Monthly Archives: September 2016

Viisi harhaluuloa kaverimatkoista

1. Jee, reissuun kaverien kanssa! Ei tarvitse mennä mihinkään yksin, kokoajan on seuraa.

Olen se tyyppi, joka haluaa olla kaikessa mukana ja viihtyy aina paremmin ihmisten kanssa kuin yksin. Kavereiden kanssa aika tuntuu aina loppuvan kesken ja fomo (fear of missing out) vaivaa helposti. Tästäkin huolimatta jatkuva yhdessäolo voi alkaa ahdistaa ja tulee tarve saada vähän omaa tilaa. Ei välttämättä konkreettisesti täysin yksin olemista, mutta sellaista rauhaisaa hengailua, jolloin ei tarvitse jutella kenenkään kanssa.

2. Reissussa kolme päivää ja yötä. Ehdottomasti läppäri mukaan, näpyttelen sitten luppoajalla muutamat työhommat valmiiksi.

Virhe. Kun matkaat ja majoitut kaveriporukan kanssa, on älyttömän hankala irrottaa aikaa työjutuille. Luppoaikaa tuskin on, ja vaikka olisikin, niin koneella dataillessasi joku kurkkii olan takaa tai pommittaa vieressä kysymyksillään, kun yrität keskittyä työsähköpostin vastaamiseen. Jos haluat oikeasti tehdä seuramatkalla töitä, joudut oikeasti ottamaan sille aikaa ja järjestämään myös paikan, jossa saat olla rauhassa.

3. Kaikki söpöt kahvilat ja sympaattisen pienet ravintolat odottavat – en varmasti astu jalallani yhteenkään ketjukuppilaan.

Hyvä idea, mutta ilman etukäteisvarausta kuuden hengen seurueen on aika hankala löytää pöytää niistä kivoimmista rafloista perjantai-iltana tahi mahtua ah-niin-ihanaan mutta minikokoiseen kahvilaan lauantai-iltapäivällä. Kun nälkä iskee, on ruokaa saatava heti, vaikka sitten siitä ketjuhampparipaikasta.

4. Vihdoinkin aikaa kuvata kunnolla materiaalia blogia varten! Joka päivältä parit asukuvat, lisäksi paljon fiiliskuvia kaupungista, putiikeista ja ravintoloista.

Tai näin luulet. Kamera painaa sata tonnia etkä jaksaisi millään kantaa sitä mukanasi, saati kaivaa sitä esille kuppilassa kun kahvihammasta kolottaa. Asukuvien ottoon täytyy varata aina se tunti, jonka aikana seurueen muut henkilöt odottelevat pitkästyneenä. Lisäksi päivän kaupungilla kiertelyn jälkeen näytät aina niin rähjäiseltä, ettei väsymystä pyyhi naamaltasi paraskaan editointiohjelma.

5. Ihana lähteä reissuun entuudestaan tuttujen kavereiden kanssa. Ei tule yllätyksiä, kun ollaan jo koettu yhdessä monia illanistujaisia ja mökkiviikonloppujakin.

Vieraassa ympäristössä tutuistakin ihmisistä paljastuu uusia puolia. Ihminen käyttäytyy ulkomailla eri tavalla kuin tutuissa paikoissa: parhaan kaverinkin kanssa riita voi syntyä naurettavan pienistä asioista, kun tarpeeksi väsyttää. Täytyy olla varma, että ystävyys on niin vahva että se kestää reissun aikaisen 24/7-yhdessäolon.

Onneksi meillä oli kuitenkin Tukholmassa paras kaverimatka ikinä. Sain tarpeeksi sitä omaa aikaa, sain tehtyä jopa hiukan töitä, kävimme massapaikkojen lisäksi myös söpöissä pienissä kahviloissa, sain kuvattua ihan tarpeeksi ja kavereista paljastuneet uudet puolet syvensivät vain ystävyyssuhteita. Lähtisin ihanien seuralaisteni kanssa ulkomaille seikkailemaan milloin tahansa uudestaan. <3

neule Arela / bomber Weekday / farkut Acne / tennarit H&M / lasit Tom Ford / kassi Marimekko

Kuvat: Mustarttu / edited by me

Tukholmassa

Saavuin tänään Tukholmaan. Pitkästä aikaa, ihana olla täällä samaan aikaan niin tutussa mutta kuitenkin vieraassa kaupungissa. Tänään täällä on ollut mitä kaunein kesäpäivä, sellainen mitä ei pitäisi enää syyskuussa ollakaan – ihmiset liikkuvat ulkona t-paidoissa ja shortseissaan ja aurinkoisella terassilla istuessa alkaa kaipaamaan varjoa ja viilentävää tuulta. Meillä on täällä mitä ihanin iso asunto, jossa on kalanruotoparketti, vanhantyylinen kylpyamme, isot ikkunat ja näkymät kauniit näkymät kattojen yli. Aion ottaa viikonlopusta kaiken irti, kiertää kaikki lempiputiikkini ja käydä niin monessa kivassa ravintolassa kuin ehdin. Raportoin sitten niistä teille, jos ehdin tai jaksan ottaa kuvia.

Matkakertomustamme pääset seuraamaan parhaiten snapchatissa, josta löytää koko ihanan seurueemme:

@minnihei @peetanenbest @kaisujouppi @mustarttu ja allekirjoittanut, eli @vienak.

kuvat: Kaisu Jouppi

Sinisiä unia


Yhteistyössä Asennemedia ja Finlayson

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla käsillä se kausi, kun iltaisin jää paljon mielummin kotiin juomaan teetä kynttilänvalossa kuin vaikkapa lähtee ulos kavereiden kanssa. Pimeät ja viileät syysillat houkuttelevat  mukavuudenhaluisen nautiskelijan peiton alle kera hyvän kirjan tai lempparisarjan. Huomaan jo nyt, että unentarve on kasvanut siitä, mitä se oli vielä muutama viikko sitten – mitä pidempään pimeä aika kestää, sitä enemmän nukuttaa. Olen tietoisesti siis panostanut viime aikoina taas makuuhuoneen sisustukseen, koska siellä tulee vietettyä aikaa enemmän kuin aiemmin. Uusia viherkasveja ikkunalaudalle, tauluja seinällä, uudet lakanat.

Sain osana Asennemedian ja Finlaysonin yhteistyökampanjaa testiin ehkä kauneimmat lakanat jotka olen koskaan omistanut. Lakanat ovat osa uutta James Finlayson-mallistoa, joka on nimetty perinteikkään suomalaisen kodintekstiilivalmistajan perustajan mukaan. Finlayson on ikään kuin palannut juurilleen, 1800-luvun alkupuolelle, jolloin kertakäyttökulutuksesta ei tiedetty vielä mitään ja petivaatteetkin suunniteltiin kestämään kulutusta ja kovaa käyttöä. Vaikka inspiraatio Anna Ruohosen suunnittelemaan mallistoon tulee melkein kahdensadan vuoden takaa, niin se on silti juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, sen takaavat laadukkaat materiaalit kuten pellava ja villa ja yksinkertaisen hillitty design.

Itseäni James Finlayson-malliston estetiikka viehättää kovasti. Kauniita, laadukkaita ja kestäviä kodintekstiileitä ei mielestäni voi olla liikaa. Pellava on materiaalina petivaatteissa ikisuosikkini: se tuntuu ihanalta ja näyttää kauniilta ryppyisenäkin. Makuuhuoneessani hallitsevat usein perusvärit kuten valkoinen ja harmaa, mutta tällä kertaa valitsin rohkeana tummansiniset Aino-pellavalakanat ja olen siitä iloinen. Sininen on aina ollut lempivärini ja olen usein haaveillut tummansinisestä seinästä makuuhuoneessa, vuokra-asuntoon sitä ei ole ollut vain mahdollista toteuttaa. Olen kuullut usein, että sininen on väri joka rauhoittaa mielen, tyynnyttää hermot ja tuo hyvän unen. Haluan itse saada suloisia sinisiä unia, kuten siinä lastenlaulussa, jossa Nukku-Matti vie siniseen maahan sinisellä autolla.

Petini on harvoin säntillisesti pedattu. Tiedän monien ihmisten toivovan makuuhuoneelta hotellimaista tunnelmaa, mutta itse pidän eniten huolettoman kotoisasta petauksesta. Joskus jos vaivaudun panostamaan petaukseen hiukan enemmän, niin yleensä se ei kestä kovin kauaa: taloudessamme elävä karvapallero nimeltä Milo nimittäin tykkää pöyhiä lakanoissa ja järjestellä niitä oman mielensä mukaan. Meillä on myös aika pieni ja vähän epämukava sohva, siksi sängyssä vietetään aika paljon aikaa, luetaan kirjoja, katsotaan sarjoja ja toisinaan syödään aamiaistakin. Oma unelmapetaukseni on siis rennon ryppyinen ja elämänmakuinen, toisilla suora ja säntillinen. Molemmin parempi, hyvät unet eivät ole kuitenkaan siitä petauksesta kiinni.

ps. Finlaysonin kisassa voit jakaa oman petauksesi instagramissa tai twitterissä hashtagilla #unelmapetaus ja voittaa 500e lahjakortin Finnairille. Lisätietoa kisasta täällä.