En yleensä tee kummempia uudenvuodenlupauksia. Yleisesti ottaen aion mennä samalla asenteella kuin aiempinakin vuosina: positiivisella asenteella eteenpäin, sanon kiinnostaville jutuille kyllä, yritän oppia jotain uutta joka päivä, yritän ilahduttaa ystäviäni ja läheisiäni mahdollisimman usein ja otan vastaan kaiken ihanan mitä elämä tuo mukanaan. Pari konkreettista toivomusta olisi kyllä tulevalle vuodelle: haluaisin tehdä pari upeaa ulkomaanmatkaa, oppia entistä paremmaksi valokuvaajaksi ja järjestää mielettömiä kutsuja ja juhlia ystävilleni. Kaikki nämä ovat onneksi toteutettavissa, suunnitelmat ovat jo käynnissä.
Ruokatottumusten suhteen olen kuitenkin tehnyt itselleni yhden lupauksen, joka on hautunut pitkään jo mielessäni. Jo ennen joulua tein päätöksen siitä, että jätän lihan pois kokonaan ruokavaliostani. Nyt osallistuin Tammikuun vegaanihaasteeseen ja uskon että haasteen jälkeenkin jatkan vegaanisella linjalla ruuan suhteen.
Päätöksen taustalla on suurimpana syynä huoli ympäristöstä. Karjatalous aiheuttaa jopa järkyttävän ison osan kaikista maailman kasvihuonepäästöistä ja joidenkin tutkimusten mukaan kasvissyöjäksi ryhtyminen on suurin ekoteko minkä yksittäinen ihminen voi tehdä. Uskon että tulevaisuudessa meillä ei ole vain yksinkertaisesti mahdollisuutta syödä niitä määriä lihaa, kanaa, kalaa ja maitotuotteita, mitä tällä hetkellä syödään, ruoka ei vain riitä kaikille. Ympäristöystävällisessä syömisessä tietenkin toinen avainsana on myös sesonkiajattelu – esimerkiksi ilmasto-oppaasta voi katsoa ohjeita ekologisempaa ruokavaliota varten.
Ennen joulua aloitin jo vegaanikokeilun, mutta puhdasta vegaaniutta on nyt takana noin kaksi viikkoa. Pelkäsin etukäteen että tulen epäonnistumaan jo alkumetreillä, sillä rakastan erityisesti juustoja ja monia muitakin maitotuotteita, kuten rahkaa ja jugurttia, kahvissakin maito on pakollinen. Tänä päivänä vegaanius on kuitenkin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla kohtuullisen helppoa – kasvispohjaisia vaihtoehtoja löytyy vaikka millä mitalla. Näin ollen tähän asti eläinperäisten tuotteiden välttäminen on ollut varsin helppoa – kahviin soijamaitoa, aamupalaksi kaurajugurttia, leivän päälle vegaanista juustoa, parmesaniakin löytyy. Vegaanisia vaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita löytyy runsaasti, kokemukset ovat olleet vain positiivisia. En ole ennenkään välittänyt juurikaan lihasta tai kanasta ja kalaa tai mereneläviä en pystynyt paljoa syömään, joten niitä en ole osannut ikävöidä.
Vegeruokia kokkaillessa olen huomannut että kuin yksipuolisesti olen aiemmin tehnyt ruokia, ja innostunut ruuanlaitosta aivan uudella tavalla. Tietenkin alkuinnostuksen haihduttua voi tulla hankaluuksiakin, mutta toisaalta uskon että tässä uudessa ruokavaliossa on pitkälti kyse tottumisesta – sekasyöminenkin on valinta, johon olemme vain lapsesta saakka tottuneet, ja siksi muut vaihtoehdot tuntuvat hankalilta. Kokeilun kautta ennen haastavista valinnoista voikin tulla varsin helppoja ja arkipäiväisiä.
Blogissa tulen varmaan raportoimaan välillä siitä, miten tämän uuden ruokavalion kokeilu sujuu ja jakamaan tietenkin parhaita reseptejä, samaan tuttuun kepeään tyyliin kuin ennenkin, ilman suurempaa paasausta. Olen aina suhtautunut ruokaan rennosti ja rakkaudella, enkä toivo sen muuttuvan itseni syyllistämiseksi tai muiden valintojen tuomitsemiseksi.
