Pariisista ajoimme Seineä pitkin meren rannalle. Matkalla piti pysähtyä Givernyssä, jossa nautimme lounaaksi galetteja, mutta emme jaksaneetkaan jonottaa sisäänpääsyä Claude Monetin puutarhaan. Päämäärämme oli Normandian rannikot, ja tukikohtamme siellä 3 km päässä Honfleurista, tuosta pienestä impressionistitaiteilijoiden kaupungista. Illallistimme vanhassa satamassa, joka oli täynnä meren antimia tarjoavia pieniä ravintoloita. Kaunis paikka, etenkin hämärtyvässä kesäillassa.
Ensikertalaiselle pari päivää Pariisissa oli aivan liian lyhyt aika, ja se kului suurimmaksi osaksi kävelyyn, ihmettelyyn ja “olen pariisissa”-fiilistelyyn. Sain kuitenkin kaikkea sitä, mitä Pariisilta odotin: hengailua kahviloissa, lähileipomosta haettuja tuoreita Croisantteja aamiaisella, ihania Macaron-leivoksia ja pitkäksi venähtäneitä lämpimiä kesäiltoja terassilla tai ihanan asuntomme parvekkeella. Sain puhua ranskaa, osaamiseni kyllä rajoittuu alle kymmeneen sanaan, mutta käytin noita kymmentä sanaa sitäkin ahkerammin.
Tällaiselle höpsölle romantikolle Pariisi on kyllä ihana paikka, pienen visiittini aikana heräsi palava innostus saada tutustua tähän kaupunkiin ja sen kulttuuriin paremmin. Seuraavaa kohtaamistamme odotellessa, au revoir.
Pari viikkoa sitten: aloitin päivän aamiaisella Pariisin kattojen yllä.
Tänään: aloitin päivän kotona nenäkannun ja inkivääriteen kanssa.
Oli aika huikaiseva reissu. Yli 2000 ajokilometria, kolme eri maata, mahtavia ihmisiä ja kohtaamisia. Flunssa iski onneksi vasta toiseksi viimeisenä reissupäivänä, ja varjosti ainoastaan paluumatkaa: lentäminen kipeänä voi olla todella karmaisevaa. Onneksi on aikaa parannella itseään ja käydä läpi rauhassa reissun kuvasaldoa.
Ihanaa olla kotona.
