Rakastan tämänhetkistä asuinaluettani, Ullanlinnaa: vanhat ja ihanat pastellinsävyiset jugend-talot, kauniit puistot ja meren läheisyys. Yksi asia mikä tämän idyllin keskellä pistää esteetikon silmään, on katujen varrelle pysäköidyt autot. Olen usein miettinyt, kuinka kauniimpaa täällä olisi ilman noita autoja, mokomat maisemanpilaajat. (Ymmärrän kyllä asian toisen puolen, kun taloudestamme kuitenkin auto löytyy ja sekin on yksi näistä kadunrumentajista.)
Olisi ihana jos nykyään valmistettaisi yhtä hienoja autoja kuin ennen: sympaattiset kuplavolkkarit ja kleinbusit voitaisi päivittää ominaisuuksiltaan tähän päivään, mutta ulkomuoto pysyisi samanlaisena kuin ennen vanhaan. Eikö olisikin ilahduttavaa, jos tällaiset suloiset vanhat autot olisivat Helsingin kaduilla enemmistöä?
Onneksi näillä kulmilla törmää aina silloin tällöin vanhoihin autoihin (sitä punavihreää kuplaa en ole vielä nähnyt). Poikkeuksetta nuo karkinväriset ajopelit saavat hymyn huulelle ja siksipä olenkin ottanut tavakseni tallentaa aina upeat autot kameralle, etenkin silloin kun ne on parkkeerattu oikeanlaisen talon eteen. Näin voin kuvien avulla luoda unelmieni asuinalueen, vanhoine taloineen ja autoineen.