Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia
Viime perjantaina yli miljoona nuorta 120 maassa osallistui ilmastolakkoon. Lapset ja nuoret vaativat parempaa ilmastopolitiikkaa ja vetosivat päättäjiin, jotta he vihdoin ryhtyisivät toimiin ilmastonmuuton hidastamiseksi. Ihailen suuresti nykynuoria – tuntuu että he ovat älyttömän valveutuneita, fiksuja ja uskaltavat myös tarpeen tullen ottaa kantaa. On myös helppo ymmärtää nimenomaan lasten ja nuorten huoli ilmastonmuutokseen liittyen, sillä heidän tulevaisuuttahan se eniten uhkaa. Olisi mahtavaa nähdä, että päättäjät ottaisivat nyt oikeasti kansalaisten huolen tosissaan.
Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut iso asennemuutos. Vaikka ilmastonmuutoksesta on puhuttu pitkään, ei siitä ole koskaan aiemmin puhuttu näin paljon ja näin tosissaan. Omassa elämässänikin on tapahtunut muutoksia ja tuntuu ettei vanhaan ajattelumalliin enää ole paluuta. Mietin ympäristöä lähes kaikissa valinnoissani ja yritän tasapainoilla elämän ja töiden vaatimusten sekä vastuullisten tekojen suhteen. Samaan aikaan yritän olla ahdistumatta uhkakuvista ja siitä, mikä meitä mahdollisesti tulevaisuudessa odottaa.
Muslan Kirsikka kirjoitti mielestäni ihanasti siitä, miten epätoivoon vaipumisen sijaan pitäisi miettiä sitä mitä kaikkea ihanaa ympäristöystävällisillä valinnoilla voi saavuttaa. Kaikkea ihanaa on niin paljon! Olen monta kertaa aiemminkin puhunut siitä, miten sen sijaan että ajattelisin luopuvani jostain, mietin mitä kaikkea voin saada. Mitkä kaikki mahtavat asiat elämässäni ovat sellaisia, jotka kuluttavat luonnonvarojamme joko hyvin vähän tai jopa tekevät hyvää ympäristöllemme. Miettikää miten monia asioita voi harrastaa edelleen mielin määrin ilman huonoa omatuntoa: lukemista, musiikkia, retkeilyä luonnossa, mökkeilyä, (kasvisruoka)kokkailua..
Esimerkiksi tällä hetkellä iloitsen älyttömän paljon tulevasta kesästä, jolloin aion viettää mahdollisimman paljon aikaa puutarhapalstallani ja haluaisin myös tietysti viljellä kasviksia. Istutin viime syksynä palstalleni yhden puun ja kaksi pensasta, ja tänä vuonna haluaisin istuttaa vähintääns saman verran lisää! Odotan puutarhakesää niin kovasti, etten osaa edes haaveilla kesälomamatkoista ulkomaille. Meidän mökki on pieni, siellä ole mitään lämmitystä ja matkatkin sinne taittuvat ratikalla tai pyörällä, joten harrastukseni ei rasita liiaksi luontoa, vaan päinvastoin. Puutarhakautta odotellessa keskityn hoitamaan sisäkasveja ja kukkia kotonani.
Mielestäni on mahtavaa, että nykyisin yhä useammat yrityksetkin suunnittelevat toimintaansa vastuullisuus edellä. Itse haluan uskoa siihen, että bisnestä voi tehdä myös ympäristön kannalta kestävin keinoin.
Näissä kuvissa on esillä Iittala vuoden 2019 lasiväri, merensininen. Väri on saanut inspiraationsa pohjoisen meristä ja sen moninaisuudesta. Meri on itselleni rakas ja läheinen elementti: olenhan asunut koko elämäni aina meren vieressä. Lapsuudessani totuin heittämään talviturkin pois aina meressä, järvenrantaan oli paljon pidempi matka. Vietimme kesät pienessä saaressa ihan kotikuntamme vieressä ja talvisin luistelimme tai hiihdimme usein meren jäällä. Kotikyläni Oulunsalo on noussut merestä: joskus 9000 vuotta sitten kotini paikalla oli pelkkää merta. Tuntuu surulliselta, että ihmisen toiminnan seurauksena meidän Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Meidän valintojen vuoksi luontoa tuhoutuu joka päivä vähän lisää. Sen ei pitäisi olla niin.
Iittala lahjoittaa jokaisesta vuoden 2019 aikana Suomessa myydyn merensinisen esineen myyntihinnasta 2,5 % Suomen WWF:lle arktisen alueen suojeluun. Arktisen alueen luonto on monimuotoista ja vaihtelevaa ja alueella asuu lukuisia harvinaisia lajeja. Lämpötilat kohoavat arktisella alueella kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, ja huomattava osa arktisen alueen ympärivuotisesta jääpeitteestä on jo hävinnyt. Lämpenemisellä on negatiivisia vaikutuksia paitsi arktisen alueen myös koko maapallon ekosysteemeihin ja elämään.
Miten sinun suhtautumisesi ympäristöön ja vastuullisuuteen on muuttunut viimeisen vuoden aikana?
Merensiniset lasituotteet löytyvät Iittalan verkkokaupasta.
Hyvää pohdintaa tärkestä asiasta. Itsekin olen viime ja tämän vuoden aikana valveutunut paljon ympäristöasioiden osalta, vaikka pitkään olen jo jotain muutoksia halunnut elämässäni tehdä puhtaamman ympäristön ja eettisemmän kuluttamisen puolesta.
Tällaiset kirjoitukset inspiroivat varmasti monia, ainakin minua tsemppaamaan lisää. Ja nimenomaan näkemään ne kaikki mahdollisuudet, ei niinkään rajoitukset.
PS olen kyllä aika kade siitä, että sinulla on siirtolapuutarhamökki. 🙂
https://www.lily.fi/blogit/mina-se-oon/
Hejcki, kiitos! Musta tuntuu, että monella on nimenomaan kuluneen vuoden aikana tullut herääminen näihin asioihin, ehkä juuri median uutisoinnin ja ilmastoraporttien vuoksi. Tuntuu hassulta, että olen kuullut ilmastonmuutoksesta uutisissa ensimmäisen kerran alakouluikäisenä, ja vasta 20 vuoden päästä se otetaan edes osittain tosissaan.
Jos unelmoit siirtolapuutarhamökistä, kannattaa aina välillä käydä eri puutarhoissa kiertelemässä, niissä saattaa olla joskus helmiä myynnissä!
Hyvä että nostat aiheen esille. Ristiriitaista vaan, että uutta tuotetaan vaikka sen myyntituotosta jokin osa hyväntekeväisyyteen menisikin. Parempi olisi kuitenkin, kun ei tuotettaisi eikä ostettaisi uutta.
Hanna, en näe ristiriitaa, koska kuluttaminen ei voi mitenkään loppua kuin seinään. On totta, että kaikkea kuluttamista pitäisi vähentää radikaalisti, mutta yritykset eivät voi vain yhtäkkiä laittaa stoppia kaikelle tuotannolle, heidän on tarkoitus tehdä voittoa. On siksi mahtavaa että he etsivät muuten ympäristön kannalta parempia keinoja toimia yrityksenä. Esimerkiksi Iittala aloitti nyt vintage-palvelun, johon voi viedä itselle tarpeettomia Iittalan ja Arabian astioita myyntiin.
Jos toivotaan yritysten muuttavan toimintatapojaan isommin, tarvitaan poliittisia päätöksiä. Siksi olisi erityisen tärkeää muistaa äänestää ja nimenomaan ilmastoehdokasta 🙂