miehet: kapeat sukupuoliroolit haittaavat kaikkia. Siksi minäkin kirjoitan tästä, vaikka tuntuu etten tiedä tai ymmärrä asiasta tarpeeksi. Minna Canthin jalanjäljissä tasa-arvon eteen pitää tehdä yhdessä töitä tänään ja tulevaisuudessakin.

No Filter: ihania ja kamalia treffikokemuksia

no filter podcast
En ole elämässäni juurikaan deittaillut. Eron jälkeen ehdin nauttia alle puoli vuotta sinkkuelämästä, kunnes menin pahaa aavistamatta yhteen töölöläiseen kuppilaan ja tapasin tyypin, jonka luokse olen nyt muuttanut ja jonka kanssa tulin hankkineeksi mm. siirtolapuutarhamökin. Minun ja Nion ensitreffeistä on nyt tasan kaksi vuotta – enpä olisi ehkä niiden ensitreffien perusteella vielä uskonut, että tässä ollaan kahden vuoden jälkeen!

No Filterin uusimmassa, hyvin skandaalinkäryisessä deittailujaksossa paljastamme Artun kanssa ihanimmat ja kauheimmat treffikokemuksemme. Miten sinä reagoisit “unikaveripyyntöön”? Entä miten ne minun ja Nion ensitreffit menivätkään?

Onko teillä kauheita tai upeita treffikokemuksia jaettavaksi?

Vegaaninen ramen-keitto

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

Vegaaninen ramen-keitto
Ruokahimotukset vaihtelevat mulla kausittain. Viime keväänä olin hulluna vietnamilaisiin kevätrulliin (rakastan niitä edelleen), mutta nyt minulla on menneillään ramen-kausi. Tuntuu että aina kun joku kysyy, ehdotan ruokapaikaksi ravintolaa josta saa ramenia. Olen todistettavasti herännyt myös kerran keskellä yötä ramen-himoon. Kyse on siis melkeinpä hulluudesta.

Ramen on siis yksinkertaisesti nuudelikeitto, johon tulee lisäksi erilaisia täytteitä, perinteisesti kananmuna, jotain kasviksia ja proteiineja. Itse olen syönyt vain vegaanisia rameneita, joten syömissäni keitoissa on ollut täytteinä mm. tofua, sieniä, seitania ja kasviksia. Tärkeintä ramenissa on kuitenkin se liemi, se tuo maun annokseen. Itsehän olen muutenkin nimenomaan liemi-ihminen, lapsena ryystin kalakeitosta aina sen liemen mutta jätin täytteet lautaselle.

Erityisen rakastunut olen Fat Ramen-ravintolan kukkakaaliramen-annokseen. Siinä on ihanan maukas liemi, pieniä seitanpaloja ja rapeaksi paistettuja ruusu-ja kukkakaaleja. Kun olin tilaamassa kyseistä annosta kolmannen kerran yhden viikon sisään, tuli ensimmäistä kertaa mieleeni, että tätähän pitäisi kokeilla tehdä itse. Näin myös tein: lopputuloksesta ei tullut samanlainen kuin siitä Fat ramenin kukkakaaliramenista, mutta niin herkullista kuitenkin, että haluan jakaa reseptin teille. Tässä yhdistyvät ihanan rapeat, uunissa paahdetut kukkakaali ja ruusukaali ja maukas liemi – enempää ei voisi ramen-hullu toivoakaan.

Iittalan Raami-astiat ovat mielestäni ruokakuvaajan unelma. Puhtaan valkoisilta astioilta kaikki annokset näyttävät hyvältä ja kauniit tammiset puutarjottimet tuovat lämpöä kattauksiin. Joka kulho ja kuppi tekee mieli täytttää jollain kauniilla, värikkäällä ruualla. Kirjoitin aikaisemminkin siitä, miten Raami ei vie koskaan tilaa itse päätähdiltä, kuten annoksilta tai pöydän ympärillä istuvilta ihmisiltä. Se vain luo kauniit kehykset tärkeille hetkille.

Oikeastaan Raami-astiat sopivat täydellisesti Ramenin tarjoiluun, ihan nimensäkin puolesta. Raami ja ramen. Jos ramenia haluaisi tarjoilla useammalle, voisi nuudelit keittää valmiiksi jokaiselle omaan kulhoon ja täytteet lajitella omille lautasilleen ja liemen kannuun, että jokainen saisi kasata itse oman annoksensa.

Vegaaninen Ramen-keitto (kukkakaaliramen)

100g ruusukaaleja
100g kukkakaalia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

200g vehnänuudeleita
kevätsipulia
+ halutessasi jotain proteiinia, esim. Yosa kaurapala tai tofu

Liemi

1 l vettä
1 rkl kasvisfondia
1 valkosipulinkynsi
1 pieni pala inkivääriä
1/2 tl chilijauhetta
1 tl sokeria
1 miso-keitto maustepussi
1 rkl soijakastiketta
2 rkl sitruunamehua
(1 rkl no fish-kalakastiketta)

Puolita ruusukaalit ja poista niistä kanta. Pilko kukkakaalit pieneksi ja paloittele kukkakaalin kukinnot ja varsi pieniksi. Sekoita kukkakaalit ja ruusukaalit kulhossa oliiviöljyn suolan ja pippurin kanssa. Kaada kaalit leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paahda niitä 225-asteissa uunissa n. 20-25 minuuttia.

Keitä liemi vedestä ja kasvisfondista. Lisää joukkoon pieneksi pilkottu valkosipulinkynsi ja inkivääri sekä chilijauhe, sokeri, miso-maustepussi ja soijakastike. Halutessasi voit käyttää myös No fish-kalakastiketta makua tuomaan, kastiketta myy mm. vegekauppa. Anna liemen porista n. 5 minuuttia ja sen jälkeen siivilöi siitä sattumat pois. Lisää lopuksi mukaan sitruunan mehu.

(jos haluat mukaan tofua tai kaurapaloja, kuutioi ja paista ne rapeaksi pannulla tässä vaiheessa.)

Pilko kevätsipuli pieneksi. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Laita nuudelit tarjoilukulhojen pohjalle, kaada päällä liemi ja lisää lopuksi uunissa paahdetut kukkakaalit ja ruusukaalit. Viimeistele kokonaisuus kevätsipulilla ja nauti. Perinteisesti ramen nautitaan siis niin, että liemi ryystetään lusikalla ja täytteet syödään puikoilla, mutta puikkojen puuttessa me käytimme haarukkaa ja lusikkaa.

Huom! Jos et pidä kukkakaaleista tai ruusukaaleista, voit vaihtaa täytteet mielesi mukaan. Perinteisesti ramen-annoksessa voi olla mm. sieniä, maissia, pinaattia ja tofua.

Kuvissa näkyvät Iittala-tuotteet saatu osana vuosiyhteistyötä:

Raami Kulho 0,62l
Raami lautanen 17cm
Raami karahvi 1l
Raami tarjoilualusta tammi