Tavaroita, joilla on merkitys

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Iittala

Katsoin viikonloppuna Minimalism-dokumentin. Se laittoi miettimään taas kulutustani, omistamiani tavaroita ja niiden merkitystä. Vaikka en ole mikään himoshoppailija ja esimerkiksi vaatteita ja kenkiä löytyy kaapeistani aika maltillisesti, niin silti iski ahdistus. Miksi tavaraa kertyy kaappeihin niin helposti? Miksi omistan niin paljon esineitä, joille ei ole minulle merkitystä? Miksi olen säilönyt kellarikomerossani tavaroita, kun en ole tarvinnut mitään sieltä kolmeen vuoteen?

Olen kyllä ollut jo teini-iästä saakka ahkera tavaroiden kierrättäjä ja aina pyrkinyt sijoittamaan määrän sijasta laatuun. Konmarikin on tuttu, vaikken täysin siihen ideologiaan olekaan hurahtanut. Viimeisimmän muuttoni yhteydessä otin uuteen asuntooni mukaan vain kaiken tarpeellisen, loput ovat vielä vanhan kodin varastoissa. Tiedän, että suursiivous siellä on edessä pian: on käytävä läpi satoja papereita, laatikoittain roinaa ja kampetta kymmenen vuoden ajalta.. ja suurin osa näistä tavaroista on sellaisia, joilla en tee yhtään mitään.


Kun en ole ehtinyt vielä täyttää uutta kotiani liioilla tavaroilla ja kaapeissakin on vielä hyvin tilaa, niin olen miettinyt paljon, että mitä jos antaisi asian ollakin juuri näin? Ympärilläni olisi vain tavaroita, joilla on merkitys. Tavaroita, jolle olen itse antanut oikeutuksen, niin ettei kodissani olisi mitään ylimääräistä, mutta siellä olisi kuitenkin kaikki tarpeellinen. Kyse on myös nimittäin paljon siitä, että todella arvostamme esineitä, joilla ympäröimme itsemme. Minimalism-dokkarissakin yksi keskeinen viesti oli se, ettemme ole tarpeeksi materialistisia sanan oikeassa merkityksessä, eli emme anna tarpeeksi arvoa tavaralle. Tämä ei ole kovin laadukas, mutta voin heittää tämän kohta pois ja ostaa tilalle uuden-ajattelutavasta pitäisi päästä todella eroon ja omia kulutustottumuksia olisi todella hyvä tarkastella jokaisen kriittisesti vähän väliä. Kliseinen laatu ennen määrää pitää niin hyvin paikkansa.

Se, mitkä tavarat ovat kenellekin tärkeitä, on jokaisen täysin oma yksilöllinen päätös – kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, mitkä tavarat ovat juuri niitä välttämättömyyksiä ja mitkä turhia. Yhdelle kirjakokoelma on kaikki kaikessa, toinen rakastaa taidetta, jollekulle kaikkein tärkein materia on vaikkapa oma auto. Itse rakastan kukkia ja kasveja, siksi olen todennut, että on ihan järkevää omistaa useampi erikokoinen kukkamaljakko: Käsintehdyt Ruutu-maljakot ovat kodissani aina esillä, kukkien kera tai ilman, on helppo arvostaa kaunista käyttöesinettä, jonka tekemiseen on mennyt jollakulla 24 tuntia. Leimu-valaisimesta olin haaveillut kauan, ja tulin todella iloiseksi, kun sain tilata sen itselleni osana Iittalan yhteistyötä. Olin pitkään ilman yövalaisinta, koska en halunnut tyytyä minkäänlaisiin kompromissiratkaisuihin – nyt olen tyytyväinen, että jaksoin odottaa Leimua, joka edustaa materiaaleiltaan ja muotoilultaan laadukkuutta ja kestävyyttä. Mielummin olen ilman, kuin hankin jotain sellaista mistä tiedän jo ostettaessa että tulen hankkiutumaan siitä eroon.


Pienessä asunnossa arvoon nousevat myös tavarat, joilla on monta erilaista käyttötarkoitusta. Suomalaisesta koivuvanerista taivutettu Plektra-jakkara, kuten kaikki muutkin kotini tuolit, toimii sekä sohva-ja sivupöytänä, istuimena kuin kukkatelineenäkin. Kun haluan vaihtelua, en suuntaa ensimmäisenä kauppaan vaan muutan tavaroiden, kasvien ja kalusteiden paikkaa ja yritän nähdä tutut asiat uudella tavalla. Jatkossa pyrin siihen, että ennen uuden asian ostamista pyrin hankkiutumaan jostain vanhasta eroon, että tavaroiden määrä ei pääse kasvamaan salakavalasti.

Onko mahdollista sekä rakastaa kauniita tavaroita ja esineitä, mutta olla kuitenkin kulutuskriittinen? Vai kulkevatko nämä kaksi asiaa kuitenkin loppupeleissä käsi kädessä? Itse koen, että mitä enemmän arvostan tavaraa, sitä harkitummin hankin vain sellaisia asioita, joita todella tarvitsen ja jotka kestävät aikaa ja kulutusta. Mitä mieltä te olette?

Related Post

4 comments on Tavaroita, joilla on merkitys

  1. Näin lukijana minulla hiukan hiertää bloggaajissa nykyään se, että tuskaillaan tavarapaljoudesta, mutta samaan aikaan on jatkuvasti yhteistyöpostauksia eri firmojen kanssa. On saatu taas uusia astioita, vaatteita, kalusteita.. Ainakin omasta mielestä ristiriitaista. Mutta tuohon ajatukseen yhdyn täysin, että tavaroitaan tai ylipäänsä mitään omistamaansa pitäis arvostaa paljo enempi. Hiukan aiheen sivusta, mutta esim.ruokaa heitetään kehittyneissä maissa valtavasti roskiin sen vuoksi, ettei sitä arvosteta. Monista tähteistä kun saisi mielikuvista käyttämällä vaikka kuinka maistuvia syötäviä. Hiukan vitsillä on tullut joskus todettuakin, että sais tulla pula-aika niin ihmiset alkais arvostamaan sitä mitä on.

    1. Äitini toivoo aina myös jotain suurta kriisiä tai pula-aikaa meille länsimaisille kuluttajille, jotta oppisimme arvostamaan sitä, mitä meillä on – ja yhdyn kyllä myös ruuan suhteen tähän mielipiteeseen. Ruuan poisheittämisessä mielestäni tiivistyy hyvin oma, tuhoisa asenteemme, että kulutushyödykkeitä ei tarvitse arvostaa, koska aina voi ostaa uuden – ja tarjonnasta ei ainakaan ole pulaa.

      Ymmärrän myös hyvin tuon, että sinua häiritsee bloggajissa se, että tavaraa tulee ovista ja ikkunoista ja aina vähän väliä kirjoitellaan tällainen päivitys, jossa pohditaan omaa suhdetta tavaraan ja korostetaan juurikin Vienan painottamaa ajatusta: satsaa laatuun, älä määrään.

      Itseäni mietityttää myös, että on kirjoitettu tällainen päivitys kaupallisena yhteistyönä, jonka pääasiallinen tarkoitus on nimenomaan antaa näkyvyyttä sille tavaralle. Viena tuo kuitenkin esiin hienosti sen, että on valinnut juuri nämä tuotteet oman makunsa mukaisesti, eikä kirjoita niistä ainoastaan rahallista korvausta vastaan, vaan oikeasti arvostaa JUURI NÄITÄ esineitä. Kivasti näkyy myös nämä esineet useamman kerran blogikirjoituksissa, pidemmältä ajalta – eikä vain sillä tavalla epäilyttävän kertaluonteisesti. Mielestäni se kertoo lukijalle konkreettisimmalla mahdollisella tavalla siitä, että bloggaaja on sitoutunut kaupallisten yhteistöiden(kin) kautta saamiinsa esineisiin.

      Kaipaisin tähän kirjoitukseen / vastaaviin kirjoituksiin jatkossa enemmän myös viimeisen kappaleen tyylistä pohdintaa! Nyt tuo mielenkiintoisin ajatus jää vähän loppuluikautukseksi, kun mielelläni kuulisin näkemyksiäsi tuosta asiasta enemmänkin.

  2. Emma ja Juuli, kiitos kommenteista! Arvokasta ja hyvää palautetta & pohdintaa.

    Ymmärrän hyvin että voi olla hyvinkin ristiriitaista, kun kaupallisia yhteistöitä tekevä bloggaaja kirjoittaa kulutuskriittisyydestä. Toisaalta, eikö olekin tärkeää, että me bloggaajatkin, jotka saamme paljon ilmaista tavaraa, pohdimme myös tavaroiden merkitystä ja kuluttamista? Mielestäni aiheesta ei kuitenkaan puhuta liikaa, ja koen että minun juuri pitääkin miettiä, että miten suhtaudun tavaraan ja pohtia kriittisesti sitä, että miten kulutan ja mitä tuon esille blogissani. Ainakin itse valitsen jokaisen yhteistyön huolella enkä halua ottaa vastaan tavaraa, jota en oikeasti tarvitse. Monet yhteistyöpostaukset saatetaan tehdä myös kuvauslainoilla. Suurin osa yhteistöistäni kuitenkin liittyy ruokaan tai juomaan ja joskus palveluihin, ja niiden kanssa tilanne on mielestäni eri, sillä me kaikki tarvitsemme syötävää, ja valitsen aina sellaiset tuotteet jotka ovat muuten ideologiani mukaisia (en mainostaisi epävegaanisia ruokia jne). Tietäisittepä miten monelle yhteistarjoukselle on sanottu ei: on tarjottu imureita, julisteita, vaatteita.. Arvostan itseäni ja lukijoitanikin sen verran, että en laittaisi tänne mitään, mitä en oikeasti myös hyvälle ystävällenikin suosittelisi. Mielipiteeni ei ainakaan toistaiseksi ole ollut ostettavissa.

    Iittalan postaukseen tämä aihe mielestäni sopii hyvin – vaikka postaus onkin sponsoroitu, saan valita näkökulman ja teeman itsenäisesti. Iittalan ideologiaan kuuluu mielestäni laatu ja kestävyys, ja se, että tavaraa ja käsityöläisyyttä arvostetaan, panostetaan laatuun määrän sijaan. Olen iloinen yhteistyöstä, kun kyseessä on brändi jonka arvojen takana voin seistä ja lisäksi heidän tuotteitaan löytyy kotoani ennestään, ja yhteistyön kautta saadut tuotteet olen saanut valita itse – niistä on tullut minulle merkityksillisiä ja ovat tosiaan näkyneet blogissani ja instagram-kuvissani jo pidemmänkin aikaa.

    Ruoka-asiasta olen ihan samaa mieltä, tuntuu niin pahalta kun ruokaa heitetään niin paljon pois! Joskus itselläkin on se tilanne, että safka päätyy roskikseen, kun joku paketti on unohtunut jääkaappiin. Tästäkin aiheesta voisi ja pitäisikin puhua. Ja Emma, tuosta viimeisestä lauseesta olisi todellakin enemmänkin juteltavaa! Halusin sen pohdinnan jättää tästä postauksesta pois, ettei jutusta tulisi kilometrin mittainen, mutta pitää korvamerkitä se juttuideoihin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *