Keittiön uusi valaisin

Keittiön uusi valaisin - Tapio Wirkkalan WIR-85

Kaupallinen yhteistyö, Airam

Asiolla on tapana järjestyä ajan kanssa, sanovat viisaat. Näin uskon itsekin, myös kodinlaittamispuuhissa. Verkkaisuus on sisustusfilosofiani ytimessä: harkitsen jokaista hankintaa niin pitkään kuin mahdollista, pohdin erilaisten huonejärjestysten mahdollisuuksia moneen kertaan, vältän hötkyilyä ja hätäostoksia. Kodissani keittiö on hyvä esimerkki siitä, miten oikeanlainen tunnelma on syntynyt juurikin hitaasti pala palalta – kun muutin tänne, ei minulla ollut aavistustakaan siitä, millainen huoneesta loppupeleissä tulisi. En olisi hankkinut tummanruskeaa puupöytää itse, mutta se päätyi luokseni ystävän kautta. Jenniltä pitkäaikaislainassa oleva lipasto oli tarkoitus laittaa olohuoneeseen, mutta kun se nostettiin ensin keittiöön, tuntui kuin sen paikka olisi ollut aina siinä. Viime viikolla asensin Airamilta saamani uuden valaisimen kokeilumielessä keittiöön ja sehän sopi sinne kuin nakutettu. Näin ne tavarat löytävät paikkansa.

Olen usein miettinyt, miten jotkut suunnittelijat ovat onnistuneet luomaan jo vuosikymmeniä sitten jotain sellaista, mikä on edelleen hyvin ajankohtaista ja kiinnostavaa. Airam toi tänä syksynä uudelleen tuotantoon Tapio Wirkkalan v. 59 suunnitteleman WIR-lampun, joka on hyvä esimerkki loistavasta suunnittelusta. Aikoinaan se oli välittömästi kansainvälinen menestys ja nyt 2017 sama valaisin valittiiin Habitaressa messujen ilmiöksi. WIR-85-lampussa yhdistyy vanha ajaton suunnittelu ja nykypäivän teknologia: led-valaisimessa  on himmennin ja valo on puhtaan valkoista. Siihen voi yhdistää myös Wirkkalan suunnitteleman lasikuvun, joita löytyy kahden eri muotoisena ja kolmessa eri värissä. Itse ihastuin hiekanväriseen lasiin, maanläheisillä sävyillä ei voi vaan mennä pieleen.


Uusi valaisin sitoo nyt keittiön sisustuksen täydellisesti yhteen – kaikki kalusteet ja esineet ovat nyt oikealla tavalla balanssissa. Juuri nyt en muuttaisi keittiössä mitään.

Mitä mieltä olet Wirkkalan valaisimista?

Sinne missä on lämmin

Viime vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni tein sen, mistä olin haaveillut todella pitkään: matkustin jonnekin lämpimään keskellä kylmintä ja pimeintä talvea. Aurinkoterapia teki tehtävänsä ja tuntui, että ilman Balin-matkaa en olisi varmaan selvinnyt viime talvesta, joka oli muutoksentäyteinen ja rankka muutenkin. Päätin tuon reissun jälkeen, että vastedes joka talvi aion käyttää siivun palkastani siihen, että pääsen aurinkoon.

Olisi tietenkin täydellistä päästä taas vuodenvaihteessa kolmeksi viikoksi Indonesiaan tai muualle Aasiaan, mutta niin pitkän ja kauas suuntautuvan matkan järjestäminen on ainakin minulle vähän hankalaa. Vaikka yrittäjänä aikatauluni ovat suhteellisen vapaat, monet asiat sitovat minut tänne Helsinkiin ja viime vuonna jouduin reissumme vuoksi muun muassa perumaan osaltani sovittuja keikkoja ja harjoituksia – samoin vaikka joulua ja vuodenvaihdetta oli ihana juhlia tropiikissa ystävien keskellä, niin kaipasin myös perhettäni ja perinteistä joulunviettoa. Päätin siis tänä vuonna järjestellä lomani toisin: lokakuussa viikko ja helmikuussa toinen. Perinteiset syys-ja hiihtolomat.

Nyt istun lentokentällä kirjoittamassa tätä juttua ja tuntuu ettei loma olisi voinut tulla parempaan saumaan. Sää ei ole Helsingissä varsinaisesti hellinyt viime aikoina ja töiden ja opiskelujen kannalta breikki tulee juuri sopivasti ennen loppuvuoden hässäkkää. Kohteelta en odota juuri muuta kuin sopivasti lämpöä, aurinkoa ja rentoa oleilua – parasta ja jännnittävintä tässä matkassa on se, että pääsen viettämään sitä erään huipputyypin seurassa. Tämä on ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme: tällaisiin reissuihin latautuu aina paljon odotusta, jännitystä ja ehkä vähän pelkoakin. Toivotaan että takaisin tullaan entistäkin onnellisempina!


Arvaatko minne olemme matkalla? Kohde on pieni saari Euroopassa, valtion nimessä on viisi kirjainta. Vinkki: Postauksen kuvat eivät liity kohteeseen – ne on otettu viime kesänä varsin eksoottisessa lähiössä nimeltä Tapiola.

Kuvat: @omarelmrabt

Ihana perjantai 13.


Joskus voi käydä niin, että epäonnen päivä onkin viikon paras ja ihanin päivä. Koko viikko on ennustelut vähän huonoa: on satanut lakkaamatta, kurkussa on tuntunut ikävää karheutta, pimeihin aamuihin herääminen on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa ja kasaantuneet työjutut ovat painaneet hartioita lysyyn. Ehkä juurikin kaikkien ikävyyksien ansiosta tämä päivä on tuntunut Kaikkien Aikojen Perjantailta. Aurinko tuli esiin pitkästä aikaa, Helsinki loisti kauniina ruskan väreissä ja kaikki näytti jotenkin valoisalta. Lisäksi minulla alkoi tänään viikon mittainen syysloma! En muista pitäneeni syyslomaa sitten lukioaikojen.

Ostin alkavan syysloman kunniaksi itselleni ihanan syyskimpun Wild Things-kukkakaupasta. Erottajalta löytyvä pieni putiikki on Urban A-liikkeen kanssa samoissa tiloissa ja on yksi luottokukkakaupoistani, johon voi luottaa etenkin kimppujen suhteen, etenkin jos tykkää tällaisista vähän luonnollisemmista ja maanläheisimmistä sitomistyyleistä ja kukkayhdistelmistä.

Maljakko on muuten Iittalan pressipäivästä saatu kastehelmi-uutuus, joka tulee varmaan kauppoihin ensi vuoden puolella – eikö olekin ihana väri?

Tänään aion vähän herkutella, avata viinipullon ja kippistellä alkavalle syyslomalle ja sille, että näköjään välillä sadepäivien väliin mahtuu aurinkoisia ja valoisia päiviä. Onnekasta perjantain 13. iltaa kaikille!