Tavaroita, joilla on merkitys

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Iittala

Katsoin viikonloppuna Minimalism-dokumentin. Se laittoi miettimään taas kulutustani, omistamiani tavaroita ja niiden merkitystä. Vaikka en ole mikään himoshoppailija ja esimerkiksi vaatteita ja kenkiä löytyy kaapeistani aika maltillisesti, niin silti iski ahdistus. Miksi tavaraa kertyy kaappeihin niin helposti? Miksi omistan niin paljon esineitä, joille ei ole minulle merkitystä? Miksi olen säilönyt kellarikomerossani tavaroita, kun en ole tarvinnut mitään sieltä kolmeen vuoteen?

Olen kyllä ollut jo teini-iästä saakka ahkera tavaroiden kierrättäjä ja aina pyrkinyt sijoittamaan määrän sijasta laatuun. Konmarikin on tuttu, vaikken täysin siihen ideologiaan olekaan hurahtanut. Viimeisimmän muuttoni yhteydessä otin uuteen asuntooni mukaan vain kaiken tarpeellisen, loput ovat vielä vanhan kodin varastoissa. Tiedän, että suursiivous siellä on edessä pian: on käytävä läpi satoja papereita, laatikoittain roinaa ja kampetta kymmenen vuoden ajalta.. ja suurin osa näistä tavaroista on sellaisia, joilla en tee yhtään mitään.


Kun en ole ehtinyt vielä täyttää uutta kotiani liioilla tavaroilla ja kaapeissakin on vielä hyvin tilaa, niin olen miettinyt paljon, että mitä jos antaisi asian ollakin juuri näin? Ympärilläni olisi vain tavaroita, joilla on merkitys. Tavaroita, jolle olen itse antanut oikeutuksen, niin ettei kodissani olisi mitään ylimääräistä, mutta siellä olisi kuitenkin kaikki tarpeellinen. Kyse on myös nimittäin paljon siitä, että todella arvostamme esineitä, joilla ympäröimme itsemme. Minimalism-dokkarissakin yksi keskeinen viesti oli se, ettemme ole tarpeeksi materialistisia sanan oikeassa merkityksessä, eli emme anna tarpeeksi arvoa tavaralle. Tämä ei ole kovin laadukas, mutta voin heittää tämän kohta pois ja ostaa tilalle uuden-ajattelutavasta pitäisi päästä todella eroon ja omia kulutustottumuksia olisi todella hyvä tarkastella jokaisen kriittisesti vähän väliä. Kliseinen laatu ennen määrää pitää niin hyvin paikkansa.

Se, mitkä tavarat ovat kenellekin tärkeitä, on jokaisen täysin oma yksilöllinen päätös – kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, mitkä tavarat ovat juuri niitä välttämättömyyksiä ja mitkä turhia. Yhdelle kirjakokoelma on kaikki kaikessa, toinen rakastaa taidetta, jollekulle kaikkein tärkein materia on vaikkapa oma auto. Itse rakastan kukkia ja kasveja, siksi olen todennut, että on ihan järkevää omistaa useampi erikokoinen kukkamaljakko: Käsintehdyt Ruutu-maljakot ovat kodissani aina esillä, kukkien kera tai ilman, on helppo arvostaa kaunista käyttöesinettä, jonka tekemiseen on mennyt jollakulla 24 tuntia. Leimu-valaisimesta olin haaveillut kauan, ja tulin todella iloiseksi, kun sain tilata sen itselleni osana Iittalan yhteistyötä. Olin pitkään ilman yövalaisinta, koska en halunnut tyytyä minkäänlaisiin kompromissiratkaisuihin – nyt olen tyytyväinen, että jaksoin odottaa Leimua, joka edustaa materiaaleiltaan ja muotoilultaan laadukkuutta ja kestävyyttä. Mielummin olen ilman, kuin hankin jotain sellaista mistä tiedän jo ostettaessa että tulen hankkiutumaan siitä eroon.


Pienessä asunnossa arvoon nousevat myös tavarat, joilla on monta erilaista käyttötarkoitusta. Suomalaisesta koivuvanerista taivutettu Plektra-jakkara, kuten kaikki muutkin kotini tuolit, toimii sekä sohva-ja sivupöytänä, istuimena kuin kukkatelineenäkin. Kun haluan vaihtelua, en suuntaa ensimmäisenä kauppaan vaan muutan tavaroiden, kasvien ja kalusteiden paikkaa ja yritän nähdä tutut asiat uudella tavalla. Jatkossa pyrin siihen, että ennen uuden asian ostamista pyrin hankkiutumaan jostain vanhasta eroon, että tavaroiden määrä ei pääse kasvamaan salakavalasti.

Onko mahdollista sekä rakastaa kauniita tavaroita ja esineitä, mutta olla kuitenkin kulutuskriittinen? Vai kulkevatko nämä kaksi asiaa kuitenkin loppupeleissä käsi kädessä? Itse koen, että mitä enemmän arvostan tavaraa, sitä harkitummin hankin vain sellaisia asioita, joita todella tarvitsen ja jotka kestävät aikaa ja kulutusta. Mitä mieltä te olette?

Vappuloman kootut

Miten vaikealta arkeen paluu voi tuntua pitkän viikonlopun jälkeen? Etenkin kun ulkona paistaa aurinko ja kaikkien niiden lumi-ja räntäsateiden jälkeen näyttää siltä että kevät tulee kuitenkin. Vaikka tänään työt ovat sujuneet vähän hitaasti, on kroppa kuitenkin täynnä kuplivaa iloa ja energiaa, jännitystä ja odotusta kaikesta tulevasta. Vappuviikonloppu oli ehkä ihanin pitkään aikaan, tässä kootusti parhaimmat jutut neljän (!) päivän vappulomaltani:


PING Helsinki. Mielenkiintoisia puhujia, hyödyllisiä workshoppeja ja iso joukko somekollegoita saman katon alla: sekä vanhoja rakkaita ystäviä että monta uutta mielenkiintoista tuttavuutta. Tapahtuma kokonaisuudessaan oli vähintäänkin yhtä huikea kuin viime vuonnakin, tosin jatkoilla oli ehkä omaan makuuni vähän liikaakin jännitystä, kun puhelimeni vietiin joko vahingossa tai tarkoituksella. Kiitos ihanalle seuraajalleni ja  taksikuskille, joiden neuvokkuuden ja avuliaisuuden ansiosta sain kännykkäni takaisin! Ensiksi seurasimme find my iphone-sovelluksen kautta puhelimeni kulkua ympäri Helsinkiä ja lopulta vastaanotin puhelun taksikuskilta, jonka asiakkaalla iphoneni oli jostain syystä ollut. Kiitos nykyaika, kiitos ihmiset jotka autatte toisia hädässä! Uskoni ihmisyyteen taas vahvistui hiukan lisää.

PARSAKAUSI. Paras (ruoka-)aika vuodesta. Helpot parsapalaset syntyvät lehtitaikinalevyistä, joiden päälle on aseteltu lusikallinen suolalla, pippurilla, tinjamilla ja sitruunamehulla maustettua kauratuorejuustoa ja pari parsanpalaa. Palasia paistetaan 225-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia ja ennen tarjoilua niiden päälle voi raastaa vielä pari lastua vegaanista parmesania. AH! Näitä aion tarjota kaikissa toukokuun illanistujaisissa.


SAARIVAPPU. Kun saa kutsun juhlimaan vappua Suomenlinnaan ihaniin puitteisiin, ei kannata kieltäytyä. Ruuhkainen keskusta ja kaivari jäivät kakkoseksi, leppoisa kotibilemeininki saaressa vei voiton – tosin taisimme kyllä vähän riehaantua tanssahtelemaan loppuillasta euroviisujen tahdissa. Tänne aion suunnata ensi vuonnakin, kiitos Dorit, Anu & Juuso ja Mari & Santtu huikeista pippaloista!

Kuvat: Janita Autio / Mustarttu / Viena K

Lempipaikka

Lempipaikkani nykyisessä kodissani on sänky. Keittiössä en viihdy juuri muuten kuin ruokaa laittaessa, olohuone on aina se place-to-be. Ja koska olohuoneeni on samalla makuuhuoneeni ja sänky koko huoneen suurin kaluste, nousee se myös suurimpaan rooliin. Kun olen pitkään poissa kotoa, en kaipaa kotoani sohvaa tai keittiön tuoleja, vaan kaipaan sänkyäni. Kun ystäväni tulevat kylään, he monesti hakeutuvat istumaan ja makoilemaan sängylle, koska se on koko kotini mukavin ja pehmoisin paikka. Vaikka aamukahvit sängyssä on todellinen blogiklisee, niin omassa elämässäni se tapahtuu oikeasti melkein päivittäin: rakastan istua sängyllä kahvikuppi kädessä, fiilistellä jotain hyvää musiikkia ja tuijotella ulos ikkunasta yli kattojen. Toisinaan kahvia läikkyy lakanoille, mutta entä sitten? Ei itseltään kannata kieltää pieniä elämän iloja lakanoiden likaantumisen pelossa.



Nuorempana nukuin hyvin melkein missä vain, enkä nähnyt suurta eroa sillä, nukkuuko monen tuhannen euron arvoisessa vuoteessa vai patjalla lattialla. Vuosien myötä kehiin ovat tulleet nukahtamisongelmat ja univaikeudet, ja siksi nykyisin ei ole lainkaan yhdentekevää, mihin sitä iltaisin päänsä kallistaa, päinvastoin. Alkuvuodesta pääsin Familonin showroomille tutustumaan erilaisiin sänkyihin ja testaamaan itselleni sopivaa vuodetta, enkä ollut aiemmin osannut ajatellakaaan, miten monta juttua pitäisi ottaa huomioon sängyn valinnassa. Olin esimerkiksi luullut, että kun kerran ostaa laadukkaan sängyn, se kestää koko eliniän. Kuitenkin pelkästään hygienia-ja allergiasyistä sänkyä olisi hyvä vaihtaa n. 10 vuoden välein. Opin myös, että sänkyä ja patjaa pitäisi muistaa käännellä vähän väliä niin, että patja ja sänky kuluvat tasaisesti eri kohdista eikä yhteen kohtaan muodostu painaumaa.

Olen muuten älyttömän iloinen, että Familonilla on nykyään peittojen, tyynyjen ja vuoteiden lisäksi myös ihania kodintekstiilejä, kuten pellavalakanoita ja hamam-pyyhkeitä valikoimissaan. Milokin tykkää pellavalakanoista, se saa pöyhiä pedissä rauhassa ilman että kukaan syyttää sitä lakanoiden ryppyyntymisestä.



*vuode, tyynyt ja tummanharmaat pellavalakanat saatu Familonilta bloginäkyvyyttä vastaan