Monthly Archives: September 2019

Uuden äärellä

Kaupallinen yhteistyö: Iittala & Asennemedia

Tämä syksy on ollut uuden kohtaamista.

Elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Silti ihminen jostain syystä kaipaa ympärilleen tuttua ja turvallista, joku meissä haluaisi usein kääriytyä muistoihin, palata takaisin vanhaan. Muutos pelottaa, ja se on tietenkin inhimillistä – välillä on vaikea suhtautua avoimesti johonkin täysin tuntemattomaan, johonkin sellaiseen, mihin ei ole vielä valmiina mitään käytösmalleja. Taaksepäin ei kuitenkaan voi mennä eikä tulevaa voi paeta, se tulee meitä kohti vääjäämättä.

En ole sama ihminen joka olin kaksi vuotta sitten, enkä myöskään sama kuin eilen. Joka päivältä tarttuu mukaan jotain uutta ja oppimisen arvoista. Jokainen uusi päivä muovaa meitä kohti jotain erilaista, toivottavasti yleensä kohti parempaa. Yleensä muutoksiin sopeutuminen tapahtuu mukavasti pikkuhiljaa, mutta joskus uusia asioita tulee kertarysäyksellä liikaa, ja silloin kaikki tuntuu muuttuvan kaoottiseksi. Hiljattain elämässäni on tapahtunut paljon isoja muutoksia ja välillä on tuntunut siltä, että elämänhallinta lipuu nesteen lailla pois käsistäni ja en saa yhdestäkään asiasta kunnolla otetta. Vaikka kaikki tapahtuneet ovat olleet minulle hyväksi, niihin totuttelu on vienyt oman aikansa.


Muutin kesän alussa uuteen, remontoituun asuntooni, ensimmäiseen omaan kotiini. Vasta syksyn alkaessa tämä koti on alkanut näyttää ja tuntua kodilta. Uudet kotikulmat ovat alkaneet tulla vastan nyt arjen alkaessa tutuiksi ja vähitellen olen oppinut pitämään Kalliosta. Nyt jo tuntuu siltä, että tämä on ihanin koti joka minulla on koskaan ollut: vaikka asun keskellä liikenteen vilinää, täällä on silti joku sellainen rauha ja tyyneys, mitä ei aiemmissa kodeissani ole ollut. En tiedä johtuuko se kodista vai muutoksesta minussa, mutta täällä asiat pysyvät paremmin järjestyksessä kuin vanhoissa kodeissani, täällä on helpompi tarttua toimeen kun aiemmin.

Aloitin kuukausi sitten opiskelut töiden ohella. Kävin pääsykokeissa ja pääsin kaksi vuotta kestävälle kurssille, jossa syvennytään kuoromusiikin ja johtamisen maailmaan. Opiskelu on ihanaa, kiehtovaa ja inspiroivaa, mutta samalla myös raskasta ja stressaavaa. Yhtäkkiä vähintään päivä jokaisesta viikosta menee koulun tai koulutehtävien parissa. Välillä ahdistun siitä, miten saan kaiken hoidettua työn ohessa, mutta opiskeleminen on usein myös epätäydellisyyden hyväksymistä ja totuttautumista siihen, ettei kaikkeen voi antaa aina niin paljon aikaa ja panoksia, kuin toivoisi. Opiskelussa on kuitenkin parasta kurssikaverit, vertaistuki ja uusi inspiroiva oppimisympäristö, joka antaa kokoajan virikkeitä ja ideoita omaan työhön.

Olen myös syksyn alkaessa totutellut uuteen elämänvaiheeseen. Päätimme kesällä erota Nion kanssa pitkän pohdinnan jälkeen. Meillä oli ihanat kaksi vuotta ja olen kiitollinen siitä, että sain kokea ja tuntea sen kaiken mitä meillä oli, mutta erilaiset ajatukset elämästä ja tulevaisuudesta veivät meitä vähitellen eri suuntiin. Vanhasta irti päästäminen tuntui pahalta ja tuskalliseltakin, mutta kun sisimmässään tiesi alusta saakka tehneensä oikean valinnan, pystyi menemään kuitenkin koko ajan eteenpäin. Asian käsittely ja hyväksyminen vei oman aikansa, mutta sen jälkeen olen vähitellen pystynyt näkemään tämän uuden vaiheen ihanat puolet ja pikkuhiljaa alkaa nauttiakin niistä. Päivä päivältä kipeät ja satuttavat asiat menneisyydessä tuntuvat haaleammilta ja vähitellen jäljelle jää kauniit muistot yhteisestä ajasta. Tästäkin on opittu paljon, isoja ja arvokkaita asioita.


Muutoksien keskellä pysyvyys lohduttaa. Edelleen ympärilläni on upeita ystäviä ja maailman rakkain perhe, joka tuntuu vuosi vuodelta tärkeämmältä ja läheisemmältä. Yksi asia on pysynyt aina samana kotien ja elämäntilanteidenkin vaihtuessa: saan kotiini usein vieraita ja katan pöydän edelleen usein kahdelle tai useammalle vain yhden sijaan. Usein yksinäisyyden tai ahdistuksen hetkinä on auttanut pelkästään ajatusten jakaminen ja se, että joku halaa ja sanoo ne klassiset taikasanat: “et ole yksin, kaikki järjestyy”. Tänä syksynä monet merkitykselliset hetket on koettu juuri tämän pöydän ääressä; sisko on ehkä tullut aamiaiselle ja tuonut mukanaan croissantteja tai kaveri on piipahtanut kylässä ohi mennessään. Välillä on istuttu tai juhlittu iltaa pidemmän kaavan kautta, välillä kuulumiset on vaihdettu nopeasti kahvinjuonnin lomassa. Pääosassa ovat olleet kuitenkin aidot kohtaamiset ja läsnäolo, hyväksyminen ja ymmärtäminen.

Jasper Morrisonin suunnittelema Iittalan Raami-sarja on ollut mukanani myös kaikissa uuden kodin pienissä ja isoissa kahvittelu-ja illallishetkissä. Vaikka sarja on vielä aika uusi, se on vakiinnuttanut jo paikkansa täällä ja tuntuu sopivan tunnelmaltaan erityisen hyvin juuri tähän uuteen kotiini ja uuteen elämääni. Kiireen ja muutoksen pyörteissä Raamin selkeys, toimivuus ja kauneus rauhoittavat – on ihana pysähtyä jonkun tutun äärelle, kun elämässä tapahtuu paljon. Vaikka astiat ovat vain tavaroita, niin toimiva ja parempi arki on yksi iso palanen, joka usein auttaa eteenpäin menemisessä niinä tahmeimpinakin päivinä. Raamissa kauneinta onkin se, ettei se itsessään vie koskaan huomiota tai ole framilla, se vain luo kauniit puitteet ja tunnelman arjen kohtaamisille. Vaikka pöydän äärellä vietetyt hetket menevät ohi nopeasti, jää niiden tunnelma usein mieliimme pitkäksi aikaa. Siksi kattaukseen käytetty aika ei koskaan mene hukkaan – usein arkisina pitämämme asiat tuovat juuri sen pysyvyyden tunteen ja tyyneyden kaiken hektisyyden keskelle.

Mitkä konkreettiset asiat teidän elämässänne ovat niitä, jotka tuovat rauhaa ja tasapainoa kiireen ja muutosten keskelle?

Kuvien Raami-tuotteet:

Kuohuviinilasi
Kahvikuppi-ja vati
Kulho 0,62l
Lautanen 17cm
Tarjoilualusta tammi
Sammaleenvihreä juomalasi
Pomeranssi kynttilälyhty

Uuden kodin mattomietintöjä

Kaupallinen yhteistyö: Finarte

uuden kodin mattomietintöjä

Uusi koti on alkanut pikkuhiljaa tuntua kodilta. Suurin osa tavaroista on löytänyt paikkansa ja olen vähitellen alkanut miettiä kodin sisustusvalintoja. Pääosin olen sisustanut vanhoilla huonekalluillani, mutta muun muassa kokovartalopeili, pystynaulakko, pieni kenkäkaappi ja matot ovat olleet hankintalistalla. Muilla ei ole ollut niin kova kiire, mutta erityisesti mattojen puute on häirinnyt: matot tuovat asuntoon kodikkuutta, lämpöä, pehmeyttä ja kutsuvuutta. Lisäksi niillä on ihan akustinenkin merkitys, sillä ilman mattoja asunnossa kaikuu ikävästi. Siksi maton hankinta on ollut asunnon valmistuttua kokoajan mielessä.

Olen jo aiemmin kertonut, että haluan tänne uuteen kotiini hankkia vain harkitusti ja vastuullisesti uutta tavaraa. Olen siis käyttänyt tuntikausia aikaa selaten eri vaihtoehtoja netistä, etsien juuri tänne asuntoon sopivaa, tyyliini sopivaa mattoa. Etsiessäni olen usein päätynyt Finarten nettikauppaan, josta on löytynyt monia silmiäni kovasti miellyttäviä mattovaihtoehtoja. Finarte on kotimainen perheyritys, jonka arvoihin kuuluvat ekologisuus, eettisyys ja kestävyys – tarkoituksena on luoda kauniita ja persoonallisia mattoja, joissa yhdistyvät suomalainen design, kestävät materiaalit sekä käsinkudottu perinteitä nykypäivään yhdistävä estetiikka. Finarten kanssa lähdimme yhdessä etsimään ratkaisua mattopohdintoihini, ja kävin hiljattain heidän liikkeessään Uudenmaankadulla valikoimassa neljä kaunista mattoa sovitukseen. Elokuussa Finarten ihana Larissa tuli kotiini mattojen kanssa, ja yhdessä mallailimme ja sovittelimme vaihtoehtoja kotiini, kunnes jäljelle jäi enää kaksi mattoa. Nyt olen pähkäillyt kahden kauniin mattovaihtoehdon kanssa: kumpi sopisi kotiini paremmin?

finarte viena k matto
viena k finarte matto

Ensimmäinen vaihtoehdoista on Finarten valkoinen Suovilla-matto, jota olen oikeastaan ihastellut jo vuosien ajan. Suovilla on samaan aikaan klassinen ja kiinnostava, siitä tulee mieleen hyvällä tavalla suomalaiset ryijyt. Rakastan tämän maton pehmeyttä ja lämpöä, se oikein kutsuu luokseen. Suovillaa on saatavana myös vihreänä valkoisilla pilkuilla ja valkoisena harmailla pilkuilla – pohdin pitkään vihreän ja tämän valkoisen välillä, mutta lopulta tuntui, että vaaleasävyisempi matto sopii kotiini paremmin kuin tumma. Mattoa sovittaessa melkein yllätyin, miten kauniisti sopi olohuoneeseeeni: se viimeisteli tilan, tehden siitä kutsuvan ja kodikkaan.



Toinen mattovaihtoehto onkin täysin toista maata: upea Vilpola on kudottu käsin kierrätysnahasta ja juutista. Vilpolasta tulee mieleen rottinkikalusteet ja rustiikkisuus, se tuo mukavaa rouheutta muuten pehmeään sisustukseen ja lisäksi se sopii väriltään täydellisti yhteen kodin muiden sävyvalintojen kanssa. Vilpolassa pidän erityisesti siitä, miltä se tuntuu – maton eläväinen pinta on aivan ihanan tuntuinen paljaiden jalkojen alla. Siinä missä suovilla on yksi Finarten klassikkotuotteista, on vilpola taas syksyn uutuusmallistoa ja se on saatavilla myös harmaana. 

Molempien mattojen kohdalla mietin myös kovasti maton kokoa: nyt testissä olevat matot ovat 140x200cm kokoisia. Toinen vaihtoehto olisi ollut valita suurempi matto, joka sitoisi yhdistetyssä olohuone-ja ruokailutilassa eri toiminnot keskenään, ja ruokailuryhmä olisi tullut myös ainakin osittain maton päälle. Tuntui kuitenkin käytännöllisemmältä, että pienessä tilassa olisi myös pienehkö matto, samalla myös kodin kaunis lattia saisi näkyä. Finarten sivuilla on myös hyviä vinkkejä oikeankokoisen maton valintaan.

Nyt vaikea päätös matosta on kuitenkin tehty – osaatko arvata, kumpi näistä matoista jäi pysyvästi kotiini? Entä kumpi matoista on enemmän juuri sinun mieleesi, vai onko mattomakusi ihan toisesta maailmasta?

Finarten verkkokaupassa on parhaillaan mahtava tarjouskampanja: koodilla KEIDAS saa -20% alennusta koko mattovalikoimasta 19.9. saakka! Ihaniin uutuuksiin pääsee tutustumaan juuri nyt myös Habitaressa, Finarten löytää sieltä osastolta 6d58.

Villapaita & viiniä – unelmien syysilta puutarhalla

Kun kesällä pidimme ystävieni kanssa Downton Abbey-teemaiset juhlat puutarhalla, päätimme että seuraavaksi  järjestetään villapaita & viini-ilta, syysillallinen kynttilänvalossa. Olin kovasti suunnitellut näitä pippaloita viime lauantaille, joka olisi ollut kaikin puolin täydellinen päivä loppukesän puutarhajuhlille: oli elokuun viimeinen päivä, intiaanikesä ja venetsialaiset. Elämä päätti kuitenkin puolestani toisin, koska tulin kipeäksi ja muiden juhliessa vuoden viimeistä kesäviikonloppua makoilin itse kotona sisätiloissa. En kuitenkaan katkeroitunut, vaan mietin mielessäni että heti kun sopiva mahdollisuus iskee, menen puutarhalle illastamaan, vaikka yksin jos ei muuta. Eilen sitten sattuikin niin, että aamuinen rankkasade ja harmaus muuttui kauniiksi, aurinkoiseksi iltapäiväksi ja muutama ystäväkin innostui spontaanista illallisideasta. Villapaita & viini-ilta toteutui sittenkin!

Haaveilen aina isoista juhlista, johon voisin kutsua kaikki mahdolliset ystäväni, mutta toisaalta isot juhlat vaativat paljon järjestelyjä ja resursseja, ja jäävät helposti järjestämättä sen takia kun aikaa ja voimia ei tahdo riittää. Siispä olen päättänyt, että parhaat juhlat on aina ne juhlat jotka oikeasti pidetään, olipa suuret tai pienet. En halua nostaa rimaa itselleni liian korkeaksi jos se johtaa siihen, että en saakaan mitään aikaiseksi. Sitäpaitsi pienen joukon illanistujaiset ovat todennäköisesti järjestäjälle paljon antoisammat kuin jättipippalot, kun aikaa jää muuhunkin kuin koko homman kasassapitämiseen.

Parasta eilisissä tarjoiluissa oli oman maan antimet: maailman maukkaimmat, itsekasvatetut tomaatit, joita parempia ei vain oikein voi löytää mistään, mehevät luumut ja omista omenoista tehty galette, jonka reseptin laitan myös pian jakoon. Villapaita & viini-illan teemana on rennosti ja helposti valmistuvat syötävät, jota varten kenenkään ei tarvitse kykkiä keittiössä tuntikausia, vaan pääpaino on yhdessäolossa ja mukavuudessa. Saavuimme ystävieni kanssa puutarhalla samoihin aikoihin ja herkkutarjotin kasattiin yhteisvoimin kokoon vartissa.

Kun vertaan puutarhaani vuoden takaiseen, on tällä hetkellä piha aika kuivassa ja kuolleessa kunnossa. Ainoat kukkivat ovat yksi mökin takana piileskelevä kärhö, auringonkukat ja muutamat tsinniat, jotka istutin alkukesästä. Tämä kesä on ollut tosi kuiva, ja en ole itse nähnyt mielekkäänä käyttää juomakelpoista vettä litrottain pelkästään perennapenkin kasteluun. Se on johtanut siihen, että kaikki syysleimut, daaliat ja muut tähän aikaan normaalisti kukkivat kasvit ovat jo kuihtuneet pois, ja viime vuoden väriloisto on enää vain kaunis muisto. Toisaalta viime vuoteen verrattuna puutarhan antimia on suorastaan loistokkaasti, ja se tuntuu itselle melkein kukkian tärkeämmältä. Mikään ei ole ikinä maistunut niin ihanalta, kuin itse kasvatetut tomaatit.


En suostu uskomaan, että eilisiltainen olisi tämän vuoden viimeinen puutarhajuhla. Meillä on jo niin monta herkullista juhla-ideaa konseptoituna, että olisi surullista jos ne jäisivät toteuttamatta. Villapaita & viini-ilta saa siis toivottavasti jatkoa jostain näistä:

kalsarit & kaljaa
rintsikat & rommia
siideri & sukkahousut
punssi & pikkarit

jne..

Kiitos ystäville ihanasta ja onnistuneesta illasta!